RAAMATTU LÄPI VUODESSA
heinäkuu 15
____________________________________
1 Aik 19:1 – 21:30
19. LUKU
Daavid ja Ammonin Haanun
1. Kun ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
2. Daavid sanoi: ”Minä osoitan ystävyyttä Haanunille, Naahaan pojalle, sillä hänen isänsä osoitti minulle.” Daavid lähetti viestiviejiä esittämään surunvalittelun hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin lähetit tulivat ammonilaisten maahan Haanunin luo surunvalittelulle,
3. sanoivat ammonilaisten päämiehet Haanunille: ”Luuletko sinä, että Daavid tahtoo kunnioittaa isääsi lähettämällä luoksesi surunvalittelun esittäjiä? Varmaankin hänen lähettinsä ovat tulleet luoksesi tutkimaan ja vakoilemaan maata voidakseen kukistaa sen.”
4. Niin Haanun otatti kiinni Daavidin lähetit, ajatti heidän partansa, leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan peräpuolia myöten ja päästi heidät sitten menemään.
5. Kun Daavidille tultiin kertomaan, mitä läheteille oli tehty, hän lähetti näitä pahasti häväistyjä miehiä vastaan viestinviejiä sanomaan: ”Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin.”
Voittoisa sota
6. Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, Haanun ja ammonilaiset lähettivät tuhat talenttia hopeaa palkatakseen itselleen Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta sotavaunuja ja ratsumiehiä.
7. He palkkasivat itselleen 32.000 sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä. Nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Ammonilaiset kokoontuivat kaupungeistaan ja lähtivät sotaan.
8. Tästä kuultuaan Daavid lähetti Jooabin ja koko sotajoukon, urhoolliset sotilaat.
9. Ammonilaiset lähtivät ja asettuivat sotarintamaan kaupungin portin edustalle. Kuninkaat, jotka olivat tulleet sinne, olivat eri joukkona kentällä.
10. Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi miehiä kaikista Israelin parhaista sotureista ja asettui sotarintamaan aramilaisia vastaan.
11. Muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja nämä asettuivat sotarintamaan ammonilaisia vastaan.
12. Hän sanoi veljelleen: ”Jos aramilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, tule sinä minun avukseni. Jos taas ammonilaiset tulevat sinulle ylivoimaisiksi, minä autan sinua.
13. Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee.”
14. Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä.
15. Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, hekin pakenivat hänen veljeään Abisaita ja menivät kaupunkiin. Jooab palasi Jerusalemiin.
16. Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, he lähettivät viestinviejiä nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat Eufrat-virran toisella puolella, ja joita johti Soofak, Hadareserin sotapäällikkö.
17. Kun tästä ilmoitettiin Daavidille, hän kokosi koko Israelin sotavoimat ja meni Jordanin yli. Tultuaan heidän lähelleen hän asettui sotarintamaan heitä vastaan. Daavidin asetuttua sotarintamaan aramilaisia vastaan nämä ryhtyivät taisteluun hänen kanssaan.
18. Aramilaiset joutuivat kuitenkin pakenemaan Israelia, ja Daavid surmasi aramilaisilta 700* vaunuhevosta ja 40.000 jalkamiestä sekä heidän sotapäällikkönsä Soofakin.
19. Kun Hadareserin väki näki, että Israel oli voittanut heidät, he tekivät Daavidin kanssa rauhan ja olivat hänelle alamaisia. Sen jälkeen aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.
20. LUKU
Ammonin Rabban valtaus
1. Vuoden vaihteessa*, kuningasten sotaanlähdön aikana, Jooab vei sotaväen sotaretkelle. Hän hävitti ammonilaisten maata ja piiritti Rabbaa. Daavid itse jäi Jerusalemiin. Jooab valtasi Rabban ja hävitti sen.
2. Daavid otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästään ja havaitsi sen painavan talentin kultaa. Siinä oli jalokivi. Kruunu pantiin Daavidin päähän. Hän vei kaupungista myös hyvin paljon saalista.
3. Siellä olevan kansan hän vei pois ja pani sahaamaan kiviä tai asetti heitä rautahakkujen ja kivisahojen ääreen. Näin Daavid teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid ja koko sotaväki palasi Jerusalemiin.
Taisteluja filistealaisia vastaan
4. Sen jälkeen syttyi taistelu filistealaisia vastaan Geserissä. Siinä huusalainen Sibbekai surmasi Sippain, joka oli Raafan jälkeläisiä, ja niin heidät voitettiin.
5. Taistelu syttyi jälleen filistealaisia vastaan. Silloin Elhanan, Jaaorin poika, surmasi Lahmin*, gatilaisen Goljatin veljen, jonka peitsen varsi oli kuin kangastukki.
6. Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli suurikasvuinen mies, jolla oli kuusi sormea ja kuusi varvasta, yhteensä 24. Hänkin polveutui Raafasta.
7. Kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan, Daavidin veljen Simean poika.
8. Nämä polveutuivat gatilaisesta Raafasta. He kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijainsa lyöminä.
21. LUKU
Väenlasku ja kolmen päivän rutto
1. Saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan sen kansan.
2. Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: ”Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä.”
3. Jooab vastasi: ”Herra lisätköön kansan satakertaiseksi, olkoon se kuinka suuri tahansa. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi syntiin syylliseksi?”
4. Kuninkaan sana kuitenkin velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kierteli läpi koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin.
5. Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli 1.100.000 sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli 470.000 miekkamiestä.
6. Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt väenlaskua yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus.
7. Tämä asia oli paha Jumalan silmissä, ja hän löi Israelia.
8. Niin Daavid sanoi Jumalalle: ”Minä olen syypää suureen syntiin tehdessäni tämän. Anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi.”
9. Herra sanoi Gaadille, Daavidin näkijälle: ”Mene ja sano Daavidille:
10. Näin sanoo Herra: ’Minä asetan eteesi kolme vaihtoehtoa: valitse itsellesi yksi niistä, niin minä teen sen sinulle’.”
11. Niin Gaad meni Daavidin luo ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: ’Valitse itsellesi
12. joko kolme nälkävuotta tai kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tai kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Harkitse nyt, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti’.”
13. Daavid vastasi Gaadille: ”Minä olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on hyvin suuri. Ihmisten käsiin en halua joutua.”
14. Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja siitä kaatui 70.000 miestä.
15. Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä. Kun tämä tuhosi sen kansaa, Herra katsoi siihen ja sääli* sitä tämän pahan johdosta ja sanoi tuhon enkelille: ”Jo riittää! Laske kätesi alas.” Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin* puimatantereen luona.
16. Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, hän ja vanhimmat lankesivat säkkeihin verhottuina kasvoilleen.
17. Daavid sanoi Jumalalle: ”Minähän käskin laskemaan kansan, ja minä siis olen syyllinen syntiin ja pahaan menettelyyn. Mutta nämä minun lampaani, mitä ovat he tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi.”
Ornanin puimatantereen osto
18. Silloin Herran enkeli käski Gaadia sanomaan Daavidille, että hän menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle.
19. Niin Daavid meni sen sanan mukaan, minkä Gaad oli Herran nimeen puhunut.
20. Ornan oli puimassa vehnää neljän poikansa kanssa. Kääntyessään hän näki enkelin, ja hänen poikansa piiloutuivat.
21. Daavid meni Ornanin luo. Kun Ornan katsahti ylös ja näki Daavidin, hän lähti puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan.
22. Daavid sanoi Ornanille: ”Anna minulle puimatantereen paikka rakentaakseni siihen Herralle alttarin. Täydestä hinnasta anna se minulle, että vitsaus taukoaisi kansasta.”
23. Ornan vastasi Daavidille: ”Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Minä annan härät polttouhriksi, puimaäkeet haloiksi ja vehnät ruokauhriksi. Minä annan tämän kaiken.”
24. Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: ”Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta. Minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria.”
25. Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta 600 sekelin painon kultaa*.
26. Daavid rakensi sinne alttarin Herralle sekä uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Kun hän rukoili Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti polttouhrialttarille taivaasta.
27. Herra käski enkeliä pistämään miekkansa tuppeen.
28. Kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, hän uhrasi siellä.
29. Herran pyhäkkö, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla.
30. Daavid ei rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli pelästynyt Herran enkelin miekkaa.
____________________________________
Room 2:25 – 3:8
25. Ympärileikkaus on kyllä hyödyllinen, jos noudatat lakia, mutta jos olet lain rikkoja, sinun ympärileikkauksesi on menettänyt merkityksensä.
26. Jos ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö häntä ole pidettävä ympärileikattuna, vaikka häneltä puuttuukin [lihaan tehty] ympärileikkaus?
27. Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lakia, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta olet lain rikkoja.
28. Eihän oikea juutalainen ole se, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä oikea ympärileikkaus ole vain ulkonaisesti ruumiissa tapahtuva.
29. Oikea juutalainen on se, joka on sisällisesti juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä eikä pelkkä ulkonainen toimitus*. Hän saa kiitoksensa Jumalalta eikä ihmisiltä.
3. LUKU
Jumalan sana ja ihmisten epäusko
1. Mitä etuuksia on sitten juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta?
2. Paljonkin, kaikin tavoin! Ensiksikin se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.
3. Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kaiketi heidän epäuskonsa tee tyhjäksi Jumalan uskollisuutta?
4. Ei suinkaan! Jumala on luotettava, vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia. Onhan kirjoitettu: Että sinut todettaisiin oikeaksi sanoissasi ja voittaisit, kun kanssasi käydään oikeutta*.
5. Jos siis meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassaan? Puhun nyt ihmisten tavalla.
6. Ei suinkaan! Kuinka sitten Jumala voisi tuomita maailman?
7. Jos siis Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kunniakseen, miksi minut silti syntisenä tuomitaan?
8. Miksi emme tekisi, kuten – meitä herjaten – meidän syytetään tekevän, ja kuten jotkut väittävät meidän sanovan: ”Tehkäämme pahaa, että siitä tulisi hyvää?” He saavat oikeutetun tuomion.
____________________________________
Ps 11:1-7
11. PSALMI
Herra turvanani
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herraan minä turvaan. Kuinka sanotte te minulle: ”Pakene vuorille kuin lintu!”
2. Jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle ampuakseen pimeässä oikeamielisiä.
3. Kun peruspylväät* murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?”
4. Herra on pyhässä temppelissään, Herra, jonka valtaistuin on taivaassa. Hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset.
5. Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja vääryyttä rakastavia hän vihaa.
6. Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä. Polttava tuuli on malja, joka heidän on juotava.
7. Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta. Oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojaan.
____________________________________
Snl 19:10-12
10. Tyhmälle eivät sovi hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11. Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12. Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan karjunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.