RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 17
____________________________________
Jr 30:1-31:26
30. LUKU
Pelastus ja paluu ahdistuksen jälkeen
1. Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin:
2. ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kirjaan kaikki sanat, jotka minä olen sinulle puhunut.
3. Sillä tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä palautan kansani Israelin ja Juudan poisviedyt*, sanoo Herra. Minä tuon heidät takaisin maahan, minkä olen antanut heidän isilleen, ja he saavat sen omakseen.”
4. Nämä ovat ne sanat, jotka Herra on puhunut Israelista ja Juudasta.
5. Hän sanoi: ”Kauhun huuto kuuluu: Voi hirveää, rauhaa ei ole!
6. Kysykää ja katsokaa: Synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitaan synnyttävien tavalla, ja miksi ovat kaikkien kasvot käyneet kalpeiksi?
7. Voi! Suuri on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä.
8. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Muukalaiset eivät enää tee heitä orjikseen,
9. vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan, jonka minä heille herätän.
10. Palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, älä säiky, Israel. Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun jälkeläisesi heidän pakkosiirtolaisuutensa maasta. Jaakob on palaava, elävä rauhassa ja turvassa, kenenkään uhkaamatta heitä.
11. Minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden keskuuteen olen sinut hajottanut. Sinusta minä en kuitenkaan tee loppua: Minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta en sinua jätä.
12. Näin sanoo Herra: Paha on vammasi, kipeä on saamasi isku.
13. Ei kukaan aja sinun asiaasi. Haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen.
14. Kaikki rakastajasi ovat unohtaneet sinut, he eivät sinua kysy. Vihollisen lyönnillä minä olen sinua lyönyt, kovalla kurituksella, koska rikoksesi on suuri, syntisi monilukuiset.
15. Miksi valitat vammaasi, kipusi kovuutta? Koska rikoksesi on suuri, syntisi monilukuiset, minä olen sinulle tehnyt tämän.
16. Niin myös kaikki syöjäsi syödään, ja kaikki ahdistajasi vaeltavat vankeuteen. Sinun ryöstäjäsi joutuvat ryöstetyiksi, ja kaikki saalistajasi minä annan saaliiksi.
17. Minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä ’hylätty’, ’se, josta ei kukaan välitä’.
18. Näin sanoo Herra: Minä pystytän jälleen Jaakobin majat, minä armahdan hänen asuntojaan. Kaupunki rakennetaan kukkulalleen, ja palatsi on oleva entisellä paikallaan.
19. Niistä on kaikuva ylistyslaulu ja iloitsevien ääni. Minä enennän heidät, eivätkä he vähene. Minä saatan heidät kunniaan, eikä heitä enää halveksita.
20. Heidän jälkeläisensä ovat silloin kuten muinoin, ja heidän seurakuntansa pysyy vahvana minun edessäni. Minä rankaisen kaikkia heidän sortajiaan.
21. Heidän valtiaansa nousee heidän omasta joukostaan, heidän hallitsijansa lähtee heidän keskeltään. Minä annan hänen tulla luokseni, niin että hän saattaa lähestyä minua. Kuka lähestyy minua vakain sydämin*? sanoo Herra.
22. Niin te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.”
23. Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päitä.
24. Herran vihan hehku ei asetu, ennen kuin Hän on toteuttanut ja täyttänyt suunnitelmansa ja aikeensa. Aikojen lopussa te tulette sen ymmärtämään.
31. LUKU
1. ”Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen Israelin kaikkien heimojen Jumala, ja he ovat minun kansani.”
Israel palaa kotimaahansa
2. Näin sanoo Herra: ”Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon. Minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan.”
3. Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ”Iäisellä rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
4. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen, rumpu kädessäsi lähdet iloitsevien karkeloon.
5. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille. Istuttajat saavat korjata hedelmätkin.
6. Tulee päivä, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuoristossa: ’Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, luo’.
7. Sillä näin sanoo Herra: Iloitkaa ja riemuitkaa Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto kansoista ensimmäiselle. Kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: ’Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä’.
8. Minä tuon heitä pohjoisesta maasta, kokoan heitä maan perimmäisiltä ääriltä. Heidän joukossaan on sokeita ja rampoja, raskaita ja synnyttäviä: suurena joukkona he palaavat tänne.
9. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Tasaista tietä minä vien heidät vesipuroille, tietä, jolla he eivät kompastu. Minähän olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni.
10. Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka hajotti Israelin, on sen kokoava ja varjeleva sitä niin kuin paimen laumaansa.
11. Herra on lunastanut Jaakobin ja vapahtanut sen sitä väkevämmän kädestä.
12. He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden luo, jyvien, viinin ja öljyn ääreen, karitsojen ja karjan ääreen. Heidän sielunsa on oleva kuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny.
13. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa sekä nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan heidän surunsa riemuksi, annan heille lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.
14. Minä virvoitan pappien sielut runsauden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.
Raakel itkee lapsiaan
15. Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku: Raakel itkee lapsiaan eikä huoli lohdutuksesta surussaan lastensa tähden, kun heitä ei enää ole.
16. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palaavat vihollisen maasta.
17. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: Sinun lapsesi palaavat omalle maalleen.
18. Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: ’Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta kuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palaan. Sinähän olet Herra, minun Jumalani.
19. Käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeää, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.’
20. Eikö Efraim ole minun rakas poikani, lempilapseni? Niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, minä alati häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.
21. Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaa, neitsyt Israel, tule takaisin näihin kaupunkeihisi.
22. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär? Herra luo maahan uutta: nainen piirittää miestä.
23. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Kun minä palautan heidän vangittunsa, Juudan maassa ja sen kaupungeissa sanotaan jälleen näin: ’Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori’.
24. Juuda kaikkine kaupunkeineen asuu siellä yhdessä, maanviljelijät ja laumoineen vaeltajat.
25. Minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.”
26. Minä heräsin tähän ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen.
____________________________________
1Tm 2:1-15
2. LUKU
Esirukoustehtävä
1. Ennen kaikkea kehotan anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
3. Tämä on hyvää ja otollista Jumalalle, Vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Välimies ja apostoli
5. Jumala on yksi, ja yksi on Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Siitä on todistus annettava aikanaan.
7. Sitä varten minut on asetettu saarnaajaksi ja apostoliksi, kansojen* opettajaksi uskossa ja totuudessa. Puhun totta, en valehtele.
Miesten ja naisten käytös
8. Tahdon, että miehet rukoilevat joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäluuloa.
9. Samoin olkoot naiset säädyllisessä puvussa. Kaunistakoot he itseään vaatimattomasti ja siveästi, ei tukkalaitteilla*, ei kullalla, ei helmillä eikä kalliilla vaatteilla,
10. vaan hyvillä teoilla, kuten sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa.
11. Naisen tulee oppia hiljaisena ja kaikin puolin alistuvana.
12. Minä en salli, että vaimo* opettaa* enkä, että hän vallitsee miestä, vaan hän eläköön hiljaisuudessa.
13. Aadamhan luotiin ensin, sitten Eeva,
14. eikä Aadam joutunut petetyksi, vaan vaimo tuli petetyksi ja lankesi rikkomukseen.
15. Hän on kuitenkin pelastuva lasten synnyttämisen läpi*, jos pysyvät uskossa, rakkaudessa, pyhityksessä ja siveydessä.
____________________________________
Ps 87:1-7
87. PSALMI
Siion, Jumalan kaupunki
1. Koorahilaisten psalmi, laulu.
Herra on perustanut kaupungin pyhille vuorille.
2. Tämän Siionin portteja Herra rakastaa enemmän kuin mitään muita Jaakobin asuinsijoja.
3. On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: – Sela.
4. ”Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin. Filisteasta, Tyyrosta ja Kuusista* minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä.”
5. Mutta Siionista sanotaan: ”Joka-ainoa on syntynyt siellä.” Korkein itse pitää sitä vahvana.
6. Kirjoittaessaan kansat kirjaan Herra luettelee: ”Tämäkin on syntynyt siellä*.” Sela.
7. Veisaten, karkeloiden sanotaan: ”Kaikki minun lähteeni ovat sinussa.”
____________________________________
Snl 25:18-19
18. Nuija, miekka ja terävä nuoli on mies, joka todistaa väärin lähimmäistään vastaan.
19. Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on uskottoman turva ahdingon päivänä.