RAAMATTU LÄPI VUODESSA
elokuu 21
____________________________________
Job 1:1 – 3:26
Job
JOHDANTOKERTOMUS 1-2
1. LUKU
Job ja hänen perheensä
1. Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
2. Hänelle syntyi 7 poikaa ja 3 tytärtä.
3. Karjaa hänellä oli 7.000 lammasta, 3.000 kamelia, 500 härkäparia ja 500 aasintammaa sekä suuri luku palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.
4. Hänen pojillaan oli tapana laittaa pitoja. Kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänään. He lähettivät silloin sanan ja kutsuivat 3 sisartaan syömään ja juomaan kanssaan.
5. Kun pitopäivät olivat kiertäneet kiertonsa, Job lähetti sanan ja pyhitti heidät. Hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Job ajatteli: “Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet* Jumalasta. Näin Job teki aina.
Saatana haluaa langettaa Jobin
6. Kun Jumalan pojat* eräänä päivänä tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myös Saatana* heidän joukossaan.
7. Herra kysyi Saatanalta: “Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: “Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta.”
8. Herra sanoi Saatanalle: “Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Maan päällä ei ole hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.”
9. Saatana vastasi Herralle: “Suottako Job pelkää Jumalaa?
10. Sinähän olet kaikin puolin suojannut häntä, hänen taloaan ja kaikkea, mitä hänellä on. Sinä olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet yli maan.
11. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on. Varmaan hän hylkää sinut*.”
12. Herra sanoi Saatanalle: “Kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi. Älä vain koske kädelläsi häneen itseensä.” Niin Saatana meni pois Herran edestä.
Job menettää omaisuutensa ja perheensä
13. Eräänä päivänä Jobin pojat ja tyttäret söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa.
14. Silloin viestintuoja tuli Jobin luo ja sanoi: “Naudoilla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella.
15. Silloin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne, surmaten palvelijat miekan terällä. Vain minä pelastuin kertomaan tästä sinulle.”
16. Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: “Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Minä yksin pelastuin kertomaan tästä sinulle.”
17. Hänen vielä puhuessaan tuli taas yksi ja sanoi: “Kaldealaiset* asettuivat kolmeen joukkoon ja hyökkäsivät kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä pelastuin kertomaan tästä sinulle.”
18. Hänen vielä puhuessaan tuli jälleen viestintuoja ja sanoi: “Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa.
19. Silloin tuli kova tuulispää erämaan tuolta puolen, iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Minä yksin pelastuin kertomaan tästä sinulle.”
20. Job nousi, repäisi viittansa, leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.
21. Hän sanoi: “Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palaan. Herra antoi, ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.”
22. Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.
2. LUKU
Saatana saa koetella Jobia sairaudella
1. Kun Jumalan pojat eräänä päivänä tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös Saatana tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen.
2. Herra kysyi Saatanalta: “Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi: “Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta.”
3. Herra kysyi Saatanalta: “Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Maan päällä ei ole hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Hän pysyy hurskaudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi.”
4. Saatana vastasi Herralle: “Nahka nahasta. Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään.
5. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: Varmaan hän luopuu* sinusta.”
6. Herra sanoi Saatanalle: “Hän olkoon sinun käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.”
Jobin uusi koettelemus
7. Saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita jaloista päähän asti.
8. Job otti saviastian sirun kaapiakseen sillä itseään, ja hän istui tuhkaläjään.
9. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: “Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Luovu* Jumalasta ja kuole.”
10. Job vastasi: “Sinä puhut kuin mikäkin houkka nainen. Otammehan Jumalan kädestä hyvää, emmekö ottaisi pahaakin?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.
Jobin lohduttajat
11. Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaikesta onnettomuudesta, mikä häntä oli kohdannut, he tulivat kukin kotipaikastaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar. Keskinäisestä sopimuksesta he menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
12. Kun he jonkin matkan päässä näkivät Jobin, he eivät enää voineet tuntea häntä. He korottivat äänensä, itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
13. Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen kova.
JOBIN JA HÄNEN KOLMEN YSTÄVÄNSÄ PUHEET 3-31
Jobin ensimmäinen puhe
3. LUKU
Job kiroaa syntymänsä
1. Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymänsä päivän.
2. Hän sanoi:
3. “Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: ‘Poika on siinnyt.’
4. Se päivä muuttukoon pimeydeksi. Älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5. Kuoleman varjo vieköön sen, musta pilvi peittäköön sen, pelästyttäkööt sitä auringon pimennykset.
6. Sen yön vallatkoon pimeys. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa, älköön se tulko kuukausien lukuun.
7. Hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8. Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin*.
9. Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, jota ei tule, älköön se nähkö päivänkoiton katsetta,
10. koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Kuolema olisi parempi kuin elämä
11. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12. Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkä tähden rinnat imeäkseni?
13. Makaisinhan silloin rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä
14. kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen raunioituvia muistomerkkejä*,
15. päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla.
16. Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin sikiöt, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa.
17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä.
18. Kaikki vangit ovat siellä rauhassa eivätkä kuule käskijän ääntä.
19. Yhtäläisiä ovat siellä pieni ja suuri, ja orja on vapaa herrastaan.
Elämän tuska
20. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murheellisille,
21. jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22. jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan.
23. Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka vaeltaa tuntematta tietä, miksi on Jumala sulkenut hänet aitaukseen?
24. Huokaukseni on tullut leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25. Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26. Ennen kuin tyynnyin, sain rauhan ja levon, tuska tuli takaisin.”
____________________________________
1Kr 14:1-17
14. LUKU
Hengelliset lahjat
1. Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, etenkin profetoimisen lahjaa.
2. Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille, vaan Jumalalle. Häntä ei kukaan ymmärrä, koska hän puhuu salaisuuksia Hengessä.
3. Profetoiva taas puhuu ihmisille rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi.
4. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.
5. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.
6. Jos minä, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä sillä teitä hyödyttäisin, ellen puhuisi ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja?
7. Niinhän on elottomien soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät sävelet erotu toisistaan?
8. Ja jos pasuuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?
9. Samoin tekin: jos te ette puhu selvää kieltä, kuinka sellaista puhetta voidaan ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.
10. Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta kieltä, mutta ei ainoaakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.
11. Jos en tiedä sanojen merkitystä, olen puhujalle vieraskielinen muukalainen, ja hän on minulle outokielinen muukalainen.
12. Kun te kerran olette innokkaita tavoittelemaan henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsaasti seurakunnan rakennukseksi.
13. Kielillä puhuva rukoilkoon, että voisi myös selittää.
14. Jos minä rukoilen kielillä puhuen, henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.
15. Minun on siis rukoiltava hengelläni, mutta myös ymmärrykselläni. Minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärrykselläni.
16. Jos sinä kiität Jumalaa vain hengessä, kuinka paikalla oleva oppimaton saattaa sanoa kiitokseesi aamenen? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot.
17. Sinä kyllä kiität hyvin, mutta tuo toinen ei siitä rakennu.
____________________________________
Ps 37:12-29
12. Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hampaitaan,
13. mutta Herra nauraa hänelle, koska näkee hänen päivänsä joutuvan.
14. Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa kaataakseen kurjan ja köyhän, murhatakseen oikealla tiellä kulkevat.
15. Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16. Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17. Jumalattomien käsivarret murretaan, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18. Herra tuntee nuhteettomien päivät, ja heidän perintöosansa pysyy ainiaan.
19. Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20. Jumalattomat tuhoutuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, häviävät kuin savu.
21. Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtava ja antelias.
22. Hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23. Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättään.
25. Olen ollut nuori ja tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
26. Hän on aina armahtava ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
27. Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt ainiaan.
28. Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitaan. Heitä varjellaan ainiaan, mutta jumalattomien suku hävitetään.
29. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä elinaikansa.
____________________________________
Snl 21:25-26
25. Oma halu tappaa laiskan, sillä hänen kätensä eivät halua tehdä työtä.
26. Ahne on aina haluamassa, mutta vanhurskas antaa eikä kitsastele.