RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 8
____________________________________
1 Sam 2:22 – 4:22
Eeli ja hänen poikansa
22. Eeli oli käynyt hyvin vanhaksi. Kun hän kuuli siitä, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille, ja että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta liitonmajan ovella,
23. hän sanoi heille: ”Miksi te teette sellaista pahaa, mitä minä teistä kuulen kaikelta tältä kansalta?
24. Ei niin, poikani! Ei ole hyvä se huhu, jonka minä kuulen liikkuvan Herran kansan keskuudessa.
25. Jos ihminen rikkoo toista ihmistä vastaan, Jumala voi olla hänellä välittäjänä. Mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi?” He eivät kuitenkaan kuunnelleet isäänsä, sillä Herra oli päättänyt, että heidän oli kuoltava.
26. Nuori Samuel kasvoi ja oli otollinen sekä Herralle että ihmisille.
Eelin saama nuhde ja tuomio
27. Muuan Jumalan mies tuli Eelin luo ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon vallan alaisina?
28. Minä valitsin heidät kaikista Israelin sukukunnista olemaan pappeinani, nousemaan alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa edessäni. Minä annoin isäsi suvulle kaikki israelilaisten uhrit.
29. Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka olen säätänyt pyhäkkööni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta kansani Israelin uhrilahjasta?
30. Sen vuoksi Herra, Israelin Jumala, sanoo: Minä olen tosin sanonut: Sinun sukusi ja isäsi suku saavat vaeltaa minun edessäni ainiaan. Mutta nyt Herra sanoo: Niin ei totisesti käy! Minä kunnioitan niitä, jotka kunnioittavat minua, mutta minua halpana pitävät tulevat halveksituiksi.
31. Päivät tulevat, jolloin minä murran sinun voimasi ja isäsi suvun voiman*, niin ettei kukaan sinun suvussasi elä vanhaksi.
32. Sinä tulet näkemään asunnon ahdinkoa* huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille. Eikä kukaan sinun suvussasi ole elävä vanhaksi.
33. Minä en kuitenkaan hävitä alttariltani kaikkia sinun sukuusi kuuluvia ja siten sammuta silmiäsi ja näännytä sieluasi. Mutta sinun suvussasi kasvaneiden enemmistö kuolee miehuusiässä.
34. Merkkinä tästä on sinulle oleva se, mitä kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle, tapahtuu: he kuolevat kumpikin samana päivänä.
35. Minä herätän itselleni uskollisen papin, joka toimii sydämeni ja mieleni mukaan. Minä rakennan hänelle pysyvän huoneen, ja hän on vaeltava minun voideltuni edessä kaiken elinaikansa.
36. Jokainen sinun suvustasi jäljelle jäävä tulee kumartamaan häntä saadakseen hopearahan ja leipäkakun. Hän sanoo: ’Päästä minutkin johonkin papintehtävään, että saisin palan leipää syödäkseni’.”
3. LUKU
Herran sana Eelistä ja hänen pojistaan
1. Poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla. Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia.
2. Eelin silmiä alkoi hämärtää, niin ettei hän voinut nähdä. Hän lepäsi kerran vuoteessaan,
3. eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut. Samuel makasi Herran pyhäkössä, jossa oli Jumalan arkki.
4. Silloin Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen.”
5. Hän riensi Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua.” Mutta tämä vastasi: ”En minä kutsunut. Pane jälleen maata.” Niin hän meni ja pani maata.
6. Herra kutsui taas Samuelia. Tämä nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua.” Eeli vastasi: ”En minä kutsunut, poikani. Pane jälleen maata.”
7. Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut ilmestynyt hänelle.
8. Herra kutsui Samulia vielä kolmannen kerran. Hän nousi ja meni Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua.” Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikaa.
9. Eeli sanoi Samuelille: ”Mene ja pane maata. Jos sinua vielä kutsutaan, sano: ’Puhu, Herra. Palvelijasi kuulee’.” Samuel meni ja pani maata vuoteeseensa.
10. Herra tuli, seisoi ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”
11. Herra sanoi Samuelille: ”Minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka siitä kuulee, hänen molemmat korvansa soivat.
12. Sinä päivänä minä toteutan Eelille kaiken, mitä olen puhunut hänen sukuaan vastaan, alusta loppuun asti.
13. Minä ilmoitan tuomitsevani hänen sukunsa ainiaaksi sen rikoksen tähden, että vaikka hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa, hän ei pitänyt heitä kurissa.
14. Sen vuoksi minä julistan Eelin suvusta: ’Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla’.”
15. Samuel makasi aamuun asti ja avasi sitten Herran huoneen ovet. Hän ei rohjennut kertoa Eelille saamaansa ilmestystä.
Herran sanoma Eelille
16. Eeli kutsui Samuelin ja sanoi: ”Samuel, poikani!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”
17. Hän sanoi: ”Mikä oli asia, josta Herra sinulle puhui? Älä salaa sitä minulta. Jumala rangaiskoon sinua nyt ja vasta, jos salaat minulta mitään siitä, mitä hän sinulle puhui.”
18. Samuel kertoi hänelle kaiken eikä salannut häneltä mitään. Eeli sanoi siihen: ”Hän on Herra. Hän tehköön, mitä hyväksi näkee.”
19. Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssaan eikä antanut yhdenkään sanoistaan varista maahan.
20. Koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä.
21. Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa Samuelille Sanansa kautta.
(4:1) Samuelin sana tuli koko Israelille.
4. LUKU
Liitonarkki joutuu filistealaisille
1. Israel lähti sotaan filistealaisia vastaan ja leiriytyi Eben-Eserin luo. Filistealaiset olivat leiriytyneet Afekiin.
2. Filistealaiset asettuivat sotarintamaan Israelia vastaan, ja taistelu levisi laajalle. Filistealaiset voittivat Israelin ja surmasivat taistelukentällä noin 4000 miestä.
3. Kun kansa tuli leiriin, sanoivat Israelin vanhimmat: ”Minkä tähden antoi Herra tänään filistealaisten voittaa meidät? Ottakaamme Herran liitonarkki Siilosta luoksemme, tulkoon se keskellemme pelastamaan meidät vihollistemme käsistä.”
4. Niin väki lähetti [miehiä] Siiloon, ja sieltä tuotiin Herran Sebaotin liitonarkki, hänen, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat. Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, seurasivat sieltä Jumalan liitonarkkia.
5. Kun Herran liitonarkki tuli leiriin, koko Israel nosti kovan riemuhuudon, niin että maa jymisi.
6. Filistealaiset kuulivat tämän riemuhuudon ja sanoivat: ”Mitä tuo kova riemuhuuto on hebrealaisten leirissä?” He saivat tietää, että leiriin oli tullut Herran arkki.
7. Silloin filistealaiset pelästyivät ja sanoivat: ”Jumala on tullut leiriin.” He puhuivat: ”Voi meitä! tällaista ei ole milloinkaan ennen tapahtunut.
8. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän väkevän Jumalan kädestä? Tämähän on se Jumala, joka löi egyptiläisiä kaikenlaisilla vaivoilla erämaassa.
9. Rohkaiskaa mielenne ja olkaa miehiä, filistealaiset, ettette joutuisi palvelemaan hebrealaisia, niin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa.”
10. Filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset joutuivat tappiolle. He pakenivat kukin majalleen. Tappio oli hyvin suuri: Israelista kaatui 30.000 jalkamiestä.
11. Jumalan arkki joutui vihollisen käsiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa.
12. Eräs benjaminilainen mies juoksi rintamalta ja tuli samana päivänä Siiloon vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä.
13. Hänen sinne tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä* tähystellen, sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan arkin tähden. Kun mies tuli ja kertoi kaupungissa tapahtumasta, koko kaupunki puhkesi valittamaan.
14. Kuullessaan valitushuudon Eeli kysyi: ”Mikä meteli tämä on?” Mies riensi sinne ja kertoi asian Eelille.
15. Eeli oli 98 vuoden ikäinen, ja hänen silmissään oli kaihi, niin ettei hän voinut nähdä.
16. Mies sanoi Eelille: ”Minä tulen sotarintamalta. Olen tänään paennut rintamalta.” Niin Eeli kysyi: ”Miten ovat asiat, poikani?”
17. Sanan tuoja vastasi: Israel on paennut filistealaisia, ja kansan mieshukka on suuri. Myös sinun molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa, ja Jumalan arkki on joutunut vihollisen käsiin.”
18. Kun hän mainitsi Jumalan arkin, Eeli kaatui istuimeltaan taapäin portin viereen, taittoi niskansa ja kuoli. Hän oli vanha ja raskas mies ja oli ollut tuomarina Israelissa 40 vuotta.
19. Hänen miniänsä, Piinehaan vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman Jumalan arkin joutumisesta vihollisen käsiin sekä appensa ja miehensä kuolemasta, hän vaipui maahan ja synnytti, sillä poltot yllättivät hänet.
20. Kun hän oli kuolemaisillaan, hänen luonaan seisovat vaimot sanoivat: ”Älä pelkää, sinä olet synnyttänyt pojan.” Hän ei vastannut mitään eikä välittänyt siitä.
21. Hän antoi pojalle nimen Iikabod* ja sanoi: ”Kunnia on mennyt Israelilta.” Hän tarkoitti Jumalan arkin ryöstöä sekä appeaan ja miestään.
22. Hän sanoi: ”Kunnia on mennyt Israelilta”, koska Jumalan arkki oli joutunut vihollisen käsiin.
____________________________________
Joh 5:24-47
24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iäinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.
25. Totisesti, totisesti minä sanon teille: Aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, saavat elää.
26. Kuten Isällä on elämä itsessään, hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että hänelläkin on elämä itsessään.
27. Isä on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika*.
28. Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki haudoissa olevat kuulevat hänen äänensä
29. ja tulevat ulos, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet taas tuomion ylösnousemukseen.
30. Itsestäni minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan, mitä kuulen. Minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahtoa.
Neljänlainen todistus
31. Jos minä todistan itsestäni, todistukseni ei ole pätevä.
32. On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että hänen todistuksensa minusta on pätevä.
33. Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, ja hän todisti totuuden puolesta.
34. Minä en ota todistusta ihmiseltä, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.
35. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te halusitte vain hetken iloitella hänen valossaan.
36. Minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen. Ne teot, mitkä Isä on antanut täytettävikseni, ja mitkä minä teen, todistavat, että Isä on lähettänyt minut.
37. Isä, joka on minut lähettänyt, on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen muotoaan,
38. eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyvänä. Te ette näet usko häntä, jonka Isä on lähettänyt.
39. Te tutkitte kirjoituksia, koska teillä mielestänne on niissä ikuinen elämä, ja nehän juuri todistavat minusta.
40. Te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.
41. Ihmisiltä minä en ota vastaan kunniaa.
42. Minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
43. Minä olen tullut Isäni nimessä, ettekä te ota minua vastaan. Jos toinen tulee omassa nimessään, hänet te otatte vastaan.
44. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
Kristus ja Mooses
45. Älkää luulko, että minä syytän teitä Isän luona. Teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.
46. Jos te uskoisitte Moosesta, te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut.
47. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?”
____________________________________
Ps 106:1-12
106. PSALMI
Herran armo, Israelin uskottomuus
1. Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, ja hänen armonsa pysyy ainiaan.
2. Kuka voi kertoa Herran voimateot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3. Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta ja aina tekevät sitä, mikä on vanhurskasta!
4. Muista minua, Herra, armolla, jota osoitat kansallesi. Etsi minua avullasi,
5. että näkisin valittujesi onnen, iloitsisin kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6. Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, olemme tehneet pahaa ja olleet jumalattomat.
7. Isämme eivät Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8. Silti hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tunnetuksi.
9. Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä kuin erämaassa.
10. Hän pelasti heidät vainoojien käsistä ja vapahti heidät vihollisen vallasta.
11. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoaakaan heistä ei jäänyt jäljelle.
12. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänelle ylistystä.
____________________________________
Snl 14:30-31
30. Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31. Vaivaista sortava herjaa hänen Luojaansa, mutta köyhää armahtava kunnioittaa Häntä.