RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 13
____________________________________
1 Sam 13:23 – 14:52
23. Filistealaisten vartiosto lähti silloin Mikmaan solatielle.
14. LUKU
Joonatanin sankariteko
1. Eräänä päivänä tapahtui, että Joonatan, Saulin poika, sanoi aseenkantajalleen: “Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella.” Hän ei ilmoittanut sitä isälleen.
2. Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Geban* rajalla, ja väkeä hänellä oli kanssaan noin 600 miestä.
3. Kasukan kantajana oli [pappi] Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Kansa ei tiennyt Joonatanin lähdöstä.
4. Kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti lähestyä filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke: toisen nimi on Booses, toisen Sene.
5. Toinen kallionkieleke oli kuin pylväs, pohjoisen puolella, Mikmaaseen päin, toinen etelän puolella, Gebaan päin.
6. Joonatan sanoi aseenkantajalleen: “Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomien vartiostoa. Ehkä Herra tekee jotakin meidän hyväksemme, sillä mikään ei estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien.”
7. Hänen aseenkantajansa vastasi: “Tee, mitä on mielessäsi. Mene, minä seuraan sinua tahtosi mukaan.”
8. Joonatan sanoi: “Me menemme tuonne, lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille.
9. Jos he sanovat meille: ‘Olkaa hiljaa, kunnes me tulemme teidän luoksenne’, niin me seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luokseen.
10. Mutta jos he sanovat: ‘Nouskaa tänne meidän luoksemme’, niin me nousemme, sillä silloin Herra antaa heidät meidän käsiimme. Tämä olkoon meillä merkkinä.”
11. Kun he tulivat filistealaisten vartioston näkyviin, nämä sanoivat: “Kas! Hebrealaisia tulee esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet.”
12. Vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: “Nouskaa tänne meidän luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin.” Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: “Nouse minun perässäni, sillä Herra antaa heidät Israelin käsiin.”
13. Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja seurasi häntä. Vartioston miehet kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja löi heidät kuoliaaksi hänen jäljessään.
14. Tässä ensimmäisessä kahakassa Joonatan aseenkantajineen surmasi noin 20 miestä puolen auranalan suuruisella alueella.
15. Silloin [filistealaisten] leirissä syntyi kauhu ja samoin sen ulkopuolella, koko heidän sotaväessään. Myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi valtava kauhu.
16. Saulin tähystäjät Benjaminin Gebassa huomasivat vihollisen joukkojen hajoavan ja menevän sinne tänne.
17. Saul sanoi kanssaan olevalle väelle: “Pitäkää katselmus ja ottakaa selvä, kuka on mennyt pois meidän luotamme.” Kun katselmus toimitettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.
18. Saul sanoi Ahialle: “Tuo tänne Jumalan kasukka”*. Ahia kantoi Jumalan kasukkaa israelilaisten edellä*.
19. Saulin vielä puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä suuremmaksi. Niin Saul sanoi papille: “Älä, anna sen olla.”
Filistealaisten pako
20. Saul kutsutti koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan. Heidän saapuessaan taistelualueelle [filistealaisten armeijassa] oli toisen miekka toista vastaan, ja siinä oli mitä suurin sekasorto.
21. Myös ne hebrealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallan alaisia ja olivat tulleet heidän kanssaan, ollen heidän leirissään, siirtyivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Joonatanin kanssa.
22. Kun Efraimin vuoristoon piiloutuneet Israelin miehet kuulivat filistealaisten pakenevan, hekin kaikki yhtyivät ajamaan heitä takaa taistelussa.
23. Niin Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puolelle.
24. Israelin miehet olivat sinä päivänä ylen rasittuneita, mutta Saul vannotti väkeä ja sanoi: “Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään ennen iltaa, ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni.” Niin koko väki oli maistamatta ruokaa.
Joonatan syö hunajaa
25. Kun he kaikki tulivat metsään, maassa oli hunajaa.
26. Väen tullessa kennokakkujen ääreen niistä vuoti hunajaa. Kukaan ei silti vienyt kättään suuhun, sillä väki pelkäsi valaa.
27. Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti väkeä. Hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten [hunajaa] kädellä suuhunsa. Hänen silmänsä kirkastuivat.
28. Eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: “Sinun isäsi vannotti väkeä ja sanoi: ‘Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö jotakin’.” Väki oli uuvuksissa.
29. Joonatan vastasi: “Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun maistoin vähän tätä hunajaa.
30. Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, eiköhän filistealaisten tappio olisi vielä suurempi?”
31. He voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti. Mutta väki oli kovin uupunut.
32. Se ryntäsi siksi saaliin kimppuun, otti lampaita, nautoja ja vasikoita, teurasti niitä paljaalla maalla ja söi lihaa verineen.
33. Saulille ilmoitettiin: “Väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verineen.” Saul sanoi: “Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt tänne minun eteeni suuri kivi.”
34. Saul käski: “Menkää väen luo ja sanokaa heille: ‘Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne minun luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää. Älkää tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verineen’.” Niin väestä kukin toi yöllä omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä.
35. Saul rakensi alttarin Herralle. Tämä oli ensimmäinen alttari, minkä hän rakensi Herralle.
36. Saul sanoi: “Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten perään ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee. Älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoaakaan.” He vastasivat: “Tee kaikki, mitä hyväksi näet.” Mutta pappi sanoi: “Astukaamme tänne Jumalan eteen.”
37. Saul kysyi Jumalalta: “Lähdenkö minä filistealaisten jälkeen? Annatko heidät Israelin käsiin?” Mutta Herra ei vastannut hänelle sinä päivänä.
38. Silloin Saul sanoi: “Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä.
39. Niin totta kuin Herra elää, Hän, joka on antanut Israelille voiton: vaikka syy olisi minun poikani Joonatanin, hänen on kuoltava.” Kukaan koko kansasta ei vastannut hänelle.
40. Saul sanoi koko Israelille: “Olkaa te toisella puolella, niin minä ja poikani Joonatan olemme toisella puolella.” Väki vastasi Saulille: “Tee niin kuin hyväksi näet.”
41. Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: “Anna oikea arpa.” Arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja väki pääsi vapaaksi.
42. Sitten Saul sanoi: “Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä.” Arpa osui Joonataniin.
43. Saul sanoi Joonatanille: “Ilmoita minulle, mitä olet tehnyt.” Joonatan ilmoitti sen ja sanoi: “Minä maistoin vähän hunajaa sauvan kärjellä, joka oli kädessäni: olen valmis kuolemaan.”
44. Niin Saul sanoi: “Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun on totisesti kuoltava, Joonatan.”
45. Mutta väki sanoi Saulille: “Onko Joonatanin kuoltava, hänen, joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Eihän toki! Niin totta kuin Herra elää: hiuskarvakaan ei saa pudota maahan hänen päästään. Sillä Jumalan avulla hän on sen tänään tehnyt.” Näin väki vapautti Joonatanin kuolemasta.
46. Saul lähti pois eikä ajanut filistealaisia takaa, ja niin nämä pääsivät menemään omille alueilleen.
Saulin hallituskausi ja perhe
47. Kun Saul oli saanut kuninkuuden Israelissa, hän soti kaikkia vihollisiaan vastaan joka taholla: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan. Minne tahansa hän kääntyi, hän löi viholliset.
48. Hän teki väkeviä tekoja, voittaen amalekilaiset ja vapauttaen Israelin sen ryöstäjien käsistä.
49. Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua. Hänellä oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Meerab ja nuoremman nimi Miikal.
50. Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Hänen sotapäällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän, poika.
51. Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.
52. Filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa niin kauan kuin Saul eli. Missä vain Saul tapasi urhoollisen ja sotakuntoisen miehen, hän otti tämän joukkoihinsa.
____________________________________
Joh 7:30-53
30. Heillä oli halu ottaa Jeesus kiinni. Kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
31. Monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: “Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja kuin tämä on tehnyt?”
Yritys pidättää Jeesus
32. Kun fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän Jeesuksesta, ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita pidättämään hänet.
33. Niin Jeesus sanoi: “Minä olen vielä vähän aikaa teidän parissanne. Sitten minä menen pois lähettäjäni luo.
34. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä. Missä minä olen, sinne te ette voi tulla.”
35. Juutalaiset kyselivät toisiltaan: “Minne hän aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän hän aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskuudessa, ja opettaa kreikkalaisia?
36. Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: ‘Te etsitte minua, mutta ette löydä’, ja: ‘Missä minä olen, sinne te ette voi tulla’?”
Elävää vettä
37. Juhlan viimeisenä suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi sanoen: “Jos joku janoaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon.
38. Joka uskoo minuun sillä tavalla kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja*.”
39. Hän sanoi tämän Hengestä, jonka häneen uskovat tulivat saamaan. Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.
40. Nämä sanat kuultuaan jotkut kansasta sanoivat: “Tämä on totisesti se profeetta.”
41. Toiset sanoivat: “Tämä on Kristus.” Oli niitäkin, jotka sanoivat: “Eihän Kristus tule Galileasta!
42. Eikö Raamattu sano, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemistä, Daavidin kotikaupungista?”
43. Näin kansassa syntyi erimielisyyttä hänen tähtensä.
44. Jotkut heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
45. Palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo. Nämä kysyivät heiltä: “Miksi te ette tuoneet häntä tänne?”
46. Palvelijat vastasivat: “Kukaan ihminen ei ole koskaan puhunut niin kuin se mies puhuu.”
47. Fariseukset sanoivat: “Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?
48. Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen, tai kukaan fariseus?
49. Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia*, on kirottu.”
Nikodeemuksen huomautus
50. Nikodeemus, joka oli aikaisemmin käynyt Jeesuksen luona ja oli yksi heistä, sanoi heille:
51. “Tuomitseeko lakimme ketään, kunnes häntä on kuulusteltu ja otettu selville, mitä hän on tehnyt?”
52. He vastasivat: “Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.”
53. Niin he menivät kukin kotiinsa.
____________________________________
Ps 109:1-31
109. PSALMI
Syyttä syytetyn rukous
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2. He ovat avanneet minua vastaan suunsa, nuo jumalattomat petturit. He puhuttelevat minua valheen kielellä.
3. Vihan sanoilla he ovat piirittäneet minut, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4. Rakkauteni palkaksi he vainoavat minua, mutta minä vain rukoilen.
5. He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6. Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellaan.
7. Oikeuden edessä hän joutukoon syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8. Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9. Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10. Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11. Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä tulokset.
12. Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojaan.
13. Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14. Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15. Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16. Se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää, sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17. Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18. Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy.
19. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, jolla hän aina vyöttäytyy.
20. Tämä olkoon Herralta minun vainoojieni palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21. Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden. Sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22. Minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu rinnassani.
23. Minä katoan pois kuin pitenevä varjo. Minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25. Minä olen joutunut heidän herjattavakseen, ja minut nähdessään he nyökyttävät päätään.
26. Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi mukaan.
27. Saakoot he kokea, että tämä on sinun kätesi [työtä], että sinä, Herra, sen teit.
28. Jos he kiroavat, siunaa sinä. Jos he nousevat [minua vastaan], joutukoot he häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29. Olkoon häväistys minun vainoojieni pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä kuin viitta.
30. Suullani minä kiitän suuresti Herraa ja ylistän häntä kansan keskellä.
31. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
____________________________________
Snl 15:5-7
5. Houkka halveksii isänsä varoitusta, mutta nuhdetta noudattava tulee järkeväksi.
6. Vanhurskaan talossa on suuria aarteita, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
7. Viisaiden huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmien sydän ei ole vakaa.