RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 5
____________________________________
Jr 4:19-6:15
Maa autioksi
19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon.
20. Hävitys tulee hävityksen päälle, koko maa tuhoutuu. Äkkiä ovat majani tuhotut, hetkessä minun telttani.
21. Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua, kuulla pasuunan ääntä?
22. Minun kansani on mieletön[, sanoo Herra]. Siihen kuuluvat eivät tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia, heillä ei ole ymmärrystä. He ovat viisaita tekemään pahaa, he eivät osaa tehdä hyvää.
23. Minä katselin maata, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä ollut valoa.
24. Minä katselin vuoria, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
25. Minä katselin, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
26. Hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran vihan hehkusta.
27. Näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi. En kuitenkaan hävitä sitä kokonaan.
28. Sen tähden maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin. Minä olen puhunut, olen sen päättänyt, enkä kadu, en siitä peräydy.
29. Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki. He menevät metsän tiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki on hylätty, eikä niissä asu ketään.
30. Sinä tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, koristaudut kultakoristeilla, suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itseäsi kaunistat. Rakastajasi ovat hylänneet sinut, he etsivät sinun henkeäsi.
31. Minä kuulen huudon, kuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, kuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon. Hän vaikeroi, levittää kätensä: ”Voi minua, minä menehdyn murhaajien käsiin!”
5. LUKU
Jerusalemin kansan paatumus
1. Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, ainoankaan, joka toimii oikein ja on luotettava, niin minä annan sille anteeksi.
2. Vaikkakin he sanovat: ”Niin totta kuin Herra elää”, he silti vannovat väärin.
3. Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole tunteneet kipua. Sinä olet hävittänyt heitä, mutta he eivät ole tahtoneet ottaa kuritusta opikseen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi eivätkä ole tahtoneet kääntyä.
4. Silloin minä ajattelin: Sellaisia ovat vain alhaiset. He ovat tyhmiä, koska eivät tunne Herran teitä, Jumalansa oikeutta.
5. Menenpä ylhäisten luo ja puhuttelen heitä, he varmaankin tuntevat Herran tien, Jumalansa oikeuden. Mutta hekin olivat kaikki särkeneet ikeen, katkaisseet siteet.
6. Sen johdosta metsän leijona surmaa heitä, aavikon susi raatelee heitä, pantteri väijyy heidän kaupunkejaan. Kuka ikinä niistä lähtee, joutuu raadelluksi, sillä paljot ovat heidän rikoksensa, suuri heidän luopumustensa luku.
7. Kuinka minä antaisin sinulle anteeksi? Sinun lapsesi ovat hylänneet minut ja vannoneet epäjumalien kautta. Minä ruokin heitä, mutta he tekivät aviorikoksen ja kokoontuivat porton taloon.
8. He ovat hyvinruokittuja, äleitä oriita. He hirnuvat kukin lähimmäisensä vaimoa.
9. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, sanoo Herra, enkö rankaisisi tällaista kansaa?
10. Nouskaa sen tarhojen pengermille ja hävittäkää, älkää kuitenkaan sitä täysin tuhotko. Ottakaa pois sen köynnökset, sillä ne eivät ole Herran.
11. He ovat olleet minulle peräti uskottomia, sekä Israelin että Juudan heimo, sanoo Herra.
12. He ovat kieltäneet Herran ja sanoneet: ”Ei se ole hän! Ei kohtaa meitä onnettomuus, emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää.
13. Profeetat ovat pelkkää tuulta. Herra ei puhu heissä. Heidän itsensä käyköön niin.”
14. Sen tähden Herra, Jumala Sebaot, sanoo: Koska te olette puhuneet tällaista, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät.
15. Teitä vastaan, te Israelin heimo, minä tuon kansan kaukaa, sanoo Herra. Se on horjumaton kansa, se on ikivanha kansa, kansa, jonka kieltä et ymmärrä ja jonka puhetta et tajua.
16. Heidän viinensä on kuin avoin hauta, he ovat kaikki sankareita.
17. He syövät sinun satosi ja leipäsi, he syövät poikasi ja tyttäresi, lampaasi ja nautasi, syövät sinun viiniköynnöksesi ja viikunapuusi. Miekalla he hävittävät varustetut kaupunkisi, joihin sinä luotat.
18. Mutta niinäkään päivinä, sanoo Herra, en teitä tyystin hävitä.
Syntielämä ja väärät profeetat
19. Kun he kysyvät: ”Miksi on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?” niin vastaa heille: ”Kuten te olette hylänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia maassanne, niin teidän täytyy palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän.”
20. Julistakaa tämä Jaakobin huoneessa ja kuuluttakaa se Juudassa sanoen:
21. Kuulkaa tämä, te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule.
22. Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise edessäni? Olenhan minä pannut hiekan meren rajaksi, ainaiseksi määräksi, jonka yli se ei pääse. Vaikka se kuohuu, se ei mitään voi, ja vaikka sen aallot pauhaavat, ne eivät pääse sen yli.
23. Mutta tällä kansalla on uppiniskainen ja tottelematon sydän. He ovat poikenneet ja menneet pois
24. eivätkä sano sydämessään: ”Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa ajallaan sateen, syyssateen ja kevätsateen, ja meille säilyttää elonkorjuun määräviikot.”
25. Teidän pahat tekonne ovat kääntäneet nämä pois, ja teidän syntinne ovat estäneet teitä saamasta hyvää.
26. Kansassani on julkeita riistäjiä: he väijyvät, kyykistyvät kuin linnustajat, he asettavat ansoja, pyydystävät ihmisiä.
27. Kuten häkki on täynnä lintuja, niin heidän huoneensa ovat petosta täynnä. Siitä he ovat tulleet suuriksi ja rikkaiksi,
28. lihaviksi ja kiiltäviksi. Heidän häijyt puheensa käyvät yli kaiken määrän. He eivät aja orpojen asiaa, että he voittaisivat, eivätkä hanki köyhille oikeutta.
29. Enkö minä tällaisista rankaisisi, sanoo Herra, enkö maksaisi tällaiselle kansalle?
30. Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa:
31. Profeetat ennustavat valhetta, papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä kansani haluaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?
6. LUKU
Ota ojentuaksesi, Jerusalem!
1. Paetkaa, benjaminilaiset, Jerusalemista, puhaltakaa pasuunaan Tekoassa ja nostakaa merkki Beet-Keremin kohdalle, sillä pohjoisesta nousee onnettomuus ja suuri hävitys.
2. Tytär Siionin, suloisen ja hemmotellun, minä tuhoan.
3. Sen luokse tulee paimenia laumoineen, he pystyttävät telttansa sitä vastaan yltympäri, syöttävät alansa kukin.
4. Julistakaa sitä vastaan pyhä sota. ”Nouskaa ja menkäämme keskipäivän aikaan! Voi meitä, sillä päivä laskee ja illan varjot pitenevät!
5. Nouskaa ja menkäämme yöllä ja hävittäkäämme sen linnat.”
6. Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kaatakaa puita ja luokaa valli Jerusalemia vastaan. Se on kaupunki, jota on rangaistava. Siinä on pelkkää väkivaltaa.
7. Kuten kaivo pitää vetensä raikkaana, niin sekin pitää pahuutensa tuoreena. Sortoa ja hävitystä kuuluu sieltä, kipuja ja haavoja on alinomaa edessäni.
8. Ota ojentuaksesi, Jerusalem, etten minä käänny pois sinusta, etten tee sinua autioksi, asumattomaksi maaksi.
9. Näin sanoo Herra Sebaot: Israelin jäännöksestä pidetään jälkikorjuu kuten viiniköynnöksestä. Ojenna kätesi köynnöksiä kohti viininkorjaajan tavoin.
10. Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he ottaisivat sen huomioon? Heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, he eivät kuule. Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa.
11. Minä olen täynnä Herran vihaa, en jaksa sitä pidättää. Vuodata se lapsukaisiin kadulla, niin myös nuorukaisparveen. Niin mies kuin vaimokin vangitaan, sekä vanhus että ikäloppu.
12. Heidän talonsa joutuvat vieraille, niin myös pellot ja vaimot. Minä ojennan käteni maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.
13. He kaikki, niin pienet kuin suuretkin, tavoittelevat väärää voittoa, niin profeetat kuin papitkin harjoittavat petosta.
Väärän rauhan julistus
14. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.
15. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia. Mutta heillä ei ole häpeän tuntoa, he eivät osaa hävetä. Siksi he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.
____________________________________
Kl 1:21-2:7
21. Tekin olitte ennen [Jumalasta] vieraantuneita ja mieleltänne hänen vihollisiaan pahoissa teoissanne.
22. Mutta nyt hän on sovittanut teidät Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä.
23. Pysykää vain uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, minkä olette kuulleet, ja jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla. Sen palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.
Jumalan armotalous
24. Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän hyväksenne. Mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, sitä minä täytän itsessäni* hänen ruumiinsa hyväksi,
joka on seurakunta.
25. Sen palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, mikä minulle on annettu teitä varten. Tehtäväni on täydellisesti julistaa Jumalan sanaa,
26. sitä salaisuutta, mikä muinaisista ajoista ja polvesta polveen on ollut kätkettynä, mutta on nyt ilmoitettu hänen pyhilleen.
27. Heille Jumala tahtoi tehdä tunnetuksi, kuinka suuri on kansojen keskuudessa tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
28. Häntä me julistamme, neuvoen ja opettaen kutakin ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme kunkin heistä esiin [hengellisesti] täydellisenä Kristuksessa.
29. Sitä vartenhan minä näen vaivaa, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan sillä voimalla, joka minussa vaikuttaa.
2. LUKU
Paavalin rukoustaistelu
1. Tahdon teidän tietävän, kuinka kovaa [rukous]taistelua minä käyn teidän, laodikealaisten, ja kaikkien niiden tähden, jotka eivät ole nähneet minua kasvoista kasvoihin.
2. [Rukoukseni on], että heidän sydämensä, yhteenliitettyinä rakkaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
3. jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
4. Sanon tämän, ettei kukaan pettäisi teitä vakuutteluillaan.
5. Vaikka olenkin poissa ruumiillisesti, olen kuitenkin luonanne hengessä ja iloitsen tuntiessani teidän keskuudessanne vallitsevan järjestyksen ja lujan uskonne Kristukseen.
6. Kuten te olette ottaneet omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä.
7. Juurtukaa häneen ja rakentukaa hänessä uskossa vahvistuen, kuten teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne runsasta.
____________________________________
Ps 77:1-21
77. PSALMI
Minä muistelen tekojasi, Herra
1. Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi.
2. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan. Jumalan puoleen minä korotan ääneni, että hän kuulisi minua.
3. Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa. Käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy. Sieluani ei kukaan muu voi lohduttaa.
4. Minä muistan Jumalaa ja huokaan, minä mietin, ja henkeni nääntyy. Sela.
5. Sinä pidät silmäni valveilla. Olen niin levoton, etten voi puhua.
6. Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
7. Yöllä muistan kielisoittimeni, mietiskelen sydämessäni, ja henkeni tutkii:
8. Hylkääkö Herra ikiajoiksi, eikö hän enää osoita laupeutta?
9. Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
10. Onko Jumala unohtanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.
11. Minä sanoin: tämä käy sydämeni läpi, Korkeimman oikean käden vuodet*.
12. Herran tekoja minä muistelen, sinun entisiä ihmetöitäsi.
13. Minä tutkin kaikkia sinun töitäsi, mietin suuria tekojasi.
14. Jumala, sinun tiesi on pyhä. Kuka on jumala, suuri niin kuin sinä, Jumala?
15. Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä ja olet ilmoittanut voimasi kansojen keskuudessa.
16. Kätesi voimalla sinä vapautit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.
17. Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet järkkyivät.
18. Pilvet purkivat vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, sinun nuolesi lensivät.
19. Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maanpiiriä, maa vapisi ja järkkyi.
20. Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten läpi sinun polkusi, eivätkä sinun jälkesi näkyneet.
21. Sinä kuljetit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin johdolla.
____________________________________
Snl 24:23-25
23. Toisia viisaiden sanoja: Ei ole hyvä tuomitessa katsoa henkilöön.
24. Joka sanoo syylliselle: ”Sinä olet syytön,” häntä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat.
25. Mutta oikein tuomitseville käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus.