RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 14
____________________________________
Neh 7:61 – 9:21
61. Nämä ovat ne, jotka lähtivät Teel-Melahista, Teel-Harsasta. Kerub-Addonista ja Immeristä, voimatta ilmoittaa perhekuntaansa ja syntyperäänsä, olivatko israelilaisia:
62. Delajan, Tobian ja Nekodan jälkeläiset 642.
63. Pappeja: Habaijan, Koosin, Barsillain jälkeläiset, sen, joka oli ottanut itselleen vaimon gileadilaisen Barsillain tyttäristä, ja jota kutsuttiin heidän nimellään.
64. Nämä etsivät sukuluetteloitaan, mutta eivät löytäneet niitä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi.
65. Maaherra kielsi heitä syömästä korkeasti-pyhää, kunnes nousisi pappi, joka voi käyttää uurimia ja tummimia.
66. Koko seurakunta yhteenlaskettuna oli 42.360,
67. paitsi heidän palvelijoitaan ja palvelijattariaan, joita oli 7.337. Laulajia, miehiä ja naisia, oli 245.*
68. Kameleja heillä oli 435, aaseja 6.720.
69. Osa perhekuntien päämiehistä antoi lahjoja rakennustyötä varten. Maaherra antoi rahastoon 1.000 dareikkia kultaa, 50 maljaa ja 530 papinpaitaa.
70. Muutamat perhekuntien päämiehistä antoivat rakennusrahastoon 20.000 dareikkia kultaa ja 2.200 maanea hopeaa.
71. Muu kansa antoi yhteensä 20.000 dareikkia kultaa ja 2.000 maanea hopeaa sekä 67 papinpaitaa.
72. Papit, leeviläiset, ovenvartijat, veisaajat ja osa kansasta sekä temppelipalvelijat, koko Israel, asettuivat kaupunkeihinsa. Seitsemännen kuukauden tultua israelilaiset olivat jo kaupungeissaan.
8. LUKU
Esra lukee kansalle Herran kirjaa
1. Silloin kokoontui koko kansa yksimielisesti Vesiportin edustalla olevalle aukealle. He pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka Herra oli antanut Israelille.
2. Pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui 7. kuun 1. päivänä.
3. Hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta keskipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää. Kaikki läsnäolevat kuuntelivat lain kirjan lukemista.
4. Esra, kirjanoppinut, seisoi korkealla puulavalla, joka oli tehty tätä varten. Hänen vieressään seisoivat: Oikealla puolella Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja. Vasemmalla puolella Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam.
5. Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Kun hän avasi sen, kansa nousi seisomaan.
6. Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kohottaen kätensä ylös kaikki kansa vastasi: ”Aamen, aamen”. He kumarsivat ja rukoilivat Herraa kasvoilleen maahan heittäytyneinä.
7. Sitten Joosua, Baani, Seerebja, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Joosabad, Haanan, Pelaja ja muut leeviläiset selittivät lakia kansalle, joka seisoi alallaan.
8. He lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin.
9. Nehemia, maaherra, pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö.” Kaikki läsnäolevat näet itkivät kuullessaan, mitä laissa sanottiin.
10. Esra sanoi heille vielä: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia, juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna. Onhan tämä päivä meidän Herrallemme pyhitetty. Älkää olko murheellisia, sillä ilo Herrassa on teidän voimanne.”
11. Myös leeviläiset rauhoittivat kaikkia läsnäolevia ja sanoivat: ”Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä. Älkää olko murheellisia.”
12. Niin koko kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa. He olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu.
Lehtimajanjuhla
13. Seuraavana päivänä kokoontuivat kansan perhekuntien kaikki päämiehet, papit ja leeviläiset Esran, kirjanoppineen, luo painamaan opetuskirjan sanoja mieleensä.
14. He huomasivat Herran Mooseksen kautta antamassa laissa käskyn, että israelilaisten tuli seitsemännen kuun juhlan aikana asua lehtimajoissa,
15. ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava: ”Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, kuten on säädetty.”
16. Kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katolleen, pihoihinsa, Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin ja Efraimin portin aukeille.
17. Koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat niissä. Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Kansassa vallitsi hyvin suuri ilo.
18. Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. He viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla.
9. LUKU
Yhteinen synnintunnustus
1. Saman kuun 24. päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä.
2. Israelin kansaan kuuluvat erottautuivat kaikista muukalaisista, astuivat esiin ja tunnustivat syntinsä ja isiensä rikkomukset.
3. Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja maahan kumartuneina rukoilivat Herraa, Jumalaansa.
4. Joosua, Baanai, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herran, Jumalansa, puoleen.
5. Leeviläiset Joosua, Kadmiel, Baanai, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: ”Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, alati ja ainiaan. Kiitettäköön sinun kunniallista nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.
6. Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.
7. Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham.
8. Havaiten hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan, sinä teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisilleen kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Ja sinä täytit lupauksesi, sillä sinä olet vanhurskas.
9. Sinä näit meidän isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.
10. Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä, rangaisten faraota, kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa. Sinä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja sinä teit itsellesi nimen, niin kuin se on tänäkin päivänä.
11. Sinä halkaisit meren heidän edessään, niin että he kulkivat meren poikki kuivaa myöten. Heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, kuin kiven valtaviin vesiin.
12. Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava.
13. Sinä astuit alas Siinain vuorelle, puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja luotettavat lait, hyvät säädökset ja käskyt.
14. Palvelijasi Mooseksen kautta sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain.
15. Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Sinä käskit heitä menemään ja ottamaan omakseen maan, jonka olit kättä kohottaen luvannut antaa heille.
16. He, meidän isämme, olivat kuitenkin ylimielisiä. He olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi.
17. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekoja, jotka olit heille tehnyt. He olivat niskureita ja uppiniskaisuudessaan valitsivat johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtava ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: Sinä et hylännyt heitä.
18. He tekivät itselleen valetun vasikankuvan ja sanoivat: ’Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä’. Vaikka he paljon pilkkasivat Jumalaa,
19. suuressa laupeudessasi sinä et kuitenkaan hylännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotaan päivällä, johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä, valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava.
20. Sinä annoit hyvän Henkesi opettamaan heitä, mannaasi et kieltänyt heidän suustaan, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa.
21. 40 vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä mitään puuttunut. Heidän vaatteensa eivät kuluneet, eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.
____________________________________
1Kr 9:1-18
9. LUKU
Evankeliumin julistajien elatus
1. Enkö minä ole vapaa? Enkö ole apostoli? Enkö ole nähnyt Herramme Jeesuksen? Ettekö te ole tulos minun työstäni Herrassa?
2. Vaikka en olisikaan apostoli muille, olen ainakin teille. Tehän olette apostolinvirkani sinetti Herrassa.
3. Tämä on puolustukseni niitä vastaan, jotka minua tutkivat.
4. Eikö meillä olisi oikeutta saada ruokaa ja juomaa?
5. Eikö meillä olisi oikeutta pitää mukanamme vaimoa, uskonsisarta, kuten muutkin apostolit, Herran veljet ja Keefas tekevät?
6. Olemmeko minä ja Barnabas ainoat, joiden on tehtävä ansiotyötä?
7. Eihän kukaan palvele sotilaana omalla kustannuksellaan? Kuka istuttaa viinitarhan syömättä sen hedelmää? Tai kuka kaitsee karjaa nauttimatta karjansa maitoa?
8. Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano samaa?
9. Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: ”Älä sido puivan härän suuta.” Ei kai Jumala näin häristä huolehdi?
10. Eikö hän kaiketikin sano sitä meidän tähtemme? Meitä vartenhan on kirjoitettu, että kyntäjän on kynnettävä toivossa ja puivan puitava osansa saamisen toivossa.
11. Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää, onko paljon, jos korjaamme teiltä aineellista satoa?
12. Jos muilla on tällainen oikeus teihin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta, vaan kestämme kaiken, ettemme panisi estettä Kristuksen evankeliumille.
13. Ettekö tiedä, että temppelin toimien hoitajat saavat elatuksensa temppelistä, ja uhrialttarin palveluun asetetut saavat osuutensa alttarille tuoduista uhreista?
14. Samoin Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajien tulee saada evankeliumista elatuksensa.
15. Minä en kuitenkaan ole käyttänyt hyväkseni ainoaakaan näistä oikeuksistani. En tätä siksi kirjoitakaan, että niitä minuun sovitettaisiin. Mieluummin vaikka kuolen! Kukaan ei ole mitätöivä kerskaustani.
16. Siitä, että julistan evankeliumia, minulla ei ole kerskaamista. Minun täytyy tehdä sitä. Voi minua, ellen julista evankeliumia!
17. Jos teen sitä vapaasta tahdostani, minulle kuuluu palkka. Jos taas en tee sitä vapaasta tahdostani, minulle on kuitenkin uskottu taloudenhoitajan toimi.
18. Mikä siis on palkkani? Se, että julistan evankeliumia ilman korvausta käyttämättä evankeliumin minulle myöntämää oikeutta.
____________________________________
Ps 33:12-22
12. Autuas se kansa, jonka Jumala on Herra, kansa, jonka hän on valinnut perinnökseen!
13. Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmiset.
14. Asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän valvoo kaikkia maan asukkaita.
15. Hän on luonut kaikkien heidän sydämensä ja tarkkaa kaikkia heidän tekojaan.
16. Kuningas ei voita paljolla väellään, eikä sankari pelastu suurella voimallaan.
17. Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.
18. Herran silmä valvoo niitä, jotka pelkäävät häntä ja panevat toivonsa hänen armoonsa,
19. pelastaakseen heidät kuolemasta ja elättääkseen heitä nälän aikana.
20. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
21. Hänessä iloitsee sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
22. Sinun armosi, Herra, olkoon yllämme, niin kuin me panemme toivomme sinuun.
____________________________________
Snl 21:11-12
11. Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu kokematon. Kun viisasta neuvotaan, hän ottaa sen opikseen.
12. Vanhurskas tarkkaa jumalattoman taloa. Jumalattomat syöksyvät turmioon.