Mielestäni olet kuitenkin pysynyt kaikista oleellisemmassa: Turvautumisessa Herraan. Jokaiselle uskovalle tulee eteen pimeämpi ajanjakso, voisinko kuvailla sitä kulkemisena pimeämmässä laaksossa. Tällöin emme omin silmin näe valoa tai ehkä joitakin valonpilkahduksia pelkästään. Uskossa vaeltamisessa oleellisinta ei kuitenkaan ole mitä näemme omin silmin vaan mihin uskomme. Uskon kohteena on ikuisen elämän lähde – Jeesus Kristus, joka tahtoo, ”että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kokisimme tällä hetkellä iloa tai ettei meillä voisi olla vaikeaa. Tärkeää on muistaa tämä perusta. Jeesus tulee antamaan ikuisen elämän ja ilon omilleen. Tulee hetki, jolloin tämä täydellistyy.
Toinen tärkeä muistettava perusajatus on, että maan päällä meillä on ahdistus. Elämme langennessa luomakunnassa, jossa kivut, epätoivo, viha ja kuolema hallitsevat. Uskomme kuitenkin kaiken tämän voittajaan: Jeesukseen Kristukseen, joka sanoi ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33. Ei ole siis ihmeellistä kokea ahdistusta tai epätoivoa maan päällä. Mitä tällaisissa tilanteissa voi sitten tehdä?
Epätoivoisina hetkinä kannattaa kääntää katse kohti parempaa, kohti ilon ja toivon lähdettä, kohti Jeesusta. Kun katsoo maailmaa, valtaa epätoivo mielen, kun katsoo Jeesusta, toivo valtaa mielen. Lähempänä Jeesusta ja lähempänä ristiä, toivo, ilo ja rakkaus saa sijaa enemmän.
Seuraavaksi haluan nostaa sen, että uskon päämäärä on ikuisuudessa, ei täällä maan päällä. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.” 1. Kor.15:19. Uskova voi joutua kohtaamaan uskonsa vuoksi myös vainoa tai muita vaikeuksia. Sen vuoski ei kannata huolestua, vaan päinvastoin nostaa pää ylös. Uskon päämäärä on Taivaassa, ei täällä maan päällä.
Ahdistuksen ja masennuksen syy voi olla kuitenkin ja hyvinkin joku muu kuin usko ja se saattaa entisestään lisätä masennusta ja itsesyytöstä. Tällöin voi miettiä itsessään itsesyytöstä. Onko itsesyytökseni Jumalasta vai vihollisesta? Jumalan malli synnille on: Tunnustaminen, hylkääminen, anteeksipyytäminen Jumalalta ja anteeksiannon uskominen. Tähän kuuluu asian jättäminen. taakse, ei siinä vellominen. Anteeksiannosta kiittäminen mieluummin kuin itsensä syyttäminen jostakin, jonka on jo saanut anteeksi. Vihollinen toki haluaa meidän pohtivan jatkuvasti omia ongelmiamme, Jeesus taas, että keskittäisimme ajatuksen hyvään.
Masennuksen voittaminen ei liene koskaan helppoa, eikä nämä muutamat sanat sitä muuta. Toivon kuitenkin sinulle, joka uskalsit tunnustaa tämän asiat rohkeutta, voimaa, iloa, kestävyyttä ja uskon vahvistumista Jeesukseen! Kiitos, että olet ja kiitos, että uskot!
Lopuksi haluan vielä kertoa sen, että Jeesus ymmärtää ahdistuksen ja masennuksen. Itse asiassa Hän valitse vaikeudet ilon sijaan meidän takiamme. ” silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Hebr.12:2
Vastaaja: Olli-Pekka Jalovaara