RAAMATTU LÄPI VUODESSA
kesäkuu 11
____________________________________
1 Kun 8:1-66
8. LUKU
Liitonarkki viedään temppeliin
1. Salomo kokosi. sitten luokseen Israelin vanhimmat, kaikki heimojen johtomiehet ja israelilaisten sukukuntien päämiehet tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.
2. Kuningas Salomon luo kokoontuivat kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on 7. kuukausi.
3. Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat läsnä, papit nostivat arkin
4. ja veivät sinne sekä liitonmajan ja kaiken pyhän kaluston, joka oli liitonmajassa. Papit ja leeviläiset veivät ne sinne.
5. Kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen. He uhrasivat lampaita ja nautoja niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea.
6. Papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin sisimpään, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.
7. Kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.
8. Korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmän edestä, mutta ulkoa niitä ei voitu nähdä. Ne jäivät sinne tähän päivään asti.
9. Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän lähdettyään Egyptin maasta.
10. Kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin.
11. Papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.
12. Silloin Salomo puhui: “Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.
13. Minä olen rakentanut huoneen läsnäolosi sijaksi, temppelin, ollaksesi siinä läsnä ainiaan.”
14. Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan. Koko Israelin seurakunta seisoi.
15. Salomo sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellään on täyttänyt sen, mitä hän suullaan puhui isälleni Daavidille, sanoen:
16. ‘Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä nimeni asuisi. Mutta minä olen valinnut Daavidin hallitsemaan kansaani Israelia’.
17. Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.
18. Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: ‘Kun aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, sinä tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;
19. sinä et kuitenkaan ole rakentava sitä temppeliä, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni’.
20. Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän on puhunut: Minä olen noussut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, kuten Herra on puhunut, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.
21. Olen tehnyt siihen sijan arkille, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki meidän isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta.”
22. Sitten Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti ja sanoi:
Salomon rukous
23. “Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi koko sydämestään,
24. sinun, joka olet pitänyt, mitä olet puhunut palvelijallesi Daavidille, isälleni. Mitä suullasi olet puhunut, sen olet kädelläsi täyttänyt, kuten nyt on tapahtunut.
25. Täytä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä olet puhunut palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: ‘Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi valvovat tietään, niin että vaeltavat minun edessäni, niin kuin sinä olet vaeltanut minun edessäni’.
26. Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka olet puhunut palvelijallesi Daavidille, isälleni.
27. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu. Kuinka sitten tähän temppeliin, minkä olen rakentanut!
28. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, minkä palvelijasi tänä päivänä tuo eteesi,
29. ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta olet sanonut: ‘Minun nimeni läsnäolo on oleva siellä’, niin että kuulet rukouksen, minkä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä tuo eteesi.
30. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä. Kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, anna anteeksi.
31. Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan, ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,
32. niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tuomitse syyllinen syylliseksi ja anna hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julista syytön syyttömäksi ja anna hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.
33. Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin sen tähden, että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät sinun puoleesi, kiittävät nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,
34. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja palauta heidät tähän maahan, jonka olet antanut heidän isilleen.
35. Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät pois synnistään, koska sinä kuulet heitä,
36. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti. Sinähän osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaellettava. Suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.
37. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa ovat sen portit, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,
38. ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,
39. niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee kullekin hänen tekojensa mukaan, koska tunnet hänen sydämensä. Sinähän yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet.
40. Tee tämä, että he pelkäisivät sinua niin kauan kuin elävät tässä maassa, minkä sinä olet antanut isillemme.
41. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden,
42. kun sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi. Jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,
43. niin kuule häntä taivaasta, asuinpaikastasi, ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut.
44. Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, mitä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, minkä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, minkä olen rakentanut sinun nimellesi,
45. niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.
46. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – eihän ole ihmistä, joka ei tee syntiä – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vankeina vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,
47. mutta he sitten menevät itseensä siinä maassa, mihin heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: ‘Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat’,
48. ja kääntyvät sinun puoleesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, minkä olet antanut heidän isilleen, tähän kaupunkiin päin, minkä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, minkä minä olen rakentanut sinun nimellesi,
49. niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus
50. ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, kaikki heidän syntinsä, mitkä he ovat tehneet sinua vastaan, ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.
51. Ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.
52. Olkoot siis silmäsi avoinna palvelijasi ja kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.
53. Sinähän olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niin kuin puhuit palvelijasi Mooseksen kautta viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra*.”
54. Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, hän nousi Herran alttarin edestä, missä oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,
55. astui esiin ja siunasi koko Israelin seurakunnan kovalla äänellä, sanoen:
56. “Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansalleen Israelille, aivan niin kuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoaakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.
57. Olkoon Herra, Jumalamme, meidän kanssamme, kuten hän on ollut isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hylätkö,
58. vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitään ja noudatamme hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan, jotka hän on antanut meidän isillemme.
59. Olkoot nämä minun sanani, joilla olen anonut armoa Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän kunkin päivän tarpeen mukaan hankkisi oikeuden palvelijalleen ja kansalleen Israelille,
60. että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole.
61. Antautukaa ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjään, niin kuin nyt teette.”
Vihkiäisuhrit ja juhla
62. Kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat tämän jälkeen teurasuhrin Herran edessä.
63. Salomo uhrasi Herralle yhteysuhrina 22.000 nautaa ja 120.000 lammasta. Niin he, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.
64. Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli siellä uhrattava polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli liian pieni, että polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat olisivat mahtuneet siihen.
65. Näin Salomo silloin vietti juhlaa koko Israelin kanssa Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin* purolta asti.
66. Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoilleen iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.
____________________________________
Apt 7:51-8:13
Israelilaisten pahuus
51. Te niskurit, sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä, kuten teidän isänne, niin tekin.
52. Onko ollut yhtään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He surmasivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet.
53. Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.”
Stefanuksen kuolema
54. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet raivostuivat ja kiristelivät Stefanukselle hampaitaan.
55. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanus nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden sekä Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla puolella.
56. Hän sanoi: “Minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.”
57. He huusivat kovalla äänellä, tukkivat korvansa, ryntäsivät kaikki yhdessä Stefanuksen kimppuun,
58. ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Todistajat riisuivat viittansa Saul-nimisen* nuorukaisen jalkojen juureen.
59. Heidän kivittäessään Stefanusta tämä rukoili ja sanoi: “Herra Jeesus, ota minun henkeni!”
60. Hän laskeutui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: “Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois.
8. LUKU
Saulin johtama vaino
1. Saulkin hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan. Sen kaikki jäsenet hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa, apostoleja lukuunottamatta.
2. Muutamat jumalaapelkäävät miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.
3. Saul raateli seurakuntaa. Kulkien talosta taloon hän raahasi ulos miehiä ja naisia panettaen heidät vankilaan.
Filippus Samariassa
4. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.
5. Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.
6. Samarialaiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, mitkä hän teki.
7. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä huutaen kovalla äänellä. Moni halvattu ja rampa parani.
8. Siinä kaupungissa syntyi suuri ilo.
Noita Simon
9. Kaupungissa oli ennestään muuan Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri.
10. Kaikki [samarialaiset], pienimmästä suurimpaan, kuuntelivat häntä. He sanoivat: “Tämä mies on se Jumalan voima, jota sanotaan ‘suureksi’.”
11. He kuuntelivat häntä siksi, että hän pitkän aikaa oli noituuksillaan hämmästyttänyt heitä.
12. Nyt he uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä. He ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
13. Simon itsekin uskoi ja kasteen saatuaan pysytteli Filippuksen seurassa. Nähdessään ihmeitä ja suuria voimatekoja hän hämmästyi.
____________________________________
Ps 129:1-8
129. PSALMI
Herra on vainotun auttaja
1. Matkalaulu.
He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, näin sanokoon Israel.
2. Nuoruudestani asti he ovat minua kovin ahdistaneet, mutta eivät ole päässeet minusta voitolle.
3. Selässäni on pitkiä vakoja kuin kyntäjän jäljiltä.
4. Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomien köydet.
5. Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin viholliset.
6. Olkoot he kuin katoilla kasvava ruoho, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,
7. ja josta leikkaaja ei täytä kättään eikä lyhteen sitoja syliään.
8. Älköötkä ohikulkijat sanoko: “Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen.”
____________________________________
Snl 17:1
17. LUKU
Jatkoa: Lauselmia elämän eri aloilta
1. Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi paistia riidassa.