vastausn asked 3 vuotta ago
Elämässäni on edessä mahdollinen varusmiespalvelukseen meno. Olen miettinyt, voinko mennä armeijaan Jeesukseen uskovana, koska armeijan sisältä on sotiminen eli suomeksi sanottuna tappaminen. En haluaisi olla mukana tuhoamassa ihmishenkiä, koska 10 käskyn laki kieltää sen, ja myäs omatuntoni kolkuttaa tässä asiassa. Onko 10 käskyn lakiin olemassa poikkeuksia, ja onko oikein, jos uskovana menen armeijaan?
vastausn answered 3 vuotta ago
Kymmenen käskyn lakiin liittyvä tappamiskielto koski rajoitetusti siviilissä murhaamista, ei sodassa tappamista. Yksityisellä ihmisellä ei ole oikeutta riistää toisen henkeä.
Mutta miten sitten on mahdollista, että Raamattu toisaalla kehottaa tappamaan, esimerkiksi rangaistukseksi vanhempien pilkasta? (2Ms 21:15 Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.) Myös monissa sodissa Jumala itse kehotti israelilaisia tappamaan vihollisia. Vastauksena tähän on tietty sanavalinta. älä tapa -käskyssä käytetään sanaa ratsach, joka merkitsee murhaamista, ennalta harkittua surmatyötä. Sama sana esiintyy Raamatussa ainoastaan neljässä muussa kohdassa (4Ms 35:27; 5Ms 4:42; 1Kn 21:19; Hoos 4:2) ja aina siviilimurhan yhteydessä. Ainoastaan yhdessä tapauksessa noista neljästä on kyse vahingossa tappamisesta. Esimerkiksi kuolemanrangaistustenkaan yhteydessä tätä sanaa ei käytetä koskaan. Näin ollen tämä käsky ei kiellä esimerkiksi sodassa tappamista silloin, kun ollaan esivallan asialla estämässä väkivaltaa. Pasifismin tueksi tämä jae sopii valtavan huonosti.
Myös kuolemanrangaistusta vastustavien vetoamiset tähän käskyyn ovat vailla pohjaa. Sen sijaan kehotettaessa keskinäiseen anteeksiantamukseen ja rauhassa elämiseen lähimmäisen kanssa tämä käsky on enemmän kuin paikallaan. Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä, että esivalta ei kanna miekkaa turhaan (Rm 13:4). Äärimmäinen sanktio, jota valtiovalta on oikeutettu käyttämään on hengen riisto. Erityisesti sota on tällainen äärimmäinen tila. Tältä pohjalta rohkaisen Sinua ottamaan armeijan Jumalan kädestä ja mahdollisuutena todistaa Kristuksesta muille asevelvollisille. Harvassa paikassa kohtaa sellaisen määrän miehiä. Sopivia tilanteitakin Vapahtajasta kertomiseen varmasti tulee. Aseen ottaminen ei ole ymmärtääkseni kristitylle väärin. Mutta asiassa pitää olla omantunnon vapaus. Kukaan ei voi pakottaa toista ottamaan asetta, saati astumaan rintamalle. Tämä on sen verran herkkä alue, että omantunnon sitomista on syytä varoa. Siunausta päätöksen tekoon!
Vastaaja: Jarmo Sormunen