RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 4
____________________________________
Jr 2:31-4:18
Voi teitä!
31. Te nykypolvi, ottakaa todesta Herran sana: Olenko minä ollut Israelille autiuden ja pimeyden maa? Miksi minun kansani sanoo: ’Me juoksemme valtoimina, emme enää tule sinun luoksesi.’
32. Unohtaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Minun kansani on unohtanut minut lukemattomina päivinä.
33. Kuinka ovelasti sinä kuljetkaan rakastajiesi luo! Sinähän olet tottunut pahoihin teihisi.
34. Vaatteesi liepeissäkin on köyhien, viattomien verta. Et sinä tavannut heitä murtautumasta sisälle, mutta silti
35. sinä sanot: ’Minä olen syytön. Varmastikin Hänen vihansa on kääntynyt minusta pois!’. Minä käyn oikeutta kanssasi, koska sanot: ’En ole tehnyt syntiä.’
36. Kuinka sinä niin kovin kiiruhdat suunnasta toiseen! Myös Egypti pettää toiveesi, kuten Assur on pettänyt.
37. Senkin luota olet lähtevä kädet pääsi päällä. Herra on hylännyt ne, joihin sinä luotat, eikä niistä tule sinulle apua.”
3. LUKU
Israelin haureus
1. On sanottu: Jos mies lähettää pois vaimonsa, ja tämä menee hänen luotaan ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö maa tule siten saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! Näin sanoo Herra.
2. Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: Missä ei olisi kanssasi maattu? Teitten vierillä sinä istuit heitä odotellen kuin erämaan arabi. Näin sinä saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.
3. Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.
4. Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: ”Isäni! Sinä olet nuoruuteni ystävä!
5. Pitääkö hän vihaa ainiaan, kantaako hän sitä loputtomasti?” Näin sinä puhut, mutta jatkat pahan tekemistä, ja sitä sinä jaksat tehdä.
Uskottomat sisarukset
6. Herra sanoi minulle kuningas Joosian* päivinä: ”Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän on käynyt jokaisella korkealla kukkulalla ja jokaisen vihreän puun alla haureutta harjoittamassa.
7. Kun hän oli tehnyt kaiken tämän, minä sanoin: ’Palaa minun luokseni’. Mutta hän ei palannut. Hänen sisarensa uskoton Juuda näki sen.
8. Vaikka minä olin lähettänyt pois Israelin, tuon luopiovaimon, juuri siksi, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, uskoton Juuda, hänen sisarensa, ei kuitenkaan pelännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.
9. Haureutensa huudolla Israel saastutti maan. Hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa*.
10. Kaikesta tästä huolimatta hänen uskoton sisarensa Juuda ei koko sydämestään kääntynyt minun puoleeni, vaan teki sen petollisesti, sanoo Herra.”
11. Herra sanoi minulle: ”Luopiovaimo Israel on osoittanut olevansa vähemmän syyllinen kuin uskoton Juuda.
Herra armahtaa kääntyvää
12. Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Käänny, luopio-Israel, sanoo Herra. Minä en enää ole vihoissani sinulle. Minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa ainiaan.
13. Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraiden jumalien luo, kaikkien vihreitten puitten alle, ettekä ole kuunnelleet minun ääntäni, sanoo Herra.
14. Kääntykää takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra. Minähän olen ottanut teidät omikseni ja noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
15. Minä annan teille sydämeni mukaiset paimenet, ja he kaitsevat teitä viisaasti ja taitavasti.”
Ei enää liitonarkkia
16. Kun te niinä päivinä lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista. Se ei enää tule mieleen, eikä sitä enää muisteta. Sitä ei enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.
17. Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden, eivätkä he enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.
Juuda ja Israel väärällä tiellä
18. Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.
19. Minä sanoin: Kuinka minä haluaisinkaan asettaa sinut lasten joukkoon ja antaa sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Minä ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
20. Mutta kuten vaimo on uskoton puolisolleen, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomia minulle, sanoo Herra.
21. Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous. He ovat vaeltaneet väärää tietä ja unohtaneet Herran, Jumalansa.
Kääntymys ja parannus
22. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” – ”Me tulemme sinun luoksesi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
23. Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, meluisa meno vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.
24. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja nautansa, poikansa ja tyttärensä.
25. Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät! Herraa, Jumalaamme, vastaan olemme tehneet syntiä, me ja isämme, nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuunnelleet Herran, Jumalamme, ääntä.”
4. LUKU
Raivatkaa uutispelto
1. Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra, niin käänny minun puoleeni. Jos poistat iljettävät epäjumalasi silmieni edestä, niin et joudu harhailemaan.
2. Jos sinä vannot: ’Niin totta kuin Herra elää’, tehden sen vakaasti, oikein ja rehellisesti, niin kansat siunaavat itseään hänen nimeensä, ja hän on heidän kerskauksensa.
3. Näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: ”Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkää kylväkö orjantappuroiden sekaan.
4. Ympärileikatkaa itsenne Herralle, ympärileikatkaa sydämenne te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei teidän pahojen tekojenne tähden vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa.
Hävitys pohjoisesta
5. Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa, kuuluttakaa ja sanokaa: Puhaltakaa pasuunaan kautta maan. Huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa: ’Kokoontukaa, menkäämme varustettuihin kaupunkeihin’.
6. Nostakaa viiri ohjaamaan Siioniin, paetkaa pysähtymättä. Sillä minä annan onnettomuuden ja suuren hävityksen tulla pohjoisesta.
7. Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen tuhooja on lähtenyt asuinpaikastaan liikkeelle tekemään sinun maasi autioksi: Sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.
8. Kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois.”
9. ”Sinä päivänä”, sanoo Herra, ”katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät.”
10. Minä sanoin: ”Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: ’Teillä on oleva rauha!’ Silti miekka on viemässä hengen”*.
11. Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: ”Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti, mutta ei viljan viskaamiseksi ja puhdistamiseksi.
12. Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta. Nyt minä myös julistan heille tuomiot.
13. Se nousee kuin pilvi, ja sen vaunut ovat kuin tuulispää, sen hevoset ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, me olemme tuhon omat!”
14. Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan väärät ajatuksesi asuvat sinun sisimmässäsi?
Vihollisen armeija lähestyy
15. Ääni kuuluu: Viestintuoja Daanista, onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!
16. Muistuttakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille: ”Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat sotahuutonsa Juudan kaupunkeja vastaan.”
17. Kuten pellon vartijat he piirittävät sitä ympäriinsä, koska se on niskoitellut minua vastaan, sanoo Herra.
18. Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: Tämän sinä saat pahuudestasi. Kuinka se onkaan katkeraa ja koskee sydämeesi asti!
____________________________________
Kl 1:1-20
Paavalin kirje kolossalaisille
1. LUKU
Alkutervehdys
1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus,
2. Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Usko ja sen hedelmät
3. Rukoillessamme teidän puolestanne me aina kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.
4. Olemme näet kuulleet teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan.
5. Me kiitämme Häntä sen toivon tähden, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaissa. Te olette jo ennen kuulleet siitä sen evankeliumin totuuden sanassa,
6. joka on tullut teille. Se kasvaa ja kantaa hedelmää kaikessa maailmassa, kuten se on tehnyt teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona sen kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa.
7. Epafras, jolta olette sen kuulleet, on rakas työtoverimme, uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne.
8. Hän on kertonut meillekin teidän rakkaudestanne Hengessä.
9. Siitä päivästä alkaen, jona siitä kuulimme, emme ole lakanneet rukoilemasta ja anomasta teidän puolestanne, että te tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä.
10. Vaeltakaa vain hänen edessään arvollisesti, kaikessa hänen tahtonsa mukaan, ja kantakaa hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaen Jumalan tuntemisessa.
11. Hänen kirkkautensa väkevyys vahvistakoon teitä kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja kärsivällisiä.
12. Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi olemaan osallisia siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valossa.
Kristus ja hänen työnsä
13. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksiantamus.
15. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen.
17. Hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
18. Hän on [seurakunta]ruumiin Pää, hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19. Jumala on nähnyt hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä.
20. Tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, Jumala sovitti hänen kauttaan itsensä kanssa kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
____________________________________
Ps 76:1-13
76. PSALMI
Kuka kestää Herran vihan?
1. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Aasafin psalmi.
2. Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa.
3. Saalemissa on hänen majansa ja hänen [nimensä] asumus Siionissa.
4. Siellä hän mursi jousen salamat, kilven, miekan ja sodan. Sela.
5. Kirkkaudessa ja vallassa sinä olet suurempi kuin ikuiset vuoret.
6. Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen. Kaikkien soturien kädet herposivat.
7. Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaunut ja hevoset vaipuivat raskaaseen uneen.
8. Sinä olet peljättävä, kuka kestää edessäsi, kun sinä vihastut?
9. Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua. Maa pelästyi ja vaikeni
10. Jumalan noustessa tuomiolle vapahtamaan kaikki maan nöyrät. Sela.
11. Ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi. Sinä vyöttäydyt vihan ankaruuteen.
12. Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvat tuokoot lahjoja Peljättävälle,
13. joka lannistaa ruhtinaitten hengen ja on peljättävä maan kuninkaille.
____________________________________
Snl 24:21-22
21. Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta, äläkä sekaannu kapinallisten seuraan.
22. Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio toisille niin kuin toisillekin, kuka tietää milloin.