RAAMATTU LÄPI VUODESSA
huhtikuu 12
____________________________________
Joos 5:1 – 7:15
5. LUKU
Ympärileikkaus Gilgalissa
1. Kaikki amorilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin länsipuolella, ja kaikki meren rannikon kanaanilaisten kuninkaat, kuulivat, kuinka Herra oli kuivannut Jordanin veden israelilaisten tieltä, kunnes me olimme* kulkeneet virran poikki. Silloin heidän rohkeutensa petti, eikä kukaan heistä uskaltanut asettua israelilaisia vastaan.
2. Siihen aikaan Herra sanoi Joosualle: “Tee itsellesi kiviveitsiä ja ympärileikkaa israelilaiset toistamiseen.”
3. Niin Joosua teki itselleen kiviveitsiä ja ympärileikkasi Israelilaiset Esinahkakukkulan luona.
4. Syy siihen, että Joosua toimitti tämän ympärileikkauksen, oli tämä: kaikki Egyptistä lähteneet miehenpuolet, kaikki sotakuntoiset miehet, olivat kuolleet matkalla erämaassa.
5. Nämä kaikki oli ympärileikattu, mutta Egyptistä lähdön jälkeen erämaassa syntynyttä kansaa, miespuolia, ei oltu ympärileikattu.
6. Israelilaiset olivat 40 vuotta vaeltaneet erämaassa, kunnes oli hävinnyt koko se väki, ne sotakuntoiset miehet, jotka olivat lähteneet Egyptistä, ne, jotka eivät olleet totelleet Herran ääntä. Heille Herra oli sen tähden vannonut, ettei hän ollut salliva heidän nähdä sitä maata, minkä hän heidän isilleen vannotulla valalla oli luvannut antaa meille, sitä maata, joka vuotaa maitoa ja mettä.
7. Herra herätti kuitenkin heidän poikansa heidän sijaansa. Nämä Joosua ympärileikkasi, sillä he olivat ympärileikkaamattomia, koska heitä ei oltu ympärileikattu matkalla.
8. Kun koko kansa oli saatu ympärileikatuksi, he pysyivät paikallaan leirissä, kunnes olivat toipuneet.
9. Herra sanoi Joosualle: “Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne sen häpeän, että te olette egyptiläisten tavoin ympärileikkaamattomia.” Siksi paikkaa kutsutaan vielä tänäkin päivänä Gilgaliksi*.
Pääsiäisen vietto, manna loppuu
10. Ollessaan leiriytyneinä Gilgaliin israelilaiset viettivät Jerikon arolla pääsiäistä sen kuun 14. päivän illalla.
11. Pääsiäisen jälkeisenä päivänä he söivät sen maan tuotteita: he söivät sinä päivänä happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä.
12. Seuraavana päivänä mannaa ei enää tullut, koska he söivät sen maan tuotteita. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaanin maan satoa.
Herran sotajoukon päällikkö
13. Jerikon luona ollessaan Joosua näki miehen seisovan edessään paljastettu miekka kädessä. Joosua meni hänen luokseen ja kysyi: “Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?”
14. Tämä vastasi: “En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Joosua lankesi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: “Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?”
15. Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: “Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, missä seisot, on pyhä.” Joosua teki niin.
6. LUKU
Jerikon valloitus
1. Jeriko sulki porttinsa ja piti ne suljettuina israelilaisten tähden: Kukaan ei mennyt ulos, eikä kukaan käynyt sisälle.
2. Herra sanoi Joosualle: “Minä annan sinun käsiisi Jerikon, sen kuninkaan ja sotilaat.
3. Kaikki teidän sotakuntoiset miehenne kulkekoot kaupungin ympäri, kiertäkää se kerran. Tehkää niin kuutena päivänä.
4. Seitsemän pappia kantakoon 7 sarvipasuunaa arkin edellä. Seitsemänä päivänä kulkekaa kaupungin ympäri 7 kertaa, ja papit puhaltakoot pasuunoihin.
5. Kun pitkä sarvipasuunan puhallus kuuluu, kun kuulette pasuunan äänen, nostakoon koko kansa kovan sotahuudon. Silloin kaupungin muuri sortuu siihen paikkaansa, ja kansa voi rynnätä sinne ylös, kukin suoraan eteensä.”
6. Joosua, Nuunin poika, kutsui papit ja sanoi heille: “Ottakaa liitonarkki, ja seitsemän pappia kantakoon 7 sarvipasuunaa Herran arkin edellä.”
7. Sitten hän sanoi kansalle: “Lähtekää ja kulkekaa kaupungin ympäri, ja aseväki käyköön Herran arkin edellä.”
8. He tekivät kuten Joosua oli sanonut kansalle. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat 7 sarvipasuunaa Herran edellä, lähtivät ja puhalsivat pasuunoihin, ja Herran liitonarkki kulki heidän jäljessään.
9. Aseväki kulki pasuunaa puhaltavien pappien edellä. Muu väki kulki arkin jäljessä, ja pasuunoihin puhallettiin jatkuvasti.
10. Joosua antoi kansalle käskyn: “Älkää kajauttako sotahuutoa, älkää antako äänenne kuulua, älköönkä sanaakaan pääskö suustanne ennen kuin sinä päivänä, jona minä teille sanon: ‘Kajauttakaa sotahuuto’, silloin se kajauttakaa.”
11. Hän kuljetutti Herran arkkia yhden kierroksen kaupungin ympäri. Sitten he menivät leiriin ja jäivät sinne yöksi.
12. Joosua nousi varhain seuraavana aamuna, ja papit ottivat Herran arkin.
13. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat 7 pasuunaa Herran arkin edellä, kulkivat puhaltaen jatkuvasti pasuunoihin. Aseväki kulki heidän edellään, mutta muu väki kulki Herran arkin jäljessä, ja samalla pasuunoihin puhallettiin herkeämättä.
14. Tänä toisenakin päivänä he kulkivat kerran kaupungin ympäri ja palasivat sitten leiriin. Niin he tekivät kuutena päivänä.
15. Seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaessa ja kulkivat kaupungin ympäri samalla tavalla 7 kertaa. Vain sinä päivänä he kulkivat kaupungin ympäri 7 kertaa.
16. Kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasuunoihin, Joosua sanoi kansalle: “Kajauttakaa sotahuuto, sillä Herra antaa kaupungin teidän valtaanne.”
17. Kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihittäköön tuhon omaksi Herran kunniaksi. Ainoastaan majoittaja Raahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan hänen talossaan, sillä hän piilotti vakoilijat, jotka me lähetimme.
18. Varokaa ottamasta tuhon omaksi vihittyä, ettette vihkisi Israelin leiriä kiroukseen ja syöksisi sitä tuhoon.
19. Kaikki hopea ja kulta sekä vaski- ja rautakalut olkoot pyhitetyt Herralle. Ne joutukoot Herran aarteistoon.”
20. Silloin kansa nosti sotahuudon ja pasuunoihin puhallettiin. Kun kansa kuuli pasuunan äänen, se kajautti kovan sotahuudon. Silloin Jerikon muuri sortui siihen paikkaansa, ja kansa ryntäsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä. Niin he valloittivat kaupungin.
21. He vihkivät miekan terällä tuhoon kaiken, mitä kaupungissa oli, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, vieläpä härät, lampaat ja aasit.
22. Niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, Joosua sanoi: “Menkää sen majatalon pitäjän* taloon ja tuokaa nainen ja kaikki hänen omaisensa sieltä ulos, kuten olette hänelle vannoneet.”
23. Nuoret miehet, jotka olivat olleet vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Raahabin sekä hänen isänsä, äitinsä, veljensä ja kaikki hänen omaisensa. Kaikki hänen sukulaisensa he toivat ulos ja jättivät heidät Israelin leirin ulkopuolelle.
24. Kaupungin ja kaiken, mitä siinä oli, he polttivat tulella. Ainoastaan hopean, kullan sekä vaski- ja rautakalut he panivat Herran huoneen aarteistoon.
25. Majatalon pitäjä Raahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin. Hän jäi asumaan Israelin keskuuteen tähän päivään asti*, koska oli piilottanut vakoojat, jotka Joosua oli lähettänyt tutkimaan Jerikoa.
26. Siihen aikaan Joosua vannotti tämän valan: “Kirottu olkoon Herran edessä mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.”
27. Herra oli Joosuan kanssa, ja hänen maineensa levisi kautta maan.
7. LUKU
Tappio Ain luona
1. Israelilaiset menettelivät kuitenkin uskottomasti anastamalla itselleen tuhottavaksi vihittyä. Aakan, Karmin poika, joka oli Sabdin poika, joka Serahin poika, Juudan sukukuntaa, otti itselleen tuhottavaksi vihittyä. Silloin Herra vihastui israelilaisiin.
2. Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin, joka on lähellä Beet-Aavenia, itään päin Beetelistä, ja sanoi heille: “Menkää vakoilemaan maata.” Niin miehet menivät ja vakoilivat Aita.
3. Palattuaan Joosuan luo he sanoivat hänelle: “Älköön koko kansa menkö, vaan menköön noin kaksi tai kolme tuhatta miestä valloittamaan Aita. Älä vaivaa koko kansaa sinne, sillä heitä on vähän.”
4. Kansasta meni sinne noin kolme tuhatta miestä, mutta he kääntyivät pakoon Ain miesten edestä.
5. Ain miehet löivät heitä kuoliaaksi noin 36 miestä, ajoivat heitä takaa kaupungin portilta Sebarimiin asti ja voittivat heidät rinteessä. Silloin kansan rohkeus petti, ja heidän sydämensä tuli kuin vedeksi.
6. Joosua repäisi vaatteensa, lankesi kasvoilleen maahan Herran arkin eteen ja oli siinä iltaan saakka, hän ja Israelin vanhimmat. He heittivät tomua päänsä päälle.
7. Joosua sanoi: “Voi, Herra, Herra, miksi sinä toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin ja tuhotaksesi meidät? Jospa olisimme päättäneet jäädä Jordanin tuolle puolelle!
8. Voi, Herra, mitä minä voin sanoa, kun Israel on kääntynyt pakoon vihollistensa edestä!
9. Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat kuulevat siitä, he saartavat meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä. Mitä aiot tehdä suuren nimesi puolesta?”
10. Herra vastasi Joosualle: “Nouse! Miksi makaat kasvoillasi?
11. Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt. He ovat ottaneet tuhottavaksi vihittyä, he ovat varastaneet ja valehdelleet, pannen sen omain tavarainsa joukkoon.
12. Siksi israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä. Heidän täytyy kääntyä pakoon heidän edestään, sillä he itse ovat vihityt tuhoon. Minä en enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhottavaksi vihittyä.
13. Nouse, pyhitä kansa ja sano: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskuudessasi, Israel, on tuhottavaksi vihittyä. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olette poistaneet keskuudestanne tuhoon vihityn.
14. Astukaa siis huomenaamuna esiin heimoittain. Se heimo, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin suvuittain, ja se suku, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin perhekunnittain, ja se perhekunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin mies mieheltä.
15. Se, jolta tavataan tuhoon vihittyä, poltettakoon tulessa, hän ja kaikki, mitä hänellä on, sillä hän on rikkonut Herran liiton ja tehnyt häpeällisen teon Israelissa.”
____________________________________
Lk 15:1-32
15. LUKU
1. Publikaaneja ja [muita] syntisiä tuli Jeesuksen luo kuulemaan häntä.
2. Fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat sanoen: “Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.”
Vertaus kadonneesta lampaasta
3. Jeesus esitti heille tämän vertauksen:
4. “Jos jollakin teistä on 100 lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä 99 erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes sen löytää?
5. Löydettyään sen hän panee sen iloiten olalleen.
6. Tultuaan kotiin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ‘Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut’.
7. Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse parannusta.
Vertaus kadonneesta hopearahasta
8. Tai jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa*, ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkoin, kunnes sen löytää?
9. Löydettyään sen hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ‘Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, minkä olin kadottanut’.
10. Minä sanon teille: Jumalan enkeleillä on samoin ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Tuhlaajapoika ja hänen veljensä
11. Jeesus jatkoi: “Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, mikä on minulle tuleva’. Isä jakoi omaisuutensa poikiensa kesken.
13. Muutaman päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken omaisuutensa ja matkusti pois kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi kaiken eläen irstaasti.
14. Kun hän oli kaiken tuhlannut, koko siihen maahan tuli kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Hän meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Hän halusi käyttää ruokanaan palkoja, joita siat söivät, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään.
18. Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19. enkä enää ansaitse, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon’.
20. Hän nousi ja lähti isänsä luo. Hänen vielä ollessaan kaukana hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.
21. Poika sanoi hänelle: ‘Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua kutsutaan pojaksesi’.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin. Pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.
23. Noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Syökäämme ja pitäkäämme ilojuhlaa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt’. Niin he kävivät pitämään ilojuhlaa.
25. Hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Palatessaan ja lähestyessään kotia hän kuuli laulun ja karkelon.
26. Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27. Tämä selitti: ‘Veljesi tuli kotiin, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin’.
28. Poika vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Mutta hänen isänsä tuli ulos ja suostutteli häntä.
29. Hän vastasi isälleen: ‘Niin monta vuotta minä olen palvellut sinua enkä ole milloinkaan laiminlyönyt sinun käskyäsi. Sinä et kuitenkaan ole koskaan antanut minulle vohlaakaan pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, tuhlattuaan sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan’.
31. Isä vastasi hänelle: ‘Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut mutta virkosi eloon, hän oli kadoksissa mutta on löytynyt’.”
____________________________________
Ps 81:1-17
81. PSALMI
Riemuitse, Israel, ja kuule Herraa
1. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin viinikuurnalaulu. Aasafin psalmi.
2. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on voimamme. Nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kitaroita ja harppuja.
4. Puhaltakaa pasuunaan uudenkuun ja täydenkuun aikana juhlamme kunniaksi.
5. Tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
6. Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, ennestään tuntemattoman:
7. “Minä nostin taakan hänen hartioiltaan, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
8. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut. Ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, koettelin sinua Meriban veden luona.” Sela.
9. “Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Israel, jospa kuulisit minua!
10. Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, älä kumarra vierasta jumalaa.
11. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä sen täytän.
12. Mutta kansani ei kuunnellut minun ääntäni, eikä Israel totellut minua.
13. Siksi minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, vaeltamaan omien neuvojensa mukaan.
14. Kunpa kansani kuulisi minua ja Israel vaeltaisi minun teilläni!
15. Minä pian nujertaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihollisiaan vastaan.
16. Herraa vihaavat matelisivat hänen edessään, ja heidän rangaistuksensa kestäisi ainiaan.
17. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla vehnällä. Minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta.”
____________________________________
Snl 13:1
13. LUKU
Jatkoa: Hyvän ja pahan vastakohtia
1. Viisas poika kuulee isän varoitusta, mutta pilkkaaja ei ota kuullakseen nuhdetta.