RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 23
____________________________________
Jr 42:1-44:23
42. LUKU
Jeremia varoittaa menemästä Egyptiin
1. Kaikki sotaväen päälliköt ja Joohanan, Kaareahin poika, Jesanja, Hoosajan poika, sekä koko väki, pienimmästä suurimpaan,
2. astuivat esiin ja sanoivat profeetta Jeremialle: ”Tulkoon anomuksemme sinun eteesi. Rukoile puolestamme Herraa, Jumalaasi, kaiken tämän jäännöksen puolesta. Suuresta joukosta meitä on jäänyt jäljelle vähän, kuten omat silmäsi näkevät meitä olevan.
3. Herra, sinun Jumalasi, ilmoittakoon meille, mitä tietä meidän on kuljettava, ja mitä meidän on tehtävä.”
4. Profeetta Jeremia vastasi heille: ”Minä kuulen. Minä rukoilen Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin te sanotte, ja kaiken sen, mitä Herra teille vastaa, minä ilmoitan teille. En salaa teiltä mitään.”
5. He sanoivat Jeremialle: ”Olkoon Herra totinen ja luotettava todistaja meitä vastaan, jollemme tee kaikessa sen sanan mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, lähettää sinut tuomaan meille.
6. Olkoon se hyvä tahi paha: Me tottelemme Herran, meidän Jumalamme, ääntä, hänen, jonka luo me sinut lähetämme, että meidän kävisi hyvin, kun tottelemme Herran, Jumalamme, ääntä.”
7. Herran sana tuli Jeremialle kymmenen päivän kuluttua.
8. Hän kutsui Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki tämän kanssa olevat sotaväen päälliköt, sekä kaiken väen, pienimmästä suurimpaan.
9. Hän sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka puoleen te pyysitte minua kääntymään ja viemään rukouksenne hänen eteensä:
Jääkää maahan
10. Jos te jäätte tähän maahan, niin minä rakennan teitä enkä hajota, istutan teidät enkä revi pois, sillä minä säälin teitä sen onnettomuuden vuoksi, minkä olen tuottanut teille.
11. Älkää pelätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää pelätkö häntä, sanoo Herra, sillä minä olen teidän kanssanne. Minä autan teitä ja pelastan teidät hänen käsistään.
12. Minä annan teille armon, niin että hän armahtaa teitä ja antaa teidän palata takaisin maahanne.
13. Mutta jos te sanotte: ’Me emme jää tähän maahan’, ettekä tottele Herran, teidän Jumalanne, ääntä,
14. vaan sanotte: ’Ei! Me menemme Egyptiin, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla pasuunan ääntä eikä kärsiä leivän nälkää, ja sinne me jäämme asumaan’.
15. Kuulkaa siis nyt Herran sana, te Juudan jäljellä olevat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella käännätte kasvonne Egyptiä kohti ja menette sinne asumaan muukalaisina,
16. niin miekka, jota te pelkäätte, on saavuttava teidät siellä Egyptin maassa, ja nälkä, joka teitä huolettaa, seuraa kintereillänne Egyptiin, ja sinne te kuolette.
17. Kaikki ne miehet, jotka kääntävät kasvonsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisina, kuolevat miekkaan, nälkään ja ruttoon, eikä ainoakaan heistä pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä annan kohdata heitä.
18. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Kuten minun vihani ja kiivastukseni on vuodatettu Jerusalemin asukasten päälle, niin minun kiivastukseni on kohtaava teitä, jos te menette Egyptiin. Te tulette kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi ettekä enää saa nähdä tätä paikkaa.
19. Herra sanoo teille, te Juudan jäännös: Älkää menkö Egyptiin.” Se tietäkää, että minä olen tänä päivänä teitä varoittanut.
20. Te petitte itseänne, kun lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, luo sanoen: ”Rukoile puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme. Kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo, ilmoita meille, niin me teemme sen.”
21. Minä olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te olette tottelemattomat Herran, teidän Jumalanne, äänelle kaikessa, mitä varten hän on lähettänyt minut teidän luoksenne.
22. Tietäkää siis, että te kuolette miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, johon te haluatte mennä asumaan muukalaisina.
43. LUKU
Lähtö Egyptiin
1. Kun Jeremia oli puhunut kokoontuneelle kansalle Herran, heidän Jumalansa, kaikki sanat, jotka Herra, heidän Jumalansa, oli lähettänyt tuomaan heille,
2. niin Asarja, Hoosajan poika, Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki julkeat miehet sanoivat Jeremialle: ”Sinä puhut valhetta. Herra, meidän Jumalamme, ei ole lähettänyt sinua sanomaan: ’Älkää menkö Egyptiin, siellä muukalaisina asumaan’.
3. Baaruk, Neerian poika, yllyttää sinua meitä vastaan antaakseen meidät kaldealaisten käsiin tapettaviksi tai vietäviksi pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.”
4. Joohanan, Kaareahin poika, kaikki sotaväen päälliköt ja kaikki väkeen kuuluvat olivat tottelemattomia Herran äänelle eivätkä jääneet Juudan maahan.
5. Joohanan, Kaareahin poika, ja muut sotaväen päälliköt ottivat kaikki Juudasta jäljellä olevat, jotka olivat palanneet kaikista kansakunnista, jonne heidät oli karkotettu, ja tulleet asumaan Juudan maahan:
6. miehet, naiset ja lapset, kuninkaan tyttäret ja kaiken sen väen, jonka Nebusaradan, henkikaartin päällikkö, oli jättänyt Gedaljan huostaan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika, sekä profeetta Jeremian ja Baarukin, Neerian pojan.
7. Näiden kanssa he menivät Egyptin maahan, sillä he eivät totelleet Herran ääntä. He tulivat Tahpanheeseen.
Baabelin kuningas valtaa Egyptin
8. Tämä Herran sana tuli Jeremialle Tahpanheessa:
9. ”Ota käsiisi suuria kiviä ja kätke ne juutalaisten miesten nähden muurilaastiin, tiilikivipenkereeseen, joka on faraon linnan oven edustalla Tahpanheessa*.
10. Julista heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä lähetän hakemaan palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ja asetan hänen valtaistuimensa näiden kätkemieni kivien päälle, ja hän on levittävä loistomattonsa niiden yli.
11. Hän tulee ja lyö Egyptin maata: joka on ruton oma, se ruttoon, joka vankeuden, se vankeuteen, joka miekan, se miekkaan!
12. Hän sytyttää* Egyptin jumalien temppelit tuleen, polttaa ne ja vie jumalat pois saaliinaan. Hän puhdistaa Egyptin maan syöpäläisistä*, niin kuin paimen puhdistaa vaatteensa syöpäläisistä, ja lähtee sieltä vammatonna.
13. Hän murskaa patsaat Egyptin maan Beet-Semeksestä* ja polttaa Egyptin jumalien temppelit.”
44. LUKU
Rangaistukset Egyptiin paenneille
1. Sana, joka tuli Jeremialle kaikkia niitä juutalaisia vastaan, jotka asuivat Egyptin maan Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa. Se kuului:
2. ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka minä olen aiheuttanut Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Ne ovat nyt raunioina, eikä niissä enää asuta.
3. Tämä tapahtui heidän pahuutensa tähden, jolla he vihoittivat minut. He menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he, ette te eivätkä teidän isänne.
4. Varhaisesta alkaen minä lähetin teidän luoksenne kaikki palvelijani profeetat sanomaan: ’Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan’.
5. Mutta he eivät kuunnelleet, eivät korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestaan ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille.
6. Niin minun kiivastukseni ja vihani vuoti alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, niin että ne tulivat raunioiksi, autioiksi, kuten ne ovat tänä päivänä.
7. Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, sanoo nyt: Miksi te tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imevät Juudasta, niin ettette jätä itsestänne jäännöstäkään?
8. Te vihoitatte minut kättenne töillä, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon te olette tulleet, täällä muukalaisina asumaan. Näin te tuotatte itsellenne häviön ja tulette kiroussanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa.
9. Oletteko unohtaneet isienne pahat teot, Juudan kuningasten ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, mitä he ovat tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?
10. He eivät ole nöyrtyneet tähän päivään asti, eivät pelkää, eivät vaella minun lakini ja käskyjeni mukaan, jotka olen antanut teille ja teidän isillenne.
11. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, hävittääkseni koko Juudan.
12. Minä tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen asumaan siellä muukalaisina. He kaikki tuhoutuvat siellä. Egyptin maassa he kaatuvat miekkaan, kuolevat nälkään, pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään. He tulevat kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi.
13. Minä rankaisen miekalla, nälällä ja rutolla niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, kuten rankaisin Jerusalemia.
14. Juudan jäännöksestä, niistä, jotka ovat tulleet asumaan muukalaisina täällä Egyptin maassa, ei jää pakoonpäässeitä, ei pelastuneita. He eivät palaa Juudan maahan, jonne heidän sielunsa ikävöi takaisin asuakseen siellä. Sinne on palaava vain muutamia pakolaisia.”
Kansa uhmaa Herran sanaa
15. Kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki ne, jotka asuivat Egyptin maan Patroksessa, vastasivat Jeremialle:
16. ”Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme tottele sinua,
17. vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt: me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin kuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme teimme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää yltäkyllin, meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.
18. Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute sekä tuhoutuminen miekkaan ja nälkään.
19. Kun me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?”
Jeremian vastaus uhmaajille
20. Jeremia sanoi kaikille läsnä oleville miehille ja naisille, kaikille niille, jotka olivat näin vastanneet hänelle:
21. ”Eikö Herra muista ja pidä mielessään sitä uhrisavua, mitä te olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne, ruhtinaanne ja maan kansa?
22. Herra ei voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita te teitte. Niin teidän maanne tuli raunioiksi, autioksi, kiroussanaksi ja vaille asukkaita, kuten se on tänä päivänä.
23. Koska te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa,
käskyjensä ja säädöksiensä mukaan, sen tähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, kuten nyt on tapahtunut.”
____________________________________
2Tm 2:1-21
2. LUKU
Armo ja kyky sananpalveluun
1. Vahvistu, poikani, Kristuksen Jeesuksen armossa.
2. Mitä olet minulta kuullut, ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka ovat sitten kykeneviä opettamaan muitakin.
3. Kärsi vaivaa kuten ainakin Kristuksen Jeesuksen hyvä sotilas.
4. Kukaan sotilaana palveleva ei sekaannu elatuksen huoliin, että hänet sotapalvelukseen kutsunut olisi häneen tyytyväinen.
5. Eihän kilpailijaakaan seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.
6. Maanviljelyssä työtä tekevän on ennen muita saatava osansa sadosta.
7. Tarkkaa, mitä sanon: Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.
8. Muista Jeesusta Kristusta, Daavidin jälkeläistä, joka on herätetty kuolleista minun evankeliumini mukaan.
9. Minä kärsin siinä vaivaa kahleisiin asti kuin pahantekijä. Jumalan sana ei kuitenkaan ole kahlehdittu.
10. Siksi minä kestän kaiken valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa ja ikuisen kirkkauden.
11. Tämä sana on varma: jos olemme hänen kanssaan kuolleet, me saamme hänen kanssaan myös elää.
12. Jos kärsimme yhdessä, saamme Hänen kanssaan myös hallita. Jos kiellämme hänet, hänkin on kieltävä meidät.
13. Jos olemme uskottomia, hän pysyy kuitenkin uskollisena, sillä hän ei saata kieltää itseään.
Sanan oikea ja väärä käyttö
14. Muistuta tästä ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sehän ei ole miksikään hyödyksi, vaan on kuulijoiden turmioksi.
15. Pyri osoittautumaan Jumalalle koetukset kestäväksi, työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka oikein jakelee totuuden sanaa*.
16. Pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista. Niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
17. ja heidän puheensa jäytää ympäristöään kuin syöpä. Heitä ovat Hymeneus ja Filetus,
18. jotka ovat eksyneet totuudesta sanoessaan ylösnousemuksen jo tapahtuneen, ja he turmelevat joidenkin uskon.
Jumalan vahva perustus
19. Jumalan vahva perustus pysyy kuitenkin lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Pysyköön poissa*vääryydestä jokainen, joka mainitsee Herran nimen.”
20. Suuressa talossa ei kuitenkaan ole vain kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, toiset jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tällaisista, hänestä tulee astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, Herralle hyödyllinen, kaikkinaisiin hyviin tekoihin valmis.
____________________________________
Ps 92:1-93:5
92. PSALMI
Hurskaat kukoistavat
1. Psalmi, sapattilaulu.
2. Hyvä on kiittää Herraa ja veisata kiitosta nimellesi, sinä Korkein.
3. Hyvä on aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi
4. kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kitaraa soittaen.
5. Sinä, Herra, ilahutat minua töilläsi. Minä riemuitsen sinun kättesi teoista.
6. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.
7. Typerä mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä käsitä vähä-älyinen.
8. Kun jumalattomat rehottavat kuin ruoho ja kaikki väärintekijät kukoistavat, se on heidän ikuiseksi häviökseen.
9. Mutta sinä, Herra, olet iäti Korkein.
10. Sinun vihollisesi, Herra, sinun vihollisesi joutuvat kadotukseen*, kaikki väärintekijät hajotetaan.
11. Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin oryx-antiloopin sarvet. Minut voidellaan tuoreella öljyllä.
12. Iloiten minun silmäni näkevät vainoojani [kukistuvan], ja korvani kuulevat minua vastaan nousseiden tappiosta.
13. Vanhurskas viheriöi kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.
14. He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöivät Jumalamme kartanoissa.
15. Vielä vanhoinakin he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.
16. He julistavat, että Herra, minun kallioni, on vanhurskas, ja ettei hänessä ole vääryyttä.
93. PSALMI
Herra hallitsee
1. Herra on kuningas. Hän on pukeutunut mahtiin. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.
2. Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, sinä olet ollut iäti.
3. Vesivirrat nousevat, Herra, virrat pauhaavat kohisten, vesivirrat nostavat kuohunsa.
4. Mutta yli suurten ja mahtavien vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa mahtava.
5. Sinun säädöksesi ovat lujat ja varmat, pyhyys on sinun huoneellesi* arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun.
____________________________________
Snl 26:3-5
3. Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään.
4. Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet sinäkin olisi hänen kaltaisensa.
5. Vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettei hän pitäisi itseään viisaana.