RAAMATTU LÄPI VUODESSA
____________________________________
Js 51:1-53:12
51. LUKU
Vanhurskauteen pyrkivät
1. Kuulkaa minua, te jotka pyritte vanhurskauteen, te jotka etsitte Herraa. Katsokaa kalliota, josta teidät on lohkaistu, ja kaivos-onkaloa, josta teidät on kaivettu.
2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin. Mutta minä siunasin häntä ja enensin hänet.
3. Herra lohduttaa Siionia, kaikkia sen raunioita hän lohduttaa. Hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee opetus ja laki*, ja minä panen oikeuteni valoksi kansoille.
5. Minun vanhurskauteni on lähellä, pelastukseni ilmestyy, minun käteni voima tuomitsee kansat. Minua odottavat merensaaret, ne panevat toivonsa minun vahvaan käteeni.
6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka on alhaalla. Taivaat katoavat kuin savu, maa hajoaa kuin vaate, ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun pelastukseni pysyy iäti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
7. Kuulkaa minua, te jotka tunnette vanhurskauden, kansa jonka sydämessä on minun lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiaan.
8. Koi syö heidät kuin vaatteen, sen toukka kuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti ja pelastukseni polvesta polveen.
Herran väkevä käsi
9. Herää, herää, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi! Herää kuten muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin* kuoliaaksi ja lävistit lohikäärmeen?
10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi vapautettujen kulkea?
11. Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, heidän päänsä päällä on ikuinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy kuin ruohon?
13. Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan? Miksi sinä alati, kaiket päivät, vapiset sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotakseen? Mutta missä on nyt sortajan viha?
14. Kumaraan koukistunut päästetään pian vapaaksi kahleistaan: Ei hän kuole, ei jää kuoppaan, eikä häneltä puutu leipää.
15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat. Minun nimeni on Herra Sebaot.
16. Minä olen pannut sanani sinun suuhusi, olen kätkenyt sinut käteni varjoon. Minähän olen luonut taivaan, perustanut maan ja sanon Siionille: ”Sinä olet minun kansani.”
Herra ottaa pois vihansa maljan
17. Herää, herää, nouse, Jerusalem, joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, juonut päihdyttävän pikarin, sen tyhjäksi särpinyt.
18. Kukaan hänen* synnyttämistään lapsista ei ollut häntä taluttamassa. Hänen kasvattamistaan lapsista kukaan ei tarttunut hänen käteensä.
19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain: tuho ja turmio, nälkä ja miekka. Kuka sinua surkuttelee? Millä voin sinua lohduttaa?
20. Tajuttomina makasivat poikasi joka kadun kulmassa kuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, Jumalasi nuhtelua.
21. Sen tähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:
22. Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin. Sinun ei tarvitse siitä enää juoda.
23. Minä panen sen sinun vaivaajiesi käteen, niiden, jotka sanoivat sinulle: ”Käy maahan pitkällesi, että me kulkisimme sinun päällitsesi.” Niin sinä panit selkäsi tallattavaksi, kaduksi kulkijoille.
52. LUKU
Siionin vapahdus
1. Herää, herää, pukeudu voimaasi, Siion. Pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sinun sisällesi ei koskaan enää astu ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.
2. Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem. Irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion.
3. Herra sanoo: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.
4. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minun kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä.
5. Mitä on minulla tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat metelöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.
6. Sen tähden minun kansani on tunteva minun nimeni, tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ”Tässä minä olen.”
Ilosanoman tuojat
7. Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, sen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!”
8. Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät omin silmin, kuinka Herra palaa Siioniin.
9. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, lunastanut vapaaksi Jerusalemin.
10. Herra paljastaa pyhän käsivartensa [voiman] kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme pelastuksen.
11. Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen. Lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran pyhien astioiden kantajat*.
12. Ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä, ei paeten kulkea, sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.
Messiaan kärsimys ja veren vihmonta
13. Minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja oleva sangen korkea.
14. Monet kauhistuivat häntä, sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa. Hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo.
15. Hän on vihmova* monia kansoja. Hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Mitä heille ei ole koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita*.
53. LUKU
Messiaan sijaisuhri ja korotus
1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juuri kuivasta maasta. Ei hänellä ollut muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, mihin olisimme mielistyneet.
3. Hän oli ihmisten halveksima ja hylkimä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki peittivät kasvonsa. Hän oli niin halveksittu, ettemme häntä minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päälleen. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.
6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme.
7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutaan avannut. Kuten karitsa, joka viedään teuraaksi, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, hän ei suutaan avannut.
8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka ajattelee hänen jälkeläistensä sukukuntaa*? Hänet temmattiin pois elävien maasta. Minun kansani rikkomusten tähden rangaistus kohtasi häntä.
9. Hänelle annettiin hauta jumalattomien joukossa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan. Hän ei ollut tehnyt vääryyttä eikä petosta ollut hänen suussaan.
10. Mutta Herra näki hyväksi, että häntä runneltiin kärsimyksellä. Kun sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, hän näkee jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan.
11. Sielunsa vaivasta hän näkee valon ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, kun kantaa heidän pahat tekonsa.
12. Minä annan hänelle osan suurten joukossa, ja mahtavien kanssa hän jakaa saalista, sillä hän antoi itsensä alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon. Hän kantoi monien synnit ja rukoili rikollisten puolesta.
____________________________________
Ef 5:3-33
3. Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako keskuudessanne, kuten pyhien sopii,
4. älköön myöskään rivoutta, tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan ennemmin kiitosta.
5. Tehän tiedätte ja tunnette, ettei kenelläkään haureellisella, saastaisella tai ahneella, joka on epäjumalanpalvelija, ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
6. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä.
7. Älkää siis osallistuko niihin heidän kanssaan.
Elämä valon lapsina
8. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.
9. Kaikkinainen hyvyys, vanhurskaus ja totuus on näet valon hedelmää.
10. Tutkikaa, mikä on Herran tahdon mukaista.
11. Älkää millään tavalla osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaa niistä.
12. Häpeällistä on puhuakin siitä, mitä he salassa tekevät.
13. Tämä kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Onhan kaikki ilmi tullut valossa olevaa.
14. Sen tähden sanotaan: Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus valaisee sinua!
15. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte, ei tyhmien, vaan viisaiden tavoin.
16. Ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.
17. Älkää siksi olko mielettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
18. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä.
19. Puhukaa keskenänne psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle.
20. Kiittäkää aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
21. Olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa.
Mies ja vaimo, Kristus ja seurakunta
22. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaisia kuten Herralle,
23. sillä mies on vaimonsa pää, kuten Kristus on seurakunnan pää, hän [seurakunta]ruumiin Vapahtaja.
24. Kuten seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin kukin miehelleen kaikessa alamaisia.
25. Miehet, rakastakaa kukin vaimoanne, kuten Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta.
26. Hän pyhittää ja puhdistaa sen vesipesulla sanan kautta,
27. asettaakseen eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan olisi pyhä ja nuhteeton.
28. Samoin myös miesten tulee rakastaa kukin vaimoaan kuten omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29. Eihän kukaan ole koskaan vihannut omaa ruumistaan, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä. Niin hoitaa Kristuskin seurakuntaa.
30. Mehän olemme hänen [seurakunta]ruumiinsa jäseniä.
31. ”Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
32. Tämä on suuri salaisuus: tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33. Myös kukin aviomies rakastakoon vaimoaan kuten itseään, ja vaimo kunnioittakoon miestään.
____________________________________
Ps 69:19-37
19. Lähesty sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
20. Sinä tiedät kärsimäni häväistyksen, häpeän ja pilkan. Kaikki minun ahdistajani ovat julkisesti edessäsi.
21. Häväistys on särkenyt sydämeni, olen käynyt heikoksi. Minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
22. Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle hapanviiniä janooni.
23. Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
24. Soetkoot heidän silmänsä, niin että he eivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
25. Vuodata vihastuksesi heidän päälleen, ja yllättäköön heidät vihasi hehku.
26. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissaan olko asukasta.
27. He vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he murehuttavat puheillaan niitä, joita sinä olet haavoittanut.
28. Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
29. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
30. Minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
31. niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
32. Se on Herralle otollisempaa kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
33. Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat. Elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
34. Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejaan.
35. Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
36. Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
37. Hänen palvelijoittensa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja hänen nimeään rakastavat saavat asua siinä.
____________________________________
Snl 24:7
7. Viisaus on tyhmälle kovin korkea, portissa* hän ei suutaan avaa.