RAAMATTU LÄPI VUODESSA
heinäkuu 4
____________________________________
2 Kun 23:31 – 25:30
31. Jooahas oli 23-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta.
32. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan kuten hänen [esi]isänsä olivat tehneet.
33. Farao Neko vangitutti hänet Riblassa, Hamatin maassa, ettei hän hallitsisi Jerusalemissa, ja määräsi maan maksamaan pakkoveron: 100 talenttia hopeaa ja 10 talenttia kultaa.
Joojakim Juudan kuninkaana (608-597 eKr.)
34. Farao Neko II asetti Eljakimin, Joosian pojan, kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Hän otti Jooahaan vangiksi ja vei hänet Egyptiin, jossa hän kuoli.
35. Joojakim maksoi faraolle vaaditun hopean ja kullan. Voidakseen suorittaa rahat faraon määräyksen mukaan hän verotti maata, ottaen maan kansalta hopeaa ja kultaa sen mukaan kuin kutakin oli verotettu, antaakseen ne farao Nekolle.
36. Joojakim oli 25-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sebida, Pedajan tytär, Ruumasta.
37. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, aivan kuten hänen [esi]isänsä olivat tehneet.
24. LUKU
1. Joojakimin aikana Nebukadnessar*, Baabelin kuningas, lähti liikkeelle, ja Joojakim tuli hänen vasallikseen. Kolmen vuoden kuluttua hän kuitenkin kapinoi Nebukadnessaria vastaan.
2. Herra lähetti hänen kimppuunsa kaldealaisten, aramilaisten, mooabilaisten ja ammonilaisten partiojoukkoja hävittämään Juudaa, kuten Herra oli puhunut palvelijainsa profeettain kautta.
3. Tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä. Näin hän toimitti heidät pois kasvojensa edestä Manassen syntien tähden, kaiken sen tähden, mitä hän oli tehnyt,
4. ja myös viattoman veren tähden, mitä hän oli vuodattanut täyttäessään Jerusalemin viattomalla verellä. Sitä ei Herra tahtonut antaa anteeksi.
5. Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
Joojakin Juudan kuninkaana (597 eKr.)
6. Joojakim meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Joojakin* tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
7. Egyptin kuningas ei enää lähtenyt maastaan, sillä Baabelin kuningas oli vallannut kaiken, mikä oli hänen omaansa, Egyptin purosta Eufratvirtaan saakka.
8. Joojakin oli 18-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli nimeltään Nehusta, Elnatanin tytär, Jerusalemista.
9. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, aivan kuten hänen isänsä oli tehnyt.
10. Siihen aikaan [Uus-]Baabelin* kuninkaan Nebukadnessarin joukot tulivat Jerusalemiin, ja kaupunki saarrettiin.
11. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, tuli itse paikalle hänen joukkojensa saartaessa Jerusalemia.
Joojakin vankina Baabeliin
12. Joojakin, Juudan kuningas, antautui Baabelin kuninkaalle äitineen ja palvelijoineen, päällikköineen ja hoviherroineen. Baabelin kuningas otti hänet vangiksi 8. hallitusvuotenaan [v. 597 eKr.].
13. Hän vei sieltä kaikki Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarteet, rikkoen kaikki kultakalut, jotka Israelin kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin. Näin toteutui, mitä Herra oli puhunut.
14. Hän vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki päälliköt ja kaikki sotaurhot, 10.000 pakkosiirtolaista, sekä kaikki sepät ja lukkosepät. Siihen jäi jäljelle vain maaseudun köyhiä.
15. Nebukadnessar vei Joojakinin vankina Baabeliin. Myös kuninkaan äidin, puolisot, hoviherrat ja muut maan mahtavat hän vei pakkosiirtolaisina Jerusalemista Baabeliin,
16. samoin kaikki sotilaat, luvultaan 7000, sepät ja lukkosepät, luvultaan 1000, kaikki sotaan harjaantuneita miehiä. Baabelin kuningas vei heidät pakkosiirtolaisina Baabeliin.
Sidkia Juudan kuninkaana (597-586 eKr.)
17. Baabelin kuningas asetti Joojakinin sedän Mattanjan kuninkaaksi hänen sijaansa ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.
18. Sidkia oli 21-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta.
19. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, aivan kuten Joojakim oli tehnyt.
20. Herran vihan tähden Jerusalemille ja Juudalle kävi näin, kunnes Hän heitti heidät pois kasvojensa edestä.
25. LUKU
Jerusalemin hävitys ja pakkosiirtolaisuus
1. Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen 9. hallitusvuotenaan, sen 10. kuussa, kuukauden 10. päivänä, Nebukadnessar, Baabelin kuningas, kävi sotajoukkoineen Jerusalemin kimppuun ja asettui leiriin sitä vastaan. He rakensivat piiritysvallit sen ympärille.
2. Kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian 11. vuoteen asti.
3. 4. kuukauden 9. päivänä, kun nälänhätä ahdisti kaupunkia, eikä kansalle ollut leipää,
4. valloitettiin kaupunki. Kaldealaisten piirittäessä kaupunkia sen kaikki sotilaat pakenivat yöllä molempien muurien välistä porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella, ja he kulkivat Arabaan päin.
5. aldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa ja saavutti hänet Jerikon aroilla. Kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut.
6. Kaldealaiset ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. Hänelle julistettiin tuomio:
7. Sidkian pojat teloitettiin hänen silmiensä edessä. Sidkialta itseltään hän sokaisutti silmät ja kytketti hänet vaskisiin kahleisiin, ja hänet vietiin Baabeliin.
8. 5. kuun 7. päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, tuli Nebusaradan, kuninkaan henkikaartin päällikkö, Jerusalemiin.
9. Hän poltti Herran temppelin, kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot. Kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella.
10. Kaldealaisten koko sotajoukko, joka henkikaartin päälliköllä oli mukanaan, repi Jerusalemin muurit joka puolelta maahan.
11. Nebusaradan, henkikaartin päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen kaupungissa jäljellä olevan kansan, nekin, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja muun kansan.
12. Mutta köyhästä kansasta henkikaartin päällikkö jätti osan viinitarhureiksi ja peltomiehiksi.
Temppelin kalusto Baabeliin
13. Temppelin vaskipylväät, altaiden telineet ja suuren altaan*, jotka olivat Herran temppelissä, kaldealaiset särkivät ja veivät vasken Baabeliin.
14. Kattilat, lapiot, veitset, kupit ja kaikki vaskikalut, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa, he veivät pois.
15. Henkivartiokaartin päällikkö otti samoin hiilipannut ja maljat, jotka olivat läpeensä kultaa tai hopeaa.
16. Salomon temppeliin teettämien pylväiden, altaan ja telineiden vaski ei ollut punnittavissa.
17. Toisen pylvään korkeus oli 18 kyynärää, ja sen päässä oli pylväänpää vaskesta. Pylväänpään korkeus oli kolme kyynärää. Sen päällä oli ristikkokoriste, jonka ympäri oli granaattiomenia, kaikki vaskea. Samanlaiset olivat toisessa pylväässä ristikkokoristeen päällä.
18. Henkikaartin päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan, häntä lähimmän papin Sefanjan ja kolme ovenvartijaa.
19. Kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan miehiä sotapalvelukseen, ja 60 kansaan kuuluvaa miestä, jotka tavattiin kaupungista.
20. Nämä Nebusaradan, henkikaartin päällikkö, otti ja vei Baabelin kuninkaan eteen Riblaan.
21. Baabelin kuningas teloitutti heidät Riblassa Hamatin maassa. Niin Juuda vietiin pois maastaan pakkosiirtolaisuuteen.
Gedalja käskynhaltijana
22. Sen väen käskynhaltijaksi, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, jätti Juudan maahan, hän asetti Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan.
23. Kun kaikki sotaväen päälliköt miehineen kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, he tulivat joukolla Gedaljan luo Mispaan, nimittäin Ismael, Netanjan poika, Joohanan, Kaareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, jonka isä oli Maakasta.
24. Gedalja vannoi heille ja heidän miehilleen ja sanoi heille: “Älkää pelätkö kaldealaisten hallitusmiehiä. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te voitte hyvin.
Gedaljan ym. murha ja pako Egyptiin
25. Mutta 7. kuussa sinne tuli Ismael, Netanjan poika, Elisaman pojanpoika, joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan 10 miestä. He löivät kuoliaaksi Gedaljan sekä ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssaan Mispassa.
26. Silloin koko kansa, pienimmästä suurimpaan, sotaväen päällikköjä myöten, nousi ja lähti pakomatkalle Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia.
Kuningas Joojakin armahdetaan
27. Joojakinin, Juudan kuninkaan, pakkosiirtolaisuuteen viemisestä oli kulunut 37 vuotta. Vuoden 12. kuussa, kuukauden 27. päivänä korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, Juudan kuninkaan Joojakinin pään, vapauttaen hänet vankilasta. Silloin oli Evil-Merodakin kuninkaaksitulon vuosi.
28. Hän puhutteli ystävällisesti Joojakinia ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi kuin muiden hänen luonaan Baabelissa olevien kuningasten istuimet.
29. Hän sai panna pois vangin puvun ja elämänsä loppuun asti aterioida hänen luonaan.
30. Hän sai kuninkaalta elinaikaisen vakinaisen päivittäisen elatuksen.
____________________________________
Apt 22:17 – 23:10
17. Kun sitten olin palannut Jerusalemiin ja olin temppelissä rukoilemassa, minä jouduin hurmoksiin
18. ja näin Jeesuksen. Hän sanoi minulle: ‘Lähde kiireesti pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta’.
19. Minä sanoin: ‘Herra, he tietävät itse, että minä panin vankeuteen ja ruoskitin synagogissa niitä, jotka uskoivat sinuun.
20. Kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, minäkin olin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.’
21. Herra sanoi minulle: ‘Mene, minä lähetän sinut kauas kansojen luo’.”
22. Tähän sanaan asti he kuuntelivat Paavalia. Mutta silloin he alkoivat huutaa: “Pois maan päältä tuollainen! Hän ei saa elää.”
23. Kun he huusivat, heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan,
24. komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Saadakseen tietää, mistä syystä he hänelle niin huusivat, hän käski kuulustella häntä ruoskimalla.
25. Kun he olivat oikaisseet Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi siinä seisovalle sadanpäällikölle: “Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?”
26. Tämän kuultuaan sadanpäällikkö meni ilmoittamaan asian komentajalle ja sanoi: “Mitä aiot tehdä? Se mies on Rooman kansalainen.”
27. Komentaja meni ja kysyi Paavalilta: “Sano minulle, oletko sinä Rooman kansalainen?” Hän vastasi: “Olen.”
28. Komentaja sanoi: “Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisuuden.” Paavali sanoi: “Minulla se on ollut syntymästäni asti.”
29. Ne, joiden piti tutkia häntä, vetäytyivät heti pois. Myös komentaja pelästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet.
30. Haluten saada varman tiedon siitä, mistä juutalaiset syyttivät Paavalia, hän seuraavana päivänä päästi tämän siteistä ja kutsui ylipapit ja koko Neuvoston koolle. Hän vei Paavalin alas ja asetti heidän eteensä.
23. LUKU
Paavali Neuvoston edessä
1. Paavali loi katseensa Neuvostoon ja sanoi: “Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.”
2. Silloin ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä suulle.
3. Paavali sanoi hänelle: “Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja vastoin lakia käsket lyömään minua?”
4. Lähellä seisovat sanoivat: “Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?”
5. Paavali vastasi: “En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi. On näet kirjoitettu: ‘Kansasi ruhtinasta älä kiroa’.”
Fariseukset ja saddukeukset
6. Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia. Siksi hän huusi Neuvoston edessä: “Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen. Toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana.”
7. Kun Paavali sanoi tämän, fariseusten ja saddukeusten kesken nousi riita, ja kokous jakautui.
8. Saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kummankin.
9. Syntyi kova meteli. Jotkut fariseusten puolueen kirjanoppineet nousivat, väittelivät kiivaasti ja sanoivat: “Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä. Entäpä jos henki tai enkeli on puhunut hänelle?”
10. Riidan yhä kiihtyessä komentaja pelkäsi, että he repisivät Paavalin kappaleiksi. Hän käski sotaväkeä tulemaan paikalle, tempaamaan hänet pois heidän keskeltään ja viemään hänet kasarmiin.
____________________________________
Ps 2:1-12
2. PSALMI
Herra ja hänen Voideltunsa
1. Miksi kansakunnat raivoavat ja kansat punovat turhia juonia?
2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Kristustaan* vastaan.
3. “Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.”
4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa. Herra pilkkaa heitä.
5. Hän puhuu heille vihassaan ja kiivaudessaan pelättää heitä:
6. “Minä olen voidellut Kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.”
7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: “Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin*.
8. Ano minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi.
9. Sinä kaitset* niitä rautaisella sauvalla, lyöt pirstaleiksi kuin saviastiat.
10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat. Maan tuomarit, ottakaa nuhde huomioon.
11. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella.
12. Antakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi. Hänen vihansa syttyy hetkessä. Autuas on jokainen, joka turvaa häneen.
____________________________________
Snl 18:13
13. Joka vastaa ennen kuin on kuullut, tekee tyhmästi, ja se on hänelle häpeäksi.