Tämä asia ei ole ns. pelastuskysymys. Toisin sanoen sen tulkinnassa on jätettävä tilaa kunkin kristityn omalletunnolle. Mutta samalla on mielestäni syytä todeta, että Raamattu on antanut kristilliselle seurakunnalle tässäkin asiassa riittävästi informaatiota. Raamatun kanta ei jää ymmärtääkseni epäselväksi. Ns. apostolien kokous antoi epäjumalanpalveluksesta, verestä ja sellaisesta lihasta, josta veri ei ole laskettu sekä haureudesta selvät ohjeet. Niitä tulee karttaa. Seuraavassa joitakin perusteita.
Luukas kirjoitti Apostolien kokouksen päätäöksestä ja Jaakobin tuossa tilanteessa pitämästä puheenvuorosta näin (Apt 15:19-20): “Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.” On mielenkiintoista, että nämä jakeet ovat ainoa seurakuntajärjestykseen liittyvä selvä käsky, jonka Jerusalemin seurakunta antoi muille seurakunnille. Ei mitään mainintaa vanhimmistosta, vastuunkantajista, kokoontumisista jne. Niinpä on syytä kysyä, miksi juuri nämä asiat nähtiin hyväksi vaatia pakanaseurakunnilta.
1. Avainsanat lienevät “karttaa epäjumalien saastuttamaa” (Urk.”Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu.”) Kaikki nämä asiat liittyivät epäjumalanpalveluksissa harjoitettuun kulttiin. Siten näiden asioiden kieltäminen on nähtävissä varotoimena uskoontulleiden ja heidän seurakuntiensa varjelemiseksi ajautumiselta takaisin pakanalliseen uskonnollisuuteen.
2. Vanhan testamentin verensyöntikielto oli osa juutalaisten lakia. 3Ms 17:10-11 “Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” Tässä ja muutamassa muussa lain kohdassa verensyöntikieltoa perustellaan (vanhemmissa suomenkielisissä kirkkoraamatuissa) sillä, että sielu on veressä. Tämä käännös on kuitenkin harhaanjohtava. Parempi ja alkutekstin mukaisempi käännös kuuluu: “Sillä lihan elämä on sen veressä” Suurin osa esim. englannin kielisistä raamatunkäännöksistä käyttää tätä ilmaisua. Uusin suomenkielinen käännös puhuu “elämänvoimasta”. Siten puhuminen siitä, että esim. ihmisen sielu asuu veressä on Raamatun sanan pakottamista sellaiseen, johon sitä ei ole tarkoitettu. Jumala kielsi veren syönnin siksi, että veri edusti eläimen tai ihmisen elämää. Kyse on syvimmältään Jumalan antaman elämän kunnioittamisesta, ei sielun varjelemisesta. Sitä paitsi, eläimillä ei Raamatun mukaan ole sielua samassa merkityksessä kuin ihmisellä.
3. Verensyöminen ei saastuta ihmistä. Jeesus ja Paavali sanovat molemmat, ettei se mikä suusta menee sisään, saastuta ihmistä (Mt 15:11; Rm 14:14). Se mikä lähtee sydämestä – eli synti – saastuttaa ihmisen. Ihminen ei ole sitä mitä hän syö (1Kr 8:8), vaan sitä mitä hän ajattelee ja mikä on hänen vakaumuksensa. Tärkeintä on varjella sydämensä niin ettei maailma sitä saastuta – sisäisesti.
4. Mooseksen lain edellyttämä verensyöntikielto liittyy rituaalilakiin, joka ei sido kristittyä. Jeesus on vapauttanut Uuden liiton ihmiset Mooseksen laista sen pelastavassa merkityksessä. Suojaava merkitys Jumalan lailla, esimerkiksi kymmenellä käskyllä, kuitenkin on. Kymmenen käskyä sitoo kristittyä.
5. Apostolien kokouksen verensyöntikielto on nähtävä kehotuksena olla mukautumatta epäjumalien palvontaan. Koska se on selvä ohje seurakunnille, sitä tulisi ymmärtääkseni tänäänkin noudattaa. Sehän annettiin Uuden liiton ihmisille, eikä Vanhan liiton väelle. Mutta kyseessä ei ole pelastuskysymys. Ketään ei saa tuomita Jeesuksen armosta osattomaksi siksi, että hän syö esim. verilettuja tai mustaa makkaraa. Kyse on suhtautumisesta Raamatun ilmoitukseen. Jos uskomme Raamatun olevan Jumalan erehtymätöntä ilmoitusta meille, on arveluttavaa heittää verensyöntikieltoa kevyesti yli laidan. Vaikka se ei viestisikään meille yhtä paljon epäjumalanpalvelemisen karttamisesta kuin ensimmäisen vuosisadan kristityille, se on silti Raamatussa.
6. Veri edustaa elämää. Esimerkiksi Jeesuksen edusti Hänen täydellistä elämänäsä. Jeesuksen veren vuotaessa Golgatan kivikkoon, Hän kuoli. Hän antoi henkensä, verensä, meidän edestämme. Meidät ostettiin takaisin Jumalalle Jeesuksen verellä (1Pt 1:18-19). Juuri Jeesuksen sijaisuhrista, veriuhrista, kaikki Vanhan testamenitin veriuhrit olivat esikuvaa. Jollakin syvällä tavalla Vt:n veriuhrien, elämän kunnioittamisen ja Jeesuksen veren välillä on yhteys. Uskon, että juuri Jeesuksen veren, sovitustyön, arvostamiseksi ja kunnioittamiseksi Vanhan liiton kansaa opetettiin kunnioittamaan verta ja elämää, joka heidätkin kerran sovittaisi.
Vastaaja: Jarmo Sormunen