RAAMATTU LÄPI VUODESSA
maaliskuu 23
____________________________________
4Ms 36:1 – 5Ms 1:46
36. LUKU
Selofhadin tyttärien perintöosuudet
1. Gileadin, Maakirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun perhekuntien päämiehet, jotka olivat Joosefin poikien sukua, astuivat esiin ja puhuivat Moosekselle ja ruhtinaille, israelilaisten heimojen päämiehille,
2. ja sanoivat: “Herra käski herrani jakaa sen maan arvalla israelilaisille perintöosaksi, ja herrani sai käskyn Herralta antaa Selofhadin, meidän veljemme, perintöosan hänen tyttärilleen.
3. Mutta jos he joutuvat vaimoiksi joillekin israelilaisten muiden heimojen pojista, niin heidän perintöosansa siirtyy pois meidän isiemme perintöosasta ja liitetään sen heimon perintöosaan, johon he tulevat kuulumaan. Siten meidän perintöosamme vähenee.
4. Kun israelilaisten riemuvuosi tulee, niin heidän perintöosansa lisätään sen heimon perintöosaan, johon he tulevat kuulumaan, Siten meidän isiemme heimon perintöosasta vähentyy heidän perintöosansa.”
5. Mooses sääti israelilaisille Herran käskyn mukaan: “Joosefilaisten heimo puhuu oikein.
6. Näin Herra säätää Selofhadin tyttäristä: Menkööt he vaimoiksi kenelle tahtovat, kunhan vain menevät vaimoiksi johonkin isänsä heimon sukuun.
7. Älköön israelilaisilla perintöosa siirtykö heimosta toiseen, vaan israelilaiset säilyttäkööt kukin isiensä heimon perintöosan.
8. Jokainen tytär, joka saa perintöosan israelilaisten heimoissa, menköön vaimoksi johonkin isänsä heimon sukuun, että israelilaiset saisivat periä kukin isiensä perintöosan,
9. ja ettei perintöosa siirtyisi heimosta toiseen, vaan israelilaisten heimot säilyttäisivät kukin perintöosansa.”
10. Niin kuin Herra antoi Moosekselle käskyn, niin Selofhadin tyttäret tekivät.
11. Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Nooga, Selofhadin tyttäret, menivät vaimoiksi setiensä pojille.
12. Joosefin pojan Manassen poikien sukuihin he menivät vaimoiksi. Niin heidän perintöosansa jäi heidän isänsä suvun heimoon.
13. Nämä ovat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra Mooseksen kautta antoi israelilaisille Mooabin tasangolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla.
Viides Mooseksen kirja
MOOSEKSEN ENSIMMÄINEN PUHE
1. LUKU
Katsaus erämaavaellukseen
1. Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui koko Israelille Jordanin tuolla puolella, erämaassa, Arabaassa*, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.
2. Hoorebilta on 11 päivänmatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan.
3. 40. vuoden 11. kuussa, kuukauden 1. päivänä, Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen puhua heille.
4. Tämä tapahtui hänen voitettuaan Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.
5. Jordanin tuolla puolella Mooabin maassa Mooses alkoi selittää tätä lakia (TooRaaH). Hän puhui näin:
6. “Herra, meidän Jumalamme, sanoi meille Hoorebilla: ‘Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla.
7. Kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa alueille Arabaan, Vuoristoon, Alankomaahan, Negeviin, meren rannikolle, kanaanilaisten maahan, Libanoniin ja suurelle Eufratvirralle saakka.
8. Minä annan sen maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.’
Apulaisjohtajat
9. Minä puhuin silloin teille: ‘Minä en jaksa yksin kantaa teitä.
10. Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja teidän lukunne on tänä päivänä kuin taivaan tähtien.
11. Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut.
12. Mutta kuinka minä voisin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?
13. Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäviä ja kokeneita miehiä jokaisesta heimostanne, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.’
14. Te vastasitte minulle ja sanoitte: ‘Se on hyvä, mitä sinä ehdotat tehtäväksi’.
15. Minä otin teidän sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja kokeneita miehiä, ja asetin heidät teidän johtajiksenne, 1000:n, 100:n, 50:n ja 10:n päälliköiksi teidän sukukuntiinne.
16. Minä annoin teidän tuomareillenne ohjeen: ‘Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.
17. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin. Älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minun tutkittavakseni.’
18. Minä annoin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.
19. Me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, kuten Herra, meidän Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan.
20. Minä sanoin teille: ‘Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille.
21. Herra, sinun Jumalasi, antaa maan sinun valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, kuten Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä arkaile.’
Vakoojat lähetetään
22. Te kaikki tulitte silloin minun eteeni ja sanoitte: ‘Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin tulemme’.
23. Minä pidin tätä puhetta hyvänä ja otin teidän keskuudestanne 12 miestä, yhden kustakin heimosta.
24. Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon, tulivat Eskolin laaksoon ja vakoilivat maata.
25. He ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille. He antoivat meille tietoja ja sanoivat: ‘Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä’.
Epäusko ja kapina
26. Te ette kuitenkaan tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan.
27. Te napisitte teltoissanne ja sanoitte: ‘Siksi että Herra vihaa meitä, hän vei meidät pois Egyptin maasta, antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.
28. Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja. Näimmepä siellä anakilaisiakin’*.
29. Minä sanoin teille: ‘Älkää säikähtykö älkääkä pelätkö heitä.
30. Herra, teidän Jumalanne, käy teidän edellänne ja taistelee itse teidän puolestanne. Niin hän on tehnyt teille teidän nähtenne Egyptissä
31. ja erämaassa, jossa olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, kuten mies kantaa poikaansa, koko sen matkan,
jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.’
32. Te ette silti luottaneet Herraan, teidän Jumalaanne,
33. joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.
Rangaistus kapinoinnin johdosta
34. Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi sanoen:
35. ‘Totisesti, kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa teidän isillenne,
36. ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt, koska hän on uskollisesti seurannut Herraa’.
37. Myös minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: “Sinäkään et pääse sinne.
38. Joosua, Nuunin poika, joka palvelee sinua, hän pääsee sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.
39. Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvää, mikä pahaa, he pääsevät sinne. Heille minä annan sen maan, ja he ottavat sen omakseen.
40. Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä.’
41. Te vastasitte ja sanoitte minulle: ‘Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan kuten Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.’ Te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.
42. Herra sanoi minulle: ‘Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän kanssanne. Älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä’.
43. Te ette kuitenkaan kuunnelleet minun sanojani, vaan olitte tottelemattomia Herran käskylle ja lähditte uhmaten vuoristoon.
44. Amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, tulivat teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa kuin mehiläiset ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.
45. Te palasitte ja itkitte Herran edessä, mutta hän ei ottanut huomioon teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä.
46. Te viivyitte Kaadeksessa hyvän aikaa.”
____________________________________
Lk 5:29 – 6:11
29. Leevi valmisti Jeesukselle kotonaan suuret pidot. Siellä oli monia publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan.
30. Fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiaan vastaan ja sanoivat: “Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja [muiden] syntisten kanssa?”
31. Jeesus vastasi heille: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32. Minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.”
Paasto, paikkatilkku ja leili
33. Jeesukselle sanottiin: “Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten. Sinun opetuslapsesi taas syövät ja juovat.”
34. Jeesus sanoi heille: “Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan sulhasen ollessa heidän kanssaan?
35. Mutta päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois. Silloin, niinä päivinä, he paastoavat.”
36. Hän esitti heille vertauksen: “Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja pane vanhaan viittaan. Jos hän niin tekee, uusi viitta repeää, eikä uudesta viitasta otettu paikka sovi vanhaan.
37. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin leileihin. Nuori viinihän rikkoisi leilit ja valuisi maahan, ja leilit turmeltuisivat.
38. Nuori viini on laskettava uusiin leileihin.
39. Kukaan vanhaa viiniä juonut ei halua nuorta, sillä hän sanoo: ‘Vanha on hyvää’.”
6. LUKU
Jeesus sapatin Herra
1. Jeesus kulki eräänä sapattina viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
2. Jotkut fariseukset sanoivat: “Miksi te teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?”
3. Jeesus vastasi: “Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä oli nälkä?
4. Hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen oli sallittua vain papeille.”
5. Jeesus sanoi heille: “Ihmisen Poika on sapatin Herra.”
6. Toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.
7. Saadakseen tilaisuuden syyttää Jeesusta, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina.
8. Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: “Nouse ja tule tänne eteen.” Hän nousi ja astui esiin.
9. Jeesus sanoi heille: “Minä kysyn teiltä, kumpi on luvallista sapattina: tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tuhota hänet?”
10. Jeesus katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: “Ojenna kätesi.” Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen.
11. He närkästyivät kovin ja keskustelivat, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle.
____________________________________
Ps 66:1-20
66. PSALMI
Kiitosvirsi Jumalan avusta
1. Veisuunjohtajalle. Psalmi, laulu. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, koko maa,
2. veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
3. Sanokaa Jumalalle: “Kuinka ylistettäviä ovatkaan sinun tekosi!” Sinun suuren voimasi tähden vihollisesi matelevat edessäsi.
4. Kaikki maa[n asukkaat] kumartakoot sinua ja veisatkoot kiitostasi, veisatkoot nimesi kiitosta. Sela.
5. Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on hämmästyttävä teoissaan ihmisten lapsia kohtaan.
6. Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki. Silloin me iloitsimme hänestä.
7. Hän hallitsee voimallaan iäti, hänen silmänsä vartioivat kansoja. Niskoittelijat älkööt nostako päätään. Sela.
8. Te kansat, kiittäkää meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystään.
9. Hän antaa sielullemme elämän eikä salli jalkamme horjua.
10. Sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä kuten hopeaa sulatetaan.
11. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme.
12. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Runsauteen sinä meidät kuitenkin veit.
13. Minä tuon pyhäkköösi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
14. joihin huuleni avautuivat, ja mitkä suuni hädässäni lausui.
15. Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan sekä pässien uhrituoksun. Minä uhraan sinulle härkiä ja pukkeja. Sela.
16. Tulkaa, kuulkaa, kaikki te Jumalaa pelkäävät, niin minä kerron teille, mitä hän on sielulleni tehnyt.
17. Minä huusin häntä suullani, ja ylistys tuli kielelleni.
18. Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
19. Mutta Jumala kuuli minua ja otti huomioon rukoukseni äänen.
20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta armoaan.
____________________________________
Snl 11:24-26
24. Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
25. Hyväätekevä sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, itsekin kostuu.
26. Viljan säilössään pitävää kansa kiroaa, mutta viljan kaupaksi antavalle tulee siunaus.