RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 2
____________________________________
1Ms 3:1 – 4:26
3. LUKU
Syntiinlankeemus
1. Käärme* oli kavalin kaikista maan. eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö mistään. paratiisin puusta’?”
2. Vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme paratiisissa syödä muiden puiden hedelmiä,
3. mutta sen puun hedelmästä, joka on paratiisin keskellä, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.”
4. Käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole,
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, avautuvat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin jumalat* tietämään hyvän ja pahan.”
6. Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä, että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. Hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi.
7. Silloin avautuivat heidän silmänsä, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8. He kuulivat iltapäivän tuulessa Herran Jumalan kävelevän paratiisissa. Silloin mies vaimoineen piiloutui Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?”
10. Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä olen alasti. Siksi minä piilouduin.”
11. Herra Jumala sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”
12. Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.”
13. Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitä olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.”
14. Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja metsäeläimet, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä multaa koko elinaikasi.
”Ensimmäinen evankeliumi”
15. Minä panen vihollisuuden* sinun ja vaimon välille sekä sinun siemenesi ja hänen siemenensä* välille. Hän on musertava sinun pääsi, ja sinä muserrat hänen kantapäänsä*.”
16. Vaimolle Jumala sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat. Sinun on kivulla synnytettävä lapsia. Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.”
17. Aadamille Jumala sanoi: ”Koska sinä kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun on elätettävä siitä itseäsi koko elinaikasi.
18. Se kasvaa sinulle orjantappuroita ja ohdakkeita, ja maan ruohoja sinun on syötävä.
19. Otsasi hiessä sinun on syötävä leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Maasta sinä olet, ja maaksi sinun on jälleen tultava.”
20. Mies antoi vaimolleen nimen Eeva*, sillä hänestä tuli kaikkien elävien [ihmisten] äiti.
21. Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta, ja puki ne heidän ylleen*.
22. Herra Jumala sanoi: ”Ihminen on tullut sellaiseksi kuin yksi meistä*, niin että tietää hyvän ja pahan*. Kun hän ei nyt vain ojentaisi kättään ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi iäti.”
Karkotus paratiisista
23. Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hänet oli otettu.
24. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä.
4. LUKU
Kain ja Aabel
1. Aadam yhtyi vaimoonsa Eevaan. Tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin* ja sanoi: ”Minä olen saanut miehen* Herran avulla.”
2. Hän synnytti taas pojan, Aabelin, veljen Kainille. Aabelista tuli lampuri ja Kainista peltomies.
3. Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle.
4. Aabelkin toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Herra katsoi [hyväksyen] Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen,
5. mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei [niin] katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.
6. Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, miksi hahmosi synkistyy?
7. Eikö niin: Jos teet hyvin, sinä voit kohottaa katseesi. Jos taas et tee hyvin, synti väijyy ovella, ja sen halu on sinuun. Mutta hallitse sinä sitä.”
8. Kain sanoi veljelleen Aabelille: ”Menkäämme kedolle.” Heidän kedolla ollessaan Kain hyökkäsi veljensä Aabelin kimppuun ja murhasi hänet.
9. Niin Herra sanoi Kainille: ”Missä on veljesi Aabel?” Hän vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?”
10. Herra sanoi hänelle: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.
11. Sinä olet nyt kirottu ja karkotettu pois tältä maalta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.
12. Kun sinä viljelet maata, se ei ole enää antava sinulle satoaan. Koditon kulkija sinun on oltava maan päällä.”
13. Kain sanoi Herralle: ”Syntini syyllisyys on raskaampi, kuin että se voitaisiin antaa anteeksi*.
14. Sinä karkotat minut pois tältä seudulta, ja minun täytyy kätkeytyä sinun kasvojesi edestä, ollen kulkija ja pakolainen maan päällä. Kuka vain tapaa minut, surmaa minut.”
15. Herra sanoi hänelle: ”Kuka tahansa surmaa Kainin, häntä on rangaistava siitä seitsenkertaisesti.” Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan hänet kohtaava surmaisi häntä.
16. Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin* maahan itäänpäin Eedenistä.
17. Kain yhtyi vaimoonsa*, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Kain rakensi kaupungin ja antoi sille poikansa nimen Hanok.
18. Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, Metusaelille syntyi Lemek.
19. Lemek otti itselleen kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Aada ja toisen nimi Silla.
20. Aada synnytti Jaabalin. Hänestä tuli teltoissa asuvien ja karjanhoitoa harjoittavien kantaisä.
21. Hänen veljensä nimi oli Juubal. Hänestä tuli kaikkien kitaraa* ja huilua soittavien kantaisä.
22. Myös Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin. Hänestä tuli kaikenlaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja. Tuubal-Kainin sisar oli Naema.
23. Lemek lausui vaimoilleen: ”Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne! Minä olen surmannut* miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani.
24. Kain kostetaan 7-kertaisesti, mutta Lemek 77-kertaisesti.
Seetin suku
25. Aadam yhtyi jälleen vaimoonsa. Tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Kainin murhaaman Aabelin sijaan.”
26. Myös Seetille syntyi poika, ja hän antoi tälle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin rukoillen avuksi huutamaan ja julistamaan* Herran nimeä.
____________________________________
Matt 2:13 – 3:12
Pako Egyptiin
13. Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin. Ole siellä, kunnes minä sinulle sanon, sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet.”
14. Herättyään unesta Joosef otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin.
15. Hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti*. Tämä tapahtui, että kävisi toteen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.”
Beetlehemin lasten murha
16. Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pettäneet hänet, hän vihastui kovin. Hän lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemissä ja koko sen ympäristössä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli tarkoin tiedustellut aikaa*.
17. Näin kävi toteen profeetta Jeremian kautta lausuttu ennustus:
18. ”Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiaan eikä huoli lohdutuksesta, kun heitä ei enää ole*.”
Egyptistä Nasaretiin
19. Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä
20. ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka halusivat surmata lapsen.”
21. Niin Joosef nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan.
22. Mutta kun hän kuuli, että Arkelaus* hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, hän pelkäsi mennä sinne. Hän sai unessa Jumalalta ohjeen ja meni Galilean alueelle.
23. Sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Tämä tapahtui, että kävisi toteen profeettojen ennustus: Häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi*.
3. LUKU
Johannes Kastajan toiminta
1. Siihen aikaan Johannes Kastaja tuli ja saarnasi Juudean erämaassa:
2. ”Tehkää parannus*, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle*.”
3. Häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.”
4. Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö. Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.
5. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, Juudean joka puolelta ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä.
6. Hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
7. Kun Johannes näki, että paljon fariseuksia ja saddukeuksia tuli kasteelle, hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeiden sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaa vihaa?
8. Tehkää sen tähden parannuksen mukaisia hedelmiä,
9. älkääkä luulko voivanne ajatella: ’Onhan meillä isänä Aabraham.’ Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
10. Kirves on jo pantu puitten juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
11. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta Hän, joka tulee minun jäljessäni, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään en ole kelvollinen kantamaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
12. Hänellä on viskain kädessään, ja hän puhdistaa puimatantereensa [viljan]. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”
____________________________________
Ps 2:1-12
2. PSALMI
Herra ja hänen Voideltunsa
1. Miksi kansakunnat raivoavat ja kansat punovat turhia juonia?
2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Kristustaan* vastaan.
3. ”Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.”
4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa. Herra pilkkaa heitä.
5. Hän puhuu heille vihassaan ja kiivaudessaan pelättää heitä:
6. ”Minä olen voidellut Kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.”
7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin*.
8. Ano minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi.
9. Sinä kaitset* niitä rautaisella sauvalla, lyöt pirstaleiksi kuin saviastiat.
10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat. Maan tuomarit, ottakaa nuhde huomioon.
11. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella.
12. Antakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi. Hänen vihansa syttyy hetkessä. Autuas on jokainen, joka turvaa häneen.
____________________________________
Snl 1:7-9
7. Herran pelko on tiedon alku. Tyhmät* pitävät halpana viisautta ja varoitusta.
8. Kuule, poikani, isäsi varoitusta äläkä hylkää äitisi opetusta*.
9. sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt kaulaasi.