Stigmat    /

Ei löydy. Kyseessä on katolisen kristillisyyden keskellä syntynyt ilmiö, jossa joidenkin ihmisten syvän uskonnollisen samaistumisen tuloksena käsiin ja jalkoihin ilmestyy Vapahtajan kärsimykseen liittyviä verijälkiä. Ilmiö on ilmeisesti psyykkinen, sielunvoimiin liittyvä.

Skeptikkojen, epäilijöiden, mukaan stigmoissa on kyse itse aiheutetusta ilmiöstä, joka ei koskaan esiinny kokonaan todennettavissa olosuhteissa. Haavat syntyvät heidän mukaansa aina piilossa katseilta. Nämä epäilijät väittävät stigmoja tahalliseksi ja keinotekoiseksi uskonnollisen huomion kalastamiseksi.Toista selitysmallia voisi kutsua “teologiseksi plasepo-vaikutukseksi”. Stigmaatikot ovat tämän selityksen mukaan emotionaalisesti ja fyysisesti niin sidottuja uskoonsa, että kokevat samaistumisensa kohteen, Kristuksen, kaltaisia kokemuksia. On tunnettua, että jotkut kykenevät kontrolloimaan tahtonsa voimalla esimerkiksi immuunijärjestelmäänsä tai sydämenlyöntiensä nopeutta. Samalla tavalla stigmaatikkojen ajatellaan kykenevän synnyttää ihollaan verta valuvia – näkyviä tai näkymättömiä – haavoja, jotka ilmestyvät heidän kuvittelemiinsa kohtiin. On mielenkiintoista, että useimpien stigmaatikkojen käsihaavat ovat ilmestyneet kämmeniin, vaikka Kristuksen haavat eivät suinkaan olleet kämmenissä vaan ranteissa. Tämä selittynee sillä, että kirkollisessa taiteessa Kristuksen käsihaavat maalattiin nimenomaan kämmeniin, vaikka todellisuudessa kämmenen luut eivät olisi pystyneet kannattamaan niihin kohdistuvaa noin suurta painoa. Stigmaatikkojen kokemuksia ei siis ohjaa historia, vaan sen tulkinta. Näin henkilön omalla psyykkeellä ja uskon tulkinnalla on suuri osuus kokemuksessa.
 
Stigmoihin liittyy yleensä voimakas taianomaisia tai mystisiä uskomuksia. Stigmaatikkojen uskotaan voivan parantaa sairauksia kokemuksensa jälkeen muutaman tunnin ajan. Katolinen kirkko on korottanut stigmaatikkoja myös pyhimyksiksi monien ihmeisiin liittyvien uskomusten myötä. Raamatun ääressä moiseen touhuun on suhtauduttava äärimmäisen kriittisesti ja torjuen. Raamattu ei tunne tällaista ilmiötä. Se on uskonnollista mytologiaa, jolla ymmärtääkseni pyritään korvaamaan – tai ainakin käytännössä korvataan – yksinkertainen usko ja luottamus Jeesuksen sovitustyön riittävyyteen. Kristus on kärsinyt syntiemme tähden, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä. Kristuksen sovituksesta ei jäänyt mitään uupumaan. Se riitti täydelliseksi uhriksi meidän edestämme. Emme tarvitse mystisiä ihmeitä uskomme vahvistukseksi. Emme tarvitse muuta todistetta kuin tyhjän ristin ja avoimen haudan.

Vastaaja: Jarmo Sormunen