Vanhan ja uuden liiton suhteesta    / Timo

Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Ensimmäiseltä kristillisestä vuosisadalta lähtien kristillinen seurakunta otti tavakseen viettää sunnuntaita Herran ylösnousemuksen päivänä. Jo varhaisessa vaiheessa siitä tuli myös kristittyjen lepopäivä. Sapatin vietto lauantaina ei sido Kristuksen omaa.
Lyhyt vastaus toiseen kysymykseen: Kymmenen käskyä sitovat kristittyä. Vanhan testamentin rituaalilaki ei sen sijaan sido Jeesuksen omaa.

Pitkä vastaus ensimmäiseen kysymykseen: ”Mutta Jeesus vastasi heille: Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä. Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” Jh 5:17.18 Jeesus oli juuri parantanut 38 vuotta sairastaneen miehen Betesdan lammikolla. Koska tämä tapahtui sapattina, fariseukset ja kirjanoppineet syyttivät Häntä sapatin rikkomisesta. Jeesus vastasi syytökseen vetoamalla Jumalaan Isänään, joka tekee aina täitä. Miksi ei siis Poikakin? Evankelista Johannes tulkitsee ja soveltaa Jeesuksen sanoja. Jeesus on Jumalana sapatin yläpuolella. Siksi Hän saattoi tehdä sapattina sellaistakin, minkä juutalainen rituaalilaki kielsi. Sapatin pitäminen ei ole pelastuksen merkki, saati pelastuksen ehto. Se oli osa juutalaista lakihurskautta, joka ei sido Uuden liiton väkeä. Juutalaisille sapatti oli Jumalan ja Israelin kansan välisen liiton merkki – ympärileikkauksen ohella. Uuden liiton merkki on kaste, ei sapatti.Jeesus kumosi sapatinseuraajiaan sitovana lakina. Mk 2:27-28 27. ”Ja hän sanoi heille: ‘Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.'” Kyse on oikeasta suhtautumisesta lakiin. Onko laki tarkoitettu suojaksi vai pelastuksen välineeksi? Mikäli se on meille suoja omassa ja toisten sisimmässä asuvaa syntiä vastaan, siitä voi iloita ja kiittää. Mikäli meidän tulee pitää laki osoittautuaksemme Jumalalle kelvollisiksi, siitä tulee liian raskas taakka.

Alkuseurakunta otti tavakseen viettää sunnuntaita ’Herran päivänä’, jumalanpalveluspäivänä. Itse päivän paikka viikossa ei kuitenkaan ollut tärkeä, vaan sen sisältä. Rm 14:5-6 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syä, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.Mooseksen mukaan Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja asetti näin sapatin. On sanottu, että ei Jumala tarvitse sapattia, mutta me kylläkin. Hän lepäsi antaakseen meille esimerkin. Siksi meidänkin tulee pitää lepopäivä sekä pyhittää se Jumalan sanalla, rukouksella ja kristittyjen keskinäisellä yhteydellä. Ilman lepopäivää palamme fyysisesti ja henkisesti loppuun. Ilman lepopäivän pyhittämistä palamme hengellisesti loppuun.

Pitkä vastaus toiseen kysymykseen: Mooseksen laki on jaettavissa karkeasti ottaen kahteen osaan:

1. Aina voimassa oleviin käskyihin, jotka sitovat kaikkia ihmisiä kaikkialla. Kymmenen käskyä koskevat myös kristittyä. Laki on annettu suojaksi meissä asuvaa pahuutta vastaan. Lain kautta Jumala estää pahuuttamme ryöstäytymästä hirmuhallitsijaksi. Kristitty ei kuitenkaan noudata lakia, kymmentä käskyäkään, pelastuakseen ja saadakseen Jumalan armon. Hän pyrkii elämään Jumalan laissa ilmoittaman tahdon mukaan, koska on pelastettu ja Jumalan rakastama. Kristitty pyrkii elämään lain mukaan, koska Jumala sitä tahtoo. Lain kautta kukaan ei tule vanhurskaaksi, sillä lain kautta tulee synnintunto. Mutta laki kertoo hyvän Jumalan tahdon.

2. Juutalaiseen rituaalilakiin, joka koski vain juutalaista kansaa ja sen suhdetta Jumalaansa. Rituaalilaissa oli juutalaisille alituinen muistutus siitä, että synti vaati sovitusta. Esimerkiksi kaikki rituaalilakiin kuuluvat uhraamiset ovat täynnä esikuvia Jeesuksen täydellisestä uhrista Golgatan ristillä.Kristittyä nämä rituaalilait ja puhtaussäännöt eivät sido. Muun muassa Paavali sanoi näin Kl 2:16-17 ”älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älkään myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Apostoli tarkoitti nimenomaan juutalaisia juhlia ja ruokasäädöksiä. Vanhan Testamentin rituaalisäädökset olivat vain varjoa Kristuksen rinnalla, Kristuksen, joka on tuon lain täyttymys. Se, minkä VT ennalta varjosti, sen Kristus täytti. Kristus on ikään kuin ruumis, josta lankeaa varjo seinälle. Tuo varjo on Vanhan Liiton rituaalilaki. Kun ihminen kerran löytää Kristuksen, hänen ei enää tarvitse seurata vanhaa varjoa.

Vastaaja: Jarmo Sormunen