RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 16
____________________________________
1Ms 32:13 – 34:31
13. Olethan itse sanonut: ‘Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden’.”
14. Jaakob jäi sinne siksi yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle
15. 200 vuohta ja 20 pukkia, 200 uuhta ja 20 pässiä,
16. 30 imettävää kamelia varsoineen, 40 lehmää ja 10 härkää, 20 aasintammaa ja 10 aasia.
17. Hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: “Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille.”
18. Hän käski ensimmäistä sanoen: “Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: ‘Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?’
19. niin vastaa: ‘Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Hän itsekin tulee jäljessämme’.”
20. Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja, sanoen: “Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.
21. Sanokaa myös: ‘Palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme’.” Hän näet ajatteli: “Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.”
22. Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.
23. Yöllä hän nousi, otti kummankin vaimonsa ja molemmat sivuvaimonsa sekä yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin poikki.
24. Hän otti heidät ja vei heidät joen poikki, vieden sen poikki kaiken, mitä hänellä oli.
Paini ja siunaus
25. Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
26. Kun mies huomasi, ettei voittanut Jaakobia, hän iski tätä lonkkaluuhun, niin että hänen lonkkansa nyrjähti hänen painiskellessaan miehen kanssa.
27. Mies sanoi: “Päästä minut, sillä päivä koittaa.” Mutta Jaakob vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua.”
28. Tämä kysyi häneltä: “Mikä on sinun nimesi?” Hän vastasi: “Jaakob”.
29. Silloin hän sanoi: “Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel*, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.”
30. Jaakob kysyi ja pyysi: “Ilmoita minulle nimesi.” Mies vastasi: “Miksi kysyt nimeäni?” Hän siunasi Jaakobin siinä.
31. Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel*, “sillä”, hän sanoi: “Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja minun henkeni on pelastunut.”
32. Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, aurinko nousi, ja hän ontui lonkkaansa.
33. Sen johdosta israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli. Hän näet iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.
33. LUKU
Jaakobin ja Eesaun sovinto
1. Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki, että Eesau oli tulossa, 400 miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille sivuvaimoille.
2. Hän asetti sivuvaimot lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.
3. Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohti ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes saapui hänen eteensä.
4. Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä, ja he itkivät.
5. Eesau nosti silmänsä, näki vaimot ja lapset ja kysyi: “Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?” Hän vastasi: “He ovat minun lapseni, jotka Jumala on armossaan suonut palvelijallesi.
6. Niin sivuvaimot lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.
7. Myös Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein Joosef ja Raakel lähestyivät ja kumartuivat maahan.
8. Eesau kysyi: “Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?” Jaakob vastasi: “Saada armon herrani silmien edessä.”
9. Eesau sanoi: “Minulla on itselläni kyllin. Pidä, veljeni, omasi!”
10. Jaakob vastasi: “Ei niin! Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani. Olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, kuten nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.
11. Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin. Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea.” Jaakob pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.
12. Sitten Eesau sanoi: “Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin. Minä kuljen sinun edelläsi.”
13. Mutta Jaakob sanoi hänelle: “Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajetaan liian kovaa päiväkään, koko lauma menehtyy.
14. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin kuljettamani karja ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin.”
15. Eesau vastasi: “Minä jätän luoksesi osan väestäni.” Hän sanoi: “Miksi niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!”
16. Niin Eesau kääntyi sinä päivänä takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.
17. Jaakob taas lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itselleen majan. Karjalleen hän teki katoksia*. Siitä paikan nimeksi tuli Sukkot.
Tulo Sikemiin
18. Jaakob saapui matkallaan Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.
19. Hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.
20. Hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala*.
34. LUKU
Diinan raiskaaminen ja häntä koskeva sopimus
1. Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä.
2. Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.
3. Hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.
4. Sikem sanoi isälleen Hamorille: “Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi.”
5. Jaakob oli saanut kuulla, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Diinan. Kun hänen poikansa olivat hänen laumansa kanssa laitumella, Jaakob kuitenkin vaikeni asiasta, kunnes he palasivat.
6. Hamor, Sikemin isä, meni Jaakobin luo puhuttelemaan häntä.
7. Kun Jaakobin pojat tulivat laitumelta ja kuulivat, mitä oli tapahtunut, he olivat närkästyneitä ja vihastuivat kovin siitä, että Sikem oli tehnyt häpeällisen teon Israelissa makaamalla Jaakobin tyttären. Sellaistahan ei sovi tehdä.
8. Niin Hamor puhui heille: “Poikani Sikemin sydän on mieltynyt teidän sisareenne. Antakaa hänet tälle vaimoksi.
9. Lankoutukaa meidän kanssamme, antakaa te tyttäriänne meille, ja ottakaa te itsellenne meidän tyttäriämme,
10. ja jääkää asumaan meidän luoksemme. Maa on oleva teille avoinna, asukaa siinä, kierrelkää siinä ja asettukaa siihen.”
11. Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: “Suokaa minun saada armo silmienne edessä, ja mitä te vaaditte minulta, sen minä annan.
12. Vaatikaa minulta kuinka suuri morsiamen hinta ja kuinka suuret antimet tahansa. Minä annan, mitä te minulta vaaditte. Antakaa minulle vain se tyttö vaimoksi.”
13. Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti sen johdosta, että hän oli raiskannut heidän sisarensa Diinan.
14. He sanoivat heille: “Emme voi tehdä sitä. Emme voi antaa sisartamme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä me pidämme sellaista häpeällisenä.
15. Me suostumme vain sillä ehdolla, että te tulette meidän kaltaisiksemme ja ympärileikkaatte kaikki miehenpuolenne.
16. Silloin me annamme omia tyttäriämme teille ja otamme itsellemme teidän tyttäriänne, ja me asetumme teidän luoksenne ja tulemme yhdeksi kansaksi.
17. Mutta jos te ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, me otamme sisaremme ja lähdemme pois.”
18. Heidän puheensa kelpasi Hamorille ja Sikemille, Hamorin pojalle.
19. Nuori mies ryhtyi heti toimeen, sillä hän oli mieltynyt Jaakobin tyttäreen. Hän oli suuremmassa arvossa kuin kukaan muu hänen isänsä perheessä.
20. Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupunkinsa porttiin ja puhuivat kaupunkinsa miehille:
21. “Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan. Antakaamme heidän siis asettua tähän maahan ja kierrellä siinä, onhan maa tilava heillekin joka suuntaan. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme, ja antakaamme tyttäriämme heille.
22. Mutta vain sillä ehdolla miehet suostuvat asettumaan meidän luoksemme, tullakseen meidän kanssamme yhdeksi kansaksi, että kaikki miehenpuolemme ympärileikataan, niin kuin heidätkin on ympärileikattu.
23. Tulevathan silloin heidän karjansa, tavaransa ja kaikki heidän juhtansa meidän omiksemme. Suostukaamme siis, niin he asettuvat luoksemme.”
24. He kuulivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista. Niin kaikki miehenpuolet, kaikki, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, ympärileikkauttivat itsensä.
Joukkomurha ja kaupungin ryöstö
25. Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Simeon ja Leevi, Diinan veljet, ottivat kumpikin miekkansa ja kenenkään aavistamatta hyökkäsivät kaupunkiin, tappaen jokaisen miehenpuolen.
26. Myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he surmasivat miekan terällä, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.
27. Jaakobin pojat hyökkäsivät haavoitettujen kimppuun ja ryöstivät kaupungin heidän sisarensa raiskaamisen vuoksi.
28. He anastivat heidän lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa, aasinsa ja kaiken, mitä oli kaupungissa ja laitumilla.
29. Kaiken heidän tavaransa, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa he veivät saaliinaan. He ryöstivät samoin kaiken muun, mitä taloissa oli.
30. Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: “Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Minun joukkoni on vähäinen. Jos he kokoontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään.”
31. He vastasivat: “Pitikö hänen kohdella meidän sisartamme kuin porttoa!”
____________________________________
Matt 11:7-30
7. Heidän mentyään Jeesus rupesi puhumaan kansalle Johanneksesta: “Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
8. Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Hienopukuisethan ovat kuningasten linnoissa.
9. Vai mitä te lähditte katsomaan? Profeettaako? Minä sanon teille: hän on enemmänkin kuin profeetta.
10. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinulle tien.
11. Totisesti minä sanon teille: vaimoista syntyneiden joukosta ei ole noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
12. Johannes Kastajan päivistä tähän asti taivasten valtakuntaa tavoitellaan hartaasti, ja sitä tosissaan haluavat saavat sen*.
13. Kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti.
14. Uskokaa tai älkää: hän on Elija, joka oli tuleva.
15. Jolla on korvat, kuulkoon.
16. Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven? Se on kuin lapset, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen:
17. ‘Me soitimme teille huilua, mutta te ette karkeloineet. Me veisasimme itkuvirsiä, mutta te ette valittaneet’.
18. Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: ‘Hänessä on riivaaja’.
19. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: ‘Mikä syömäri ja viininjuoja, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Teoistaan viisaus tunnistetaan*.”
Voi sinua!
20. Jeesus rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen ihmetekonsa olivat tapahtuneet, siitä, että ne eivät olleet nöyrtyneet parannukseen:
21. “Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Jos teissä suoritetut voimateot olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, ne olisivat aikoja sitten säkissä ja tuhassa nöyrtyneet parannukseen.
22. Minä sanon teille: Tyyrolla ja Siidonilla on tuomiopäivänä oleva helpompaa kuin teillä.
23. Sinä Kapernaum, korotetaankohan sinut taivaaseen? Alas tuonelaan asti on sinun mentävä. Jos ne voimateot, jotka on tehty sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä.
24. Minä sanon teille: Sodoman maalla on tuomiopäivänä oleva helpompaa kuin sinulla.”
Jumalan salaisuuden tunteminen
25. Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan ja sanoi: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä [omasta mielestään] viisailta ja järkeviltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26. Näin sinä, Isä, olet nähnyt hyväksi.
27. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Kukaan muu ei tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo tehdä hänet tunnetuksi.
28. Tulkaa minun luokseni kaikki työn rasittamat ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Niin te saatte levon sielullenne.
30. Minun ikeeni on näet sopiva, ja minun kuormani on kevyt.”
____________________________________
Ps 14:1-7
14. PSALMI
Maailma ilman Jumalaa
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin virsi.
Mieletön on se, joka sanoo sydämessään: “Ei ole Jumalaa.” Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa. Ei ole ketään, joka tekee, mikä on hyvää.
2. Herra katselee taivaasta ihmislapsia nähdäkseen, onko ketään ymmärtävää, ketään, joka etsii Jumalaa.
3. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä on hyvää, ei ainoaakaan.
4. Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avukseen huuda Herraa?
5. Vielä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskaiden sukukunnassa.
6. Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.
7. Jospa Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Herra palauttaa kansansa poisviedyt*, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.
____________________________________
Snl 3:19-20
19. Herra on viisaudella perustanut maan, taidolla vahvistanut taivaat.
20. Hänen toimestaan syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.