RAAMATTU LÄPI VUODESSA
huhtikuu 7
____________________________________
5Ms 31:1 – 32:27
31. LUKU
Joosua Mooseksen seuraajaksi
1. Mooses meni ja puhui koko Israelille nämä sanat.
2. Hän sanoi heille: ”Minä olen nyt 120 vuoden ikäinen enkä voi enää mennä ja tulla, ja Herra on sanonut minulle: ’Sinä et mene tämän Jordanin yli’.
3. Herra, sinun Jumalasi, kulkee sinun edelläsi. Hän tuhoaa nämä kansat sinun tieltäsi, ja sinä lasket heidät valtasi alle. Joosua on teidän johtajananne, kuten Herra on puhunut.
4. Herra tekee heille kuten hän teki Siihonille ja Oogille, tuhoamilleen amorilaisten kuninkaille ja heidän maalleen.
5. Herra antaa heidät teidän käsiinne. Tehkää heille sen käskyn mukaan, jonka olen teille antanut.
6. Olkaa lujat ja rohkeat, älkää pelätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, Jumalasi, käy itse sinun kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua.”
7. Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin ollessa läsnä: ”Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isilleen vannotulla valalla on luvannut heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi.
8. Herra itse käy edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä arkaile.”
9. Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.
Kirjan lukeminen
10. Mooses käski heitä sanoen: ”Joka seitsemäs vuosi, määrättynä aikana vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa,
11. kun koko Israel tulee Herran, Jumalasi, kasvojen eteen siinä paikassa, minkä hän valitsee, lue tämä laki koko Israelin läsnä ollessa, heidän kuultensa.
12. Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitäisivät kaikki tämän lain sanat.
13. Näin myös heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, niin kauan kuin te elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne.”
14. Herra sanoi Moosekselle: ”Se aika lähestyy, jolloin sinun on kuoltava. Kutsu Joosua, ja asettukaa liitonmajaan, niin minä asetan hänet virkaansa.” Mooses ja Joosua menivät ja asettuivat liitonmajaan.
15. Silloin Herra ilmestyi majassa pilvenpatsaassa, joka seisahtui majan ovelle.
Tuleva luopumus
16. Herra sanoi Moosekselle: ”Sinä menet lepäämään isiesi luo. Tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa kulkemaan niiden vieraiden jumalien jäljessä, joita palvellaan siinä maassa, mihin se menee, hylkää minut ja rikkoo liiton, jonka olen tehnyt sen kanssa.
17. Sinä päivänä vihani syttyy sitä vastaan. Minä hylkään heidät ja peitän kasvoni heiltä, niin että he joutuvat tuhon omiksi, ja suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat sitä. Sinä päivänä se sanoo: ’Eivätkö nämä onnettomuudet ole kohdanneet minua sen tähden, ettei Jumalani ole keskelläni?’
18. Sinä päivänä minä kokonaan peitän kasvoni kaiken sen pahan tähden, mitä he ovat tehneet, kun ovat kääntyneet muiden jumalien puoleen.
19. Kirjoittakaa nyt itsellenne tämä virsi. Opeta se israelilaisille ja pane se heidän suuhunsa, että tämä laulu olisi minulle todistajana israelilaisia vastaan.
20. Minä vien heidät siihen maahan, minkä valalla vannoen olen luvannut heidän isilleen, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. He syövät ja tulevat ravituiksi ja lihaviksi. Silloin he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja palvelevat niitä, pitävät minua pilkkanaan ja rikkovat liittoni.
21. Kun suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä, tämä laulu on oleva todistajana heitä vastaan, eikä se ole unohtuva heidän jälkeläistensä suusta. Minä tiedän heidän aikeensa, joita he hautovat jo ennen kuin olen vienyt heidät siihen maahan, josta olen vannonut valan.”
22. Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille.
23. Sitten hän asetti virkaan Joosuan, Nuunin pojan, ja sanoi: ”Ole luja ja rohkea. Sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä [Herra] pyhällä vakuutuksella olen heille luvannut, ja minä olen sinun kanssasi.”
Mooseksen lakikirjan säilytys
24. Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun asti,
25. hän antoi Herran liitonarkkia kantaville leeviläisille käskyn:
26. ”Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle, olemaan siellä todistajana sinua vastaan.
27. Minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan, saati sitten minun kuoltuani!
28. Kootkaa minun luokseni kaikki heimokuntienne vanhimmat ja johtajanne, että minä heidän kuultensa puhuisin nämä sanat ja ottaisin taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan.
29. Minä näet tiedän, että minun kuoltuani te vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sen tähden onnettomuus on kohtaava teitä aikojen lopussa, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla.”
30. Mooses lausui koko Israelin seurakunnan kuullen tämän virren sanat, alusta loppuun asti:
32. LUKU
Mooseksen opetusvirsi
1. ”Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa suuni sanat!
2. Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni kuin vihma vihannalle, kuin sadekuuro ruohikolle.
3. Minä julistan Herran nimeä. Antakaa kunnia meidän Jumalallemme.
4. Hän on kallio. Hänen tekonsa ovat täydelliset, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeita. Hän on uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.
5. Israelilaisten meno oli paha häntä kohtaan. He eivät olleet hänen lapsiaan, vaan häpeäpilkku, tuo nurja ja kiero sukupolvi!
6. Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.
7. Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän ilmoittaa sen sinulle, vanhimmiltasi, niin he sanovat sen sinulle.
8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
9. Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
10. Erämaasta hän sen löysi, autiosta, ulvovasta korvesta. Hän otti sen suojaansa ja hoitoonsa, varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
11. Kuten kotka kiihottaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti sen ja kantoi sitä sulillaan.
12. Herra yksin johdatti sitä, eikä hänen kanssaan ollut ketään vierasta jumalaa.
13. Hän kuljetti sitä maan kukkuloiden yli ja ruokki sitä pellon antimilla. Hän antoi sen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.
14. Hän antoi voita lehmistä, maitoa lampaista sekä karitsojen ja pässien rasvaa, Baasanin härkiä, vuohipukkeja ja parasta vehnän ydintä. Sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
15. Jesurun* lihoi ja alkoi potkia. Sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin se hylkäsi Jumalan, joka oli sen tehnyt, ja piti halpana pelastuksensa kallion.
16. Israelilaiset herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillaan.
17. He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.
18. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut. Sinä unhotit Jumalan, joka sinulle antoi elämän.
19. Herra näki sen ja hylkäsi heidät. Hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
20. Hän sanoi: ’Minä peitän heiltä kasvoni, katson, mikä on heidän loppunsa. Sillä he ovat nurja suku, lapsia, joihin ei voi luottaa.
21. He ovat herättäneet kiivauteni jumalilla, jotka eivät ole jumalia, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillaan. Niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla kansalla.
22. Vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa haudan* syvyyksiin saakka. Se kuluttaa maan kasvuineen, polttaa vuorten perustukset.
23. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päälleen, kaikki nuoleni heihin ammun.
24. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen. Minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevien myrkyn.
25. Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imevän että harmaapään.
26. Minä sanoisin: ’Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten keskuudesta’,
27. jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin ja sanoisivat: ’Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt’.
____________________________________
Lk 12:8-34
Kristukseen tunnustautuminen
8 Minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, hänet myös Ihmisen Poika tunnustaa omakseen Jumalan enkelien edessä.
9 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet kielletään Jumalan enkelien edessä.
10. Jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan anteeksi*. Mutta Pyhää Henkeä pilkkaava ei saa sitä anteeksi.
11. Kun he vievät teitä synagogiin, viranomaisten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte.
12. Pyhä Henki näet opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava.”
Kavahtakaa ahneutta
13. Muuan mies kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.”
14. Hän vastasi miehelle: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?”
15. Hän sanoi heille: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta. Eihän ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi runsaastikin.”
16. Jeesus esitti heille vertauksen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17. Hän mietti mielessään: ’Mitä minä teen, kun minulla ei ole, mihin kokoaisin viljani?’
18. Hän päätti: ’Tämän minä teen: puran aittani ja rakennan suuremmat. Niihin minä kokoan kaiken satoni ja omaisuuteni.
19. Sitten sanon itselleni: sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi. Nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’.
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, mitä olet hankkinut?’
21. Näin käy sen, joka kokoaa itselleen rikkauksia, mutta jolla ei ole aarretta Jumalassa.”
Jumalan huolenpito
22. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne.
23. Onhan henki enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
24. Katselkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, niillä ei ole vajaa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!
25. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
26. Jos siis näinkään vähäinen ei ole teidän vallassanne, mitä te murehditte muusta?
27. Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Ne eivät tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin jokin niistä.
28. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna heitetään uuniin, kuinka paljoa ennemmin hän huolehtii teistä, te vähäuskoiset!
29. Älkää tekään murehtiko siitä, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
30. Näitä kaikkia maailman kansat* tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
31. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa*, niin myös nämä annetaan teille sen ohessa.
32. Älä pelkää, sinä pienoinen lauma. Teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
33. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille*. Hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin. Sinne ei varas ulotu, eikä koi siellä turmele.
34. Missä näet on aarteenne, siellä on myös sydämenne.
____________________________________
Ps 78:32-55
32. He jatkoivat silti synnin tekemistä eivätkä uskoneet hänen ihmeitään.
33. Sen vuoksi hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen, antoi heidän vuosiensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34. Hänen surmatessaan heitä he kysyivät häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän Lunastajansa.
36. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään.
37. Heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.
38. Hän on kuitenkin laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä halua tuhota. Sen tähden hän uudistuvasti kääntyi vihastaan eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39. Hän muisti, että he ovat synnin turmelemia ihmisiä*, tuulahdus, joka menee eikä enää palaa.
40. Kerta toisensa jälkeen he niskoittelivat häntä vastaan erämaassa ja murehduttivat siellä hänen mielensä!
41. Yhä uudelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42. He eivät muistaneet hänen kättään, eivät aikaa, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43. teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kentillä.
44. Hän muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda.
45. Hän lähetti heidän keskuuteensa paarmoja, jotka söivät heitä, ja sammakoita, jotka tuottivat heille turmiota.
46. Hän antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heidän työnsä hedelmät heinäsirkoille.
47. Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän viikunapuunsa.
48. Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50. Hän raivasi vihalleen tien, ei säästänyt heidän elämäänsä kuolemasta, vaan antoi heidät ruton valtaan.
51. Hän surmasi Egyptissä kaikki esikoiset, Haamin majoissa miehuuden ensimmäiset.
52. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja ohjasi heitä erämaassa kuin laumaa.
53. Hän johti heitä turvallisesti, eikä heidän tarvinnut pelätä, mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54. Hän vei heidät pyhälle alueelleen, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55. Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään, jakoi näiden alueet arvalla heille perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntien asua heidän majoissaan.
____________________________________
Snl 12:21-23
21. Vanhurskaalle ei tule turmiota, mutta jumalattomat ovat täynnä onnettomuutta.
22. Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle mieluisia.
23. Järkevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki typeryytensä.