RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 18
____________________________________
1 Sam 22:1 – 23:28
22. LUKU
Adullam ja Mooab
1. Daavid lähti sieltä ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja hänen isänsä koko perhe saivat sen tietää, he tulivat sinne hänen luokseen.
2. Hänen luokseen kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päällikökseen. Näin häneen liittyi noin 400 miestä.
3. Sieltä Daavid meni Mooabin Mispeen. Hän sanoi Mooabin kuninkaalle: ”Salli isäni ja äitini tulla asumaan teidän luoksenne, kunnes saan tietää, mitä Jumala minulle tekee.”
4. Hän vei heidät Mooabin kuninkaan eteen. He jäivät tämän luo koko siksi ajaksi, minkä Daavid oli vuorilinnassa.
5. Mutta profeetta Gaad sanoi Daavidille: ”Älä jää vuorilinnaan. Lähde täältä ja mene Juudan maahan.” Niin Daavid lähti ja meni Jaar-Heretiin.
6. Saul kuuli, että oli saatu vihiä Daavidista ja niistä miehistä, jotka olivat hänen kanssaan. Saul istui Gibeassa kummulla tamariskipuun alla keihäs kädessä, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen luonaan.
7. Saul sanoi palvelijoilleen, jotka seisoivat hänen luonaan: ”Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika teillekin kaikille peltoja ja viinitarhoja, ja tekeekö hän teidät kaikki tuhannen- ja sadanpäälliköiksi?
8. Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että oma poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä minusta niin paljoa, että olisi ilmaissut sen minulle. Poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu.”
Saul surmauttaa Noobin papit
9. Edomilainen Dooeg, joka seisoi siinä Saulin palvelijain kanssa, sanoi silloin: ”Minä näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo.
10. Tämä kysyi hänelle neuvoa Herralta, evästi hänet ja antoi hänelle filistealaisen Goljatin miekan.”
11. Kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Noobin papit. He tulivat kaikki kuninkaan luo.
12. Saul sanoi: ”Kuule, Ahitubin poika!” Hän vastasi: ”Tässä olen, Herrani.”
13. Saul sanoi hänelle: ”Miksi te olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika, koska olet antanut hänelle leipää ja miekan sekä ja kysynyt hänelle Herralta neuvoa, että hän ryhtyisi väijymään minua, kuten nyt tapahtuu?”
14. Ahimelek vastasi kuninkaalle: ”Kuka on kaikkien sinun palvelijaisi joukossa niin uskottu kuin Daavid, joka on kuninkaan vävy ja henkivartiostosi päällikkö, ollen korkeassa arvossa sinun hovissasi?
15. Enhän minä nyt ensi kertaa kysynyt hänelle Jumalalta neuvoa. En tosiaankaan! Älköön kuningas lukeko mitään viaksi minulle, palvelijalleen, älköönkä kaikelle minun isäni suvulle, sillä palvelijasi ei tietänyt kaikesta tästä vähän vähääkään.”
16. Mutta kuningas sanoi: ”Sinun on totisesti kuoltava, Ahimelek, sinun ja koko sinun isäsi suvun.”
17. Kuningas sanoi luonaan seisoville henkivartijoille: ”Käykää tänne ja surmatkaa Herran papit, sillä hekin pitävät Daavidin puolta. Vaikka he tiesivät hänen paenneen, he eivät ilmoittaneet sitä minulle.” Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa käsiään lyömään kuoliaaksi Herran pappeja.
18. Niin kuningas sanoi Dooegille: ”Käy sinä tänne ja lyö papit kuoliaaksi.” Edomilainen Dooeg astui esiin ja löi papit kuoliaiksi. Hän tappoi sinä päivänä 85 pellavakasukkaa kantavaa miestä.
19. Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmautti miekalla, miehet, naiset, lapset ja imevät. Jopa naudat, aasit ja lampaatkin hän tappoi miekan terällä.
Ebjatar pakenee Daavidin luo
20. Vain yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, nimeltä Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo.
21. Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit.
22. Niin Daavid sanoi Ebjatarille: ”Minä ymmärsin jo silloin, että edomilainen Dooeg, kun hän oli siellä, oli ilmaiseva sen Saulille. Minä olen syypää koko sinun isäsi suvun, joka hengen, kuolemaan.
23. Jää minun luokseni, älä pelkää. Joka näet väijyy sinun henkeäsi, väijyy minun henkeäni. Minun luonani olet turvassa.”
23. LUKU
Daavid vapauttaa Kegilan (Keilan)
1. Daavidille ilmoitettiin: ”Filistealaiset ovat taistelemassa Kegilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita.”
2. Niin Daavid kysyi Herralta: ”Menenkö minä ja lyönkö nämä filistealaiset?” Herra vastasi Daavidille: ”Mene, lyö filistealaiset ja pelasta Kegila.”
3. Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: ”Mehän elämme pelossa jo täällä Juudassa. Menisimmekö vielä Kegilaan filistealaisten taistelurivejä vastaan?”
4. Daavid kysyi uudelleen Herralta, ja Herra vastasi hänelle: ”Nouse ja mene alas Kegilaan. Minä annan filistealaiset sinun käsiisi.”
5. Niin Daavid meni miehineen Kegilaan ja ryhtyi taisteluun filistealaisia vastaan. Hän kuljetti heidän karjansa pois ja tuotti heille suuren tappion. Näin Daavid pelasti Kegilan asukkaat.
6. Kun Ebjatar, Ahimelekin poika, pakeni Daavidin luo Kegilaan, seurasi kasukka hänen mukanaan.
7. Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli mennyt Kegilaan. Niin Saul sanoi: ”Jumala on jättänyt hänet minun käsiini, sillä hän on sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupunkiin, jossa on ovet ja salvat.”
8. Saul kuulutti kaiken kansan sotaan, menemään Kegilaan, piirittämään Daavidia ja hänen miehiään.
9. Kun Daavid sai tietää, että Saul hankki hänelle tuhoa, hän sanoi pappi Ebjatarille: ”Tuo tänne kasukka.”
10. Daavid sanoi: ”Herra, Israelin Jumala! Palvelijasi on kuullut, että Saul aikoo tulla Kegilaan hävittämään kaupungin minun tähteni.
11. Luovuttavatko Kegilan miehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, kuten palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi.” Herra vastasi: ”Tulee.”
12. Daavid kysyi vielä: ”Luovuttavatko Kegilan miehet minut ja mieheni Saulin käsiin?” Herra vastasi: ”Luovuttavat.”
13. Daavid nousi miehineen, joita oli noin 600 miestä, ja he lähtivät Kegilasta ja kuljeksivat paikasta toiseen. Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, hän luopui retkestään.
14. Daavid oleskeli erämaassa vuorten huipuilla Siifin vuoristossa. Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin.
15. Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeään. Daavid oleskeli Hooresassa, Siifin erämaassa.
Joonatan rohkaisee Daavidia
16. Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hooresaan ja rohkaisi häntä Jumalassa.
17. Hän sanoi: ”Älä pelkää! Isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua. Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Isäni Saul tietää kyllä sen.”
18. He molemmat tekivät liiton Herran edessä. Daavid jäi Hooresaan, mutta Joonatan palasi kotiinsa.
Daavid Siifin vuorilla
19. Siifiläisiä meni Gibeaan sanomaan Saulille: ”Daavid piileksii meillä päin, vuorten huipuilla Hooresassa, Gibeat-Hakilassa, joka on Jesimonista* etelään.
20. Tule nyt sinne, kuningas, milloin vain haluat tulla. Me kyllä luovutamme hänet kuninkaan käsiin.”
21. Saul sanoi: ”Herra siunatkoon teitä, kun säälitte minua.
22. Menkää, pitäkää häntä vielä silmällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä paikassa hänen jalkansa liikkuvat, ja kuka on hänet nähnyt. Minulle on sanottu, että hän on hyvin ovela.
23. Katsokaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voi kätkeytyä. Palatkaa sitten minun luokseni ja tuokaa varmat tiedot, niin minä lähden teidän kanssanne. Jos hän on tässä maassa, minä etsin hänet kaikkien Juudan sukujen keskuudesta.”
24. He nousivat ja menivät Siifiin Saulin edellä. Daavid miehineen oli Maaonin erämaassa, Arabassa, Jesimonista etelään.
25. Kun Saul miehineen meni etsimään Daavidia, tämä sai siitä tiedon. Hän laskeutui eräälle kalliolle ja jäi Maaonin erämaahan. Kun Saul kuuli siitä, hän lähti ajamaan Daavidia takaa Maaonin erämaahan.
26. Saul kulki vuoren toista puolta ja Daavid miehineen vuoren toista puolta. Daavidin paetessa Saulia tämä oli miehineen saartamassa häntä ja hänen miehiään ottaaksensa heidät kiinni.
27. Saulin luo tuli silloin viestintuoja ja sanoi: ”Tule kiiruusti, sillä filistealaiset ovat hyökänneet maahan.”
28. Silloin Saul jätti Daavidin takaa-ajon ja lähti filistealaisia vastaan. Siitä se paikka sai nimekseen Mahlekotkallio*.
____________________________________
Joh 10:1-21
10. LUKU
Jeesus Hyvä Paimen
1. [Jeesus puhui vertauksin:] Totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan*, vaan nousee sinne muualta, on varas ja rosvo.
2. Mutta joka menee ovesta sisälle, on lammasten paimen.
3. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntään. Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie ne ulos.
4. Laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä. Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.”
6. Jeesus esitti heille tämän kuvauksen. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
7. Jeesus jatkoi: ”Totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8. Kaikki ennen minua tulleet ovat varkaita ja rosvoja. Lampaat eivät ole kuunnelleet heitä.
9. Minä olen ovi. Jos joku menee minun kauttani sisälle, hän pelastuu*, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen*.
10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.
11. Minä olen Hyvä Paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten puolesta.
12. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen, ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, hän jättää lampaat ja pakenee. Niin susi ryöstää ja hajottaa ne.
13. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14. Minä olen Hyvä Paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Minä annan henkeni lammasten puolesta.
16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni. Niin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen.
17. Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni, että ottaisin sen takaisin.
18. Ei kukaan ota sitä minulta, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Sen ohjeen olen saanut Isältäni.”
19. Juutalaisten kesken syntyi jälleen erimielisyyttä näiden sanojen johdosta.
20. Monet heistä sanoivat: ”Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään. Mitä te häntä kuuntelette?”
21. Toiset sanoivat: ”Nämä eivät ole riivatun sanoja. Eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?”
____________________________________
Ps 115:1-18
115. PSALMI
Turvatkaa Herraan
1. Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2. Miksi pakanat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?”
3. Meidän Jumalamme on taivaissa. Mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4. Heidän epäjumalansa taas ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5. Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
6. Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät tunne hajua.
7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, niiden kurkusta ei tule ääntä.
8. Samanlaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat.
9. Israel, turvaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10. Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11. Te, Herraa pelkäävät, turvatkaa Herraan. Hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12. Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13. hän siunaa niitä, jotka pelkäävät Herraa, niin pieniä kuin suuriakin.
14. Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15. Te olette Herran siunattuja, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmislapsille.
17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan [haudan] hiljaisuuteen astuneista.
18. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja ainiaan. Halleluja!
____________________________________
Snl 15:18-19
18. Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa sen.
19. Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.