RAAMATTU LÄPI VUODESSA
kesäkuu 1
____________________________________
2Sam 18:1-19:10
18. LUKU
Absalomin tappio ja kuolema
1. Daavid piti mukanaan olevan väen katselmuksen ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäälliköt.
2. Sitten hän lähetti väen liikkeelle: yhtä kolmasosaa johti Jooab, toista Abisai, Serujan poika, Jooabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi väelle: “Minä lähden itsekin teidän kanssanne.”
3. Mutta kansa vastasi: “Älä lähde. Jos me pakenemme, ei meistä välitetä, ja vaikka puolet meistä saisi surmansa, ei meistä silloinkaan välitettäisi, mutta sinä olet kuin kymmenen tuhatta meistä. Siksi on nyt parempi, että olet valmiina tulemaan meille avuksi kaupungista.”
4. Kuningas sanoi heille: “Minä teen, minkä te hyväksi näette.” Hän asettui portin pieleen, ja koko sotaväki lähti liikkeelle sadan ja tuhannen miehen osastoina.
5. Mutta kuningas käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita: “Pidelkää minulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia.” Koko kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.
6. Sotaväki lähti kentälle Israelia vastaan. Taistelu tapahtui Efraimin metsässä.
7. Daavidin palvelijat voittivat Israelin sotaväen, ja sinä päivänä oli suuri mieshukka: 20.000 miestä.
8. Taistelu levisi koko siihen seutuun. Metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.
9. Absalom osui yhteen Daavidin palvelijain kanssa, ja hän ratsasti muulilla. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, hän tarttui hiuksistaan tammeen ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi pois hänen altaan.
10. Eräs mies näki sen ja ilmoitti Jooabille: “Minä näin Absalomin riippuvan tammessa.”
11. Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti sen hänelle: “Jos sinä näit sen, miksi et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi ollut annettava sinulle kymmenen hopeasekeliä ja vyö.”
12. Mies vastasi: “Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat hopeasekeliä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan. Kuningashan käski meidän kuultemme sinua, Abisaita ja Ittaita, sanoen: ‘Pitäkää huoli nuorukaisesta Absalomista’.
13. Vai kavaltaisinko minä oman henkeni? Eihän mikään pysy salassa kuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä.
14. Niin Jooab sanoi: “Minä en kuluta aikaa kanssasi.” Hän otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin rintaan tämän ollessa vielä elossa tammessa.
15. Kymmenen nuorta miestä, Jooabin aseenkantajaa, meni Absalomin luo, ja he löivät hänet kuoliaaksi.
16. Sitten Jooab puhalsi pasuunaan. Sotaväki palasi ajamasta takaa Israelia, kun Jooab näin pysähdytti sen.
17. He ottivat Absalomin, heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja pystyttivät hyvin suuren kiviroukkion hänen päälleen. Silloin koko Israel pakeni, kukin majalleen.
18. Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itselleen patsaan, joka on Kuninkaanlaaksossa. Hän sanoi: “Minulla ei ole poikaa*, joka säilyttäisi nimeni muiston.” Patsaan hän oli kutsunut nimensä mukaan, ja sen nimi on vielä tänäkin päivänä Absalomin patsas.
Daavid saa tiedon Absalomin kuolemasta
19. Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: “Minä juoksen saattamaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herra on auttanut hänet oikeuteensa vihollistensa käsistä.”
20. Mutta Jooab sanoi hänelle: “Tänä päivänä et ole ilosanoman viejä. Jonakin muuna päivänä vienet ilosanoman, mutta tänä päivänä et vie ilosanomaa. Onhan kuninkaan poika kuollut.”
21. Sitten Jooab sanoi eräälle kuusilaiselle*: “Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä olet nähnyt.” Kuusilainen kumarsi Jooabille ja lähti juoksemaan.
22. Silloin Ahimaas, Saadokin poika, sanoi Jooabille: “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen kuusilaisen perässä.” Jooab sanoi: “Miksi sinä juoksisit, poikani, eihän sinulle siitä tule ilosanoman viejän palkkiota?”
23. “Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen.” Silloin Jooab sanoi hänelle: “Juokse sitten.” Ahimaas lähti juoksemaan Lakeuden tietä ja sivuutti kuusilaisen.
24. Daavid istui molempien porttien välissä. Tähystäjä meni portin katolle muurin päälle. Kun hän katseli ja tähyili, hän näki miehen tulevan juosten yksinään.
25. Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi: “Jos hän on yksin, hänellä on ilosanoma.” Juoksija tuli yhä lähemmäksi.
26. Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten. Hän huusi porttiin sanoen: “Minä näen toisenkin miehen tulevan juosten yksinään.” Kuningas sanoi: “Myös hän tuo ilosanomaa.”
27. Tähystäjä sanoi: “Sen ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta.” Niin kuningas sanoi: “Hän on hyvä mies. Hän tulee tuoden hyviä sanomia.”
28. Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: “Rauha!” Sitten hän kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on antanut sinun käsiisi ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta, vastaan.”
29. Niin kuningas kysyi: “Voiko nuorukainen Absalom hyvin?” Ahimaas vastasi: “Minä näin suuren väkijoukon, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi. Mutta en tiedä, mitä se oli.”
30. Kuningas sanoi: “Astu syrjään ja asetu sinne.” Hän astui syrjään ja jäi seisomaan sinne.
31. Silloin kuusilainen tuli perille ja sanoi: “Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut oikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan.”
32. Kuningas kysyi kuusilaiselta: “Voiko nuorukainen Absalom hyvin?” Kuusilainen vastasi: “Käyköön herrani kuninkaan vihollisille ja kaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäkseen sinulle pahaa, niin kuin on käynyt sille nuorukaiselle.”
Daavidin suru
33. Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaan yläsaliin ja itki. Mennessään hän huusi: “Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!”
19. LUKU
1. Jooabille ilmoitettiin: “Kuningas itkee ja suree Absalomia.”
2. Voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, kun se kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden.
3. Kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin kuin varkain, kuten tulee varkain sotaväki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta.
4. Kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: “Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!”
Jooab nuhtelee Daavidia
5. Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: “Sinä olet tänä päivänä saattanut häpeän kaikkien palvelijaisi kasvoille, vaikka he ovat pelastaneet sekä sinun oman henkesi että sinun poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.
6. Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat. Sinä olet nyt antanut tietää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita. Nyt minä tiedän, että jos Absalom olisi elossa, ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisi sinulle mieleen.
7. Mutta nouse nyt ylös, mene ulos ja puhuttele ystävällisesti palvelijoitasi. Minä vannon Herran kautta: jollet sinä mene ulos, niin totisesti yhtä ainoaakaan miestä ei jää luoksesi tänä yönä. Tämä on oleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään, mikä on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka.”
8. Kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin. Kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: “Kuningas istuu nyt portissa.” Silloin kaikki väki tuli kuninkaan eteen. Israelin sotaväki taas oli paennut, kukin majalleen.
Daavid palaa Jerusalemiin
9. Israelin heimojen keskuudessa alettiin väitellä ja sanoa: “Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, hän on vapauttanut meidät filistealaisten käsistä. Nyt hän on Absalomia paossa, maasta poissa.
10. Mutta Absalom, jonka me olimme voidelleet kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?”
____________________________________
Joh 20:1-31
20. LUKU
Haudalla kävijöitä
1. Viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria meni haudalle varhain, kun oli vielä pimeä*, ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.
2. Hän juoksi Simon Pietarin sekä toisen, Jeesukselle rakkaan, opetuslapsen luo ja sanoi heille: “Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet.”
3. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle.
4. He juoksivat molemmat yhdessä, mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari ja saapui ensin haudalle.
5. Kurkistaessaan sisään hän näki siellä käärinliinat. Hän ei kuitenkaan mennyt sisälle.
6. Simon Pietari tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan. Hän näki siellä käärinliinat
7. ja hikiliinan, joka oli ollut Jeesuksen päässä. Se ei ollut yhdessä käärinliinojen kanssa, vaan toisessa paikassa eri käärönä.
8. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä tullut haudalle, meni sisään, näki ja uskoi.
9. He eivät näet vielä ymmärtäneet, että Raamatun mukaan hän oli nouseva kuolleista.
10. Nämä opetuslapset menivät takaisin majapaikkaansa.
Jeesus ja Magdalan Maria
11. Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Näin itkiessään hän kurkisti hautaan
12. ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istumassa siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa.
13. Nämä sanoivat hänelle: “Nainen, mitä itket?” Hän sanoi heille: “Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet.”
14. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen seisovan siinä, mutta ei tiennyt, että se oli Jeesus.
15. Jeesus sanoi hänelle: “Nainen, mitä itket? Ketä etsit?” Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: “Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet.”
16. Jeesus sanoi hänelle: “Maria!” Tämä kääntyi ja sanoi hänelle: “Rabbuuni!” (tämä merkitsee: “Opettajani”).
17. Jeesus sanoi hänelle: “Älä koske minuun, sillä minä en ole vielä noussut Isäni luo. Mene veljieni luo ja sano heille, että minä nousen minun Isäni luo ja teidän Isänne luo, minun Jumalani luo ja teidän Jumalanne luo.”
18. Magdalan Maria meni opetuslasten luo ja ilmoitti heille: “Minä olen nähnyt Herran”, ja että Herra oli sanonut hänelle näin.
Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen
19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla juutalaisten pelosta koolla lukittujen ovien takana. Silloin Jeesus tuli ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: “Rauha teille!”
20. Sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21. Jeesus sanoi heille jälleen: “Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.”
22. Tämän sanottuaan hän puhalsi heihin ja sanoi heille: “Ottakaa Pyhä Henki.
23. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joilta te kiellätte synninpäästön, ne jäävät syntiensä tuomion alle.”
Tuomas Didymus
24. Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi*, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli.
25. Muut opetuslapset kertoivat hänelle: “Me näimme Herran.” Hän sanoi heille: “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä, pistä sormeani naulojen sijoihin ja kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
26. Kahdeksan päivän kuluttua hänen opetuslapsensa olivat taas huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssaan. Ovien ollessa lukittuina Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: “Rauha teille!”
27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: “Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskova.”
28. Tuomas sanoi: “Minun Herrani ja minun Jumalani!”
29. Jeesus sanoi hänelle: “Sen johdosta, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”
30. Jeesus teki opetuslastensa nähden paljon muitakin tunnustekoja, joista ei ole kerrottu tässä kirjassa.
31. Tämä on kirjoitettu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskoessanne olisi elämä hänen nimessään.
____________________________________
Ps 119:153-176
153. Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unohda sinun lakiasi.
154. Aja minun asiani ja pelasta minut, virvoita minua lupauksesi mukaan.
155. Pelastus on kaukana jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
156. Herra, sinun laupeutesi on suuri, virvoita minua niin kuin näet oikeaksi.
157. Minulla on monta vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun käskyistäsi minä en poikkea.
158. Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
159. Herra, huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Virvoita minua armosi mukaan.
160. Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja sinun vanhurskautesi kaikki oikeudet pysyvät ainiaan.
161. Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta sydämeni kunnioittaa sinun sanojasi.
162. Minä riemuitsen sinun sanoistasi kuin suuren saaliin saanut.
163. Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
164. Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua vanhurskautesi oikeuksien tähden.
165. Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille tule kompastusta.
166. Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja toimin sinun käskyjesi mukaan.
167. Sieluni noudattaa sinun käskyjäsi, ja minä rakastan niitä suuresti.
168. Sinun asetuksiasi ja käskyjäsi minä noudatan, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
169. Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi mukaan.
170. Tulkoon anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
171. Huuleni vuodattakoot ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
172. Kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaita.
173. Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut ohjeikseni sinun asetuksesi.
174. Minä ikävöin pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
175. Saakoon sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi auttakoot minua.
176. Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas. Etsi palvelijaasi, sillä minä en unohda sinun käskyjäsi.
____________________________________
Snl 16:14-15
14. Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta viisas mies sen lepyttää.
15. Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.