RAAMATTU LÄPI VUODESSA
syyskuu 22
____________________________________
Js 38:1-41:16
38. LUKU
Hiskian sairaus ja parantuminen
1. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: ’Toimita talosi. Sinä kuolet etkä enää parane’.”
2. Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa:
3. ”Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä, tehden sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!” Ja Hiskia itki katkerasti.
4. Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana:
5. ”Mene ja sano Hiskialle: ’Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinulle ikää 15 vuotta
6. sekä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä. Minä varjelen tätä kaupunkia.
7. Tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että hän tekee, mitä on sanonut:
8. Minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin 10 astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa'”*. Niin aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin 10 astetta, mitkä se jo oli laskeutunut.
Hiskian psalmi
9. Hiskian, Juudan kuninkaan, kirjoittama laulu, kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistaan:
10. ”Minä sanoin: Kesken rauhallisten päivieni minun on mentävä haudan* porteista. Jäljellä olevat vuoteni on minulta riistetty pois.
11. Minä sanoin: Enää en saa nähdä Herraa, Herraa elävien maassa, en enää katsella ihmisiä heidän asuessaan maailmassa*.
12. Majani puretaan ja viedään minulta kuin paimenen teltta. Olen kutonut elämäni loppuun, kuten kankuri kankaansa. Minut leikataan irti loimilangoista. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.
13. Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti. Kuten leijona hän murskaa kaikki luuni. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.
14. Kuten pääskynen, kuten kurki minä kuikutan, kujerran kuin kyyhkynen. Hiueten silmäni katsovat korkeuteen: Herra, minulla on ahdistus, ole minulle armollinen.
15. Mitä nyt sanonkaan? Hän lupasi minulle ja täytti myös. Minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodet sieluni murheen tähden.
16. Herra, tällaiset ovat elämäksi, ja niissä on henkeni koko elämä. Tee minut terveeksi. Anna minun elää.
17. Onneksi muuttui minulle katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen turmion* kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taakse.
18. Eihän hauta* sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä. Eivät hautaan vaipuneet pane toivoaan sinun totuuteesi.
19. Elävät, elävät sinua kiittävät, niin kuin minä tänä päivänä. Isä ilmoittaa lapsilleen sinun totuutesi ja uskollisuutesi.
20. Herra on auttajani. Kielisoittimeni säveliä kaiuttakaamme Herran temppelissä kaikkina elämämme päivinä.”
21. Jesaja käski tuoda viikunakakkua ja hautoa Hiskian paisetta, että hän tulisi terveeksi.
22. Hiskia kysyi: ”Mikä on merkkinä siitä, että voin mennä Herran temppeliin?”
39. LUKU
Baabelin kuninkaan lähettiläät
1. Siihen aikaan Merodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, kun oli kuullut hänen olleen sairaana ja parantuneen.
2. Hiskia iloitsi lähettiläistä ja näytti heille varastoissaan olevan hopean ja kullan, hajuaineet ja kalliin öljyn, koko asehuoneensa ja kaikki, mitä hänellä oli aarteistossaan. Hiskian talossa eikä koko hänen valtakunnassaan ollut mitään, mitä hän ei olisi näyttänyt heille.
3. Profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja sanoi hänelle: ”Mitä ovat nämä miehet sanoneet, mistä he ovat tulleet luoksesi?” Hiskia vastasi: ”He ovat tulleet minun luokseni kaukaisesta maasta, Baabelista.”
4. Jesaja kysyi: ”Mitä he ovat nähneet sinun talossasi?” Hiskia vastasi: ”He ovat nähneet kaiken, mitä talossani on. Aarteistoissani ei ole mitään, mitä en olisi heille näyttänyt.”
5. Jesaja sanoi Hiskialle: ”Kuule Herran Sebaotin sana:
6. Päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä talossasi on, ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra.
7. Sinun omia poikiasi, jotka sinusta polveutuvat, jotka sinulle syntyvät, viedään palvelijoiksi Baabelin kuninkaan hoviin.”
8. Hiskia sanoi Jesajalle: ”Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä.” Hän ajatteli: ”Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.”
TOINEN PÄÄOSA 40-66
40. LUKU
Pelastuksen sanoma Israelille
1. ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,” sanoo teidän Jumalanne.
2. ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistään.”
3. Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ”Valmistakaa Herralle tie, tehkää kentälle tasaiset polut meidän Jumalallemme.
4. Kaikki laaksot korotettakoot, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoot, vuorten louhikot tulkoot tasaiseksi maaksi.
5. Herran kunnia ilmestyy. Koko ihmissuku *. saa sen nähdä. Herran suu on näet puhunut.”
6. Ääni sanoo: ”Julista!” Toinen vastaa: ”Mitä minun on julistettava?” ”Koko ihmissuku on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
7. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.
8. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja. Korota voimalla äänesi, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: ”Täällä on teidän Jumalanne!”
10. Herra, Herra tulee voimassaan, hänen käsivartensa vallitsee. Hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
11. Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrelleen ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.
Luojan suuruus ja kaikkivalta
12. Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, vaa’alla punninnut vuoret ja puntarilla kukkulat?
13. Kuka on ohjannut Herran Henkeä, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?
14. Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi antanut hänelle ymmärrystä ja neuvonut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?
15. Ovathan kansakunnat kuin pisara vesisangon uurteessa, kuin tomuhiukkanen vaa’assa. Merensaaretkin hän nostaa kuin hiekkajyvän.
16. Libanon ei riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi.
17. Kaikki kansakunnat ovat kuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.
18. Keneen te siis vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi hänet kuvaatte?
19. Kuvapatsaanko? Valaja sen valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla, sepittää sille hopeaketjut.
20. Kenellä ei ole varaa sellaiseen, hän valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.
21. Ettekö tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole kiinnittäneet huomiota maan perustuksiin?
Maapallo ja taivaanavaruus
22. Hän istuu korkealla maapallon päällä. Kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingoittaa sen kuin teltan* asuttavaksi.
23. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.
24. Tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat. Myrsky vie heidät kuin oljenkorret.
25. ”Keneen te siis vertaatte minua? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.
26. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa niiden joukot esiin täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki. Suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä. Ei yksikään jää häneltä pois.
27. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: ”Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni on joutunut pois Jumalani huomasta”?
28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on ikuinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, tutkimaton on hänen ymmärryksensä.
Väsyneelle voimaa
29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle yltäkyllin voimaa.
30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat,
31. mutta Herraa odottavat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivillään kuin kotkat, he juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.
41. LUKU
Koores vapauttajana
1. Vaietkaa minun edessäni, te merensaaret. Kansat verestäkööt voimansa, astukoot esiin ja puhukoot sitten. Käykäämme oikeutta keskenämme.
2. Kuka herätti päivänkoiton maasta hänet*, jota vanhurskaus seuraa joka askeleella? Kuka antaa kansat hänen valtaansa, kukistaa kuninkaat hänen jalkoihinsa? Kuka muuttaa heidän miekkansa tomuksi, heidän jousensa lentäviksi oljenkorsiksi?
3. Hän ajaa heitä takaa, samoaa jalkojaan loukkaamatta polkua, jota ne eivät ole ennen kulkeneet.
4. Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: Minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.
5. Merensaaret näkivät sen ja pelästyivät, maan ääret vapisivat. He lähestyivät, he tulivat,
6. he auttoivat toinen toistaan sanoen toisilleen: ”Ole luja!”
Epäjumalien turhuus
7. Valaja rohkaisee kultaseppää, levyn vasaroija alasimen iskijää. Hän sanoo juotoksesta: ”Se on hyvä,” ja vahvistaa sen nauloilla, niin että se kestää.
Israel Jumalan kansana
8. Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka olen valinnut, ystäväni Aabrahamin jälkeläisten kansa,
9. jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä*, jolle minä sanoin: ”Sinä olet palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä ole pitänyt sinua halpana.”
10. Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi. Älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, autan sinua, tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
11. Häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan. Tyhjiin raukeavat ja tuhoutuvat ne, jotka kanssasi riitelevät.
12. Hakemallakaan et löydä niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin raukeavat ja lopun saavat ne, jotka sinun kanssasi sotivat.
13. Minä Herra, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.”
14. Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: Minä autan sinua, sanoo Herra, ja Lunastajasi on Israelin Pyhä.
15. Minä panen sinut hiertäväksi puimaäkeeksi, uudeksi, monihampaiseksi. Sinä puit ja rouhennat vuoria, muutat kukkuloita akanoiksi.
16. Sinä viskaat ne, ja tuuli ne vie, myrsky ne hajottaa. Mutta sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.
____________________________________
Ef 1:1-23
Paavalin kirje efesolaisille
1. LUKU
Alkutervehdys
1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Armon moninainen siunaus
3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.
4. Jo ennen maailman perustamista hän oli valinnut meidät olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään rakkaudessa.
5. Hän oli jo silloin määrännyt meidät lapseuteen, yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, tehden tämän hyväksi näkemällään tavalla
6. sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa.
7. Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksianto hänen armonsa rikkauden mukaan.
8. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
9. ilmoittaen meille tahtonsa salaisuuden: Hyväksi näkemänsä päätöksen mukaan
10. hän on aikojen täyttyessä toteuttava armotaloutensa suunnitelman yhdistää yhden Pään, Kristuksen, alaiseksi
kaiken*, mitä on taivaassa ja maan päällä.
11. Hänessä meillä on myös perintöosa, johon hän on meidät ennalta määrännyt oman suunnitelmansa mukaan, minkä hän toteuttaa päättämällään tavalla,
12. että me, jotka jo ennalta olemme panneet toivomme Kristukseen, eläisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi.
13. Kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskottuanne siihen, tekin olette saaneet sinetiksi luvatun Pyhän Hengen,
14. joka on meidän perintöosamme vakuutena*, Hänelle kuuluvien lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Seurakunta Kristuksen ruumiina
15. Kuultuani teidän kaikkien uskosta Herraan Jeesukseen ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan
16. minäkään en lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani.
17. Anomukseni on, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen
18. valaisten teidän sydämenne silmät käsittämään, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään,
19. ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.
20. Tätä voimaansa hän käytti Kristuksessa herättämällä hänet kuolleista ja asettamalla hänet oikealle puolelleen taivaissa
21. ylemmäksi kaikkea hallitusta, valtaa, voimaa, herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
22. Jumala pani kaiken hänen jalkojensa alle ja antoi hänet kaiken Pääksi seurakunnalle,
23. joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka täyttää kaiken kaikissa.
____________________________________
Ps 66:1-20
66. PSALMI
Kiitosvirsi Jumalan avusta
1. Veisuunjohtajalle. Psalmi, laulu. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, koko maa,
2. veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
3. Sanokaa Jumalalle: ”Kuinka ylistettäviä ovatkaan sinun tekosi!” Sinun suuren voimasi tähden vihollisesi matelevat edessäsi.
4. Kaikki maa[n asukkaat] kumartakoot sinua ja veisatkoot kiitostasi, veisatkoot nimesi kiitosta. Sela.
5. Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on hämmästyttävä teoissaan ihmisten lapsia kohtaan.
6. Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki. Silloin me iloitsimme hänestä.
7. Hän hallitsee voimallaan iäti, hänen silmänsä vartioivat kansoja. Niskoittelijat älkööt nostako päätään. Sela.
8. Te kansat, kiittäkää meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystään.
9. Hän antaa sielullemme elämän eikä salli jalkamme horjua.
10. Sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä kuten hopeaa sulatetaan.
11. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme.
12. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Runsauteen sinä meidät kuitenkin veit.
13. Minä tuon pyhäkköösi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
14. joihin huuleni avautuivat, ja mitkä suuni hädässäni lausui.
15. Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan sekä pässien uhrituoksun. Minä uhraan sinulle härkiä ja pukkeja. Sela.
16. Tulkaa, kuulkaa, kaikki te Jumalaa pelkäävät, niin minä kerron teille, mitä hän on sielulleni tehnyt.
17. Minä huusin häntä suullani, ja ylistys tuli kielelleni.
18. Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
19. Mutta Jumala kuuli minua ja otti huomioon rukoukseni äänen.
20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta armoaan.
____________________________________
Snl 23:25-28
25. Olkoon isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.
26. Poikani, anna sydämesi minulle [Herralle], ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.
27. Portto on [kuin] syvä kuoppa, ja vieras vaimo on [kuin] ahdas kaivo.
28. Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten keskuudessa.