Raamattu vuodessa elokuu 17

RAAMATTU LÄPI VUODESSA

elokuu 17
____________________________________

Neh 12:27 – 13:31

Muurin vihkiminen

27. Kun Jerusalemin muuri oli vihittävä, haettiin leeviläiset kaikista heidän asuinpaikoistaan ja tuotiin Jerusalemiin viettämään vihkimäjuhlaa iloiten, kiitosvirsiä ja lauluja laulaen, kymbaaleja, harppuja ja kitaroita soittaen.
28. Veisaajain pojat kokoontuivat Lakeudelta, Jerusalemin ympäristöstä, netofalaisten kylistä,
29. Beet-Gilgalista ja Geban ja Asmavetin peltomailta olevat veisaajat olivat rakentaneet itselleen kyliä Jerusalemin ympäristöön.
30. Papit ja leeviläiset puhdistautuivat ja puhdistivat kansan sekä portit ja muurin.
31. Sitten minä vein Juudan päämiehet rinteelle, muurin yläpuolelle, ja järjestin kaksi suurta laulukuntaa ja juhlakulkuetta muurin yläpuolelle, oikealle kädelle, Lantaportille päin.
32. Heidän jäljessään kulkivat Hoosaja ja toinen puoli Juudan päämiehiä
33. sekä Asarja, Esra, Mesullam,
34. Juuda, Benjamin, Semaja ja Jeremia
35. sekä pappien poikia torvineen, ja Sakarja, Joonatanin poika, joka oli Semajan poika, joka Mattanjan poika, joka Miikajan poika, joka Sakkurin poika, joka Aasafin poika,
36. sekä hänen veljensä Semaja, Asarel, Milalai, Gilalai, Maai, Netanel, Juuda ja Hanani Daavidin, Jumalan miehen, soittimia kantaen. Esra, kirjanoppinut, kulki heidän edellään.
37. He menivät Lähdeportin ohi ja nousivat suoraan Daavidin kaupungin portaita sinne, mistä noustaan muurille, Daavidin palatsin yläpuolelle, Vesiportille asti idässä.
38. Toinen laulukunta kulki vastakkaiseen suuntaan, ja sen jäljessä minä ja toinen puoli kansaa, muurin yläpuolitse, Uunitornin yläpuolitse, Leveälle muurille asti,
39. ja Efraimin-portin yläpuolitse ja Vanhanportin, Kalaportin, Hananelin-tornin ja Hammea-tornin ohitse Lammasportille saakka. He asettuivat Vankilaportin luokse.
40. Sitten molemmat laulukunnat asettuivat Jumalan temppeliin, samoin minä ja toinen puoli esimiehiä minun kanssani,
41. sekä papit Eljakim, Maaseja, Minjamin, Miikaja, Eljoenai, Sakarja ja Hananja torvineen,
42. ja Maaseja, Semaja, Eleasar, Ussi, Joohanan, Malkia, Eelam ja Eser. Veisaajat kaiuttivat virsiään, ja Jisrahja oli johtajana.
43. He uhrasivat sinä päivänä suuria uhreja ja iloitsivat, sillä Jumala oli suuresti ilahuttanut heitä. Myös vaimot ja lapset iloitsivat. Ilo kuului Jerusalemista kauas.

Varastojen valvominen ym.

44. Sinä päivänä asetettiin miehiä valvomaan varastokammioita, joissa antimet, uutiset ja kymmenykset säilytettiin. Niihin oli koottava kaupunkien peltomailta papeille ja leeviläisille lain mukaan tulevat osuudet. Juuda iloitsi palvelusta toimittavista papeista ja leeviläisistä.
45. Nämä toimittivat tehtävänsä Jumalaansa palvellen ja puhdistuksia suorittaen, samoin veisaajat ja ovenvartijat, niin kuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat käskeneet.
46. Jo muinoin, Daavidin ja Aasafin aikana, oli veisaajien johtajia, ja Jumalalle veisattiin ylistys- ja kiitosvirsiä.
47. Koko Israel antoi Serubbaabelin ja Nehemian aikana veisaajille ja ovenvartijoille heidän osuutensa, heidän jokapäiväiset tarpeensa. He pyhittivät lahjoja myös leeviläisille, ja leeviläiset pyhittivät lahjoja Aaronin jälkeläisiin kuuluville papeille.

13. LUKU

Sekakansan erottaminen

1. Sinä päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen. Siihen havaittiin kirjoitetun, ettei ammonilainen eikä mooabilainen koskaan pääse Jumalan seurakuntaan
2. sen johdosta, että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden israelilaisia vastaan, ja koska hän* palkkasi heitä vastaan Bileamin kiroamaan heidät, vaikka meidän Jumalamme muuttikin kirouksen siunaukseksi.
3. Kuultuaan tämän opetuksen he erottivat kaiken sekakansan Israelista.
4. Sitä ennen oli pappi Eljasib, Tobian sukulainen, joka oli asetettu Jumalamme temppelin kammionhoitajaksi,
5. sisustanut hänelle suuren kammion, mihin ennen oli pantu ruokauhri, suitsuke, kalut ja jyvä-, viini- ja öljykymmenykset, jotka oli määrätty leeviläisille, veisaajille ja ovenvartijoille, sekä papeille tuleva anti.
6. Tämän kaiken tapahtuessa en ollut Jerusalemissa. Kuningas Artakserkses [I:n]*, Baabelin [Meedo-Persian] kuninkaan, 32. hallitusvuotena olin näet mennyt kuninkaan luo. Jonkin ajan kuluttua minä kuitenkin pyysin kuninkaalta lomaa

Nehemia jälleen Jerusalemissa

7. ja palasin Jerusalemiin. Havaitessani, minkä pahan Eljasib oli tehnyt Tobian eduksi sisustaessaan hänelle huoneen Jumalan temppelin alueella,
8. minä pahastuin suuresti ja heitin kaikki Tobian tavarat ulos huoneesta.
9. Minä käskin puhdistaa huoneet ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeen.
10. Vielä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, olivat vetäytyneet kukin maatilalleen.
11. Nuhdellen esimiehiä siitä minä sanoin: ”Miksi on Jumalan temppeli laiminlyöty?” Minä kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen.
12. Koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.
13. Selemjan, papin, ja Saadokin, kirjanoppineen, ja Pedajan, leeviläisen, minä asetin valvomaan varastohuoneita ja annoin heidän apulaisekseen Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan. Heitä näet pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli toimittaa jako veljiensä kesken.
14. Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä unohda minun hurskaita tekojani Jumalani temppelin ja siinä toimitettavan palveluksen hyväksi.

Sapatin valvominen

15. Siihen aikaan minä näin Juudassa niitä, jotka sapattina polkivat viinikuurnaa, kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla tavaralla, mitä he toivat Jerusalemiin sapatinpäivänä. Minä varoitin heitä, kun he myivät elintarpeita.
16. Sinne oli myös asettunut tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa, myyden niitä Juudan kansalle sapattina Jerusalemissakin.
17. Minä nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: ”Kuinka te teette näin pahasti ja rikotte sapatinpäivän?
18. Eikö Jumalamme juuri sen tähden, että teidän isänne näin tekivät, saattanut kaiken tämän onnettomuuden kohtaamaan meitä ja tätä kaupunkia? Te tuotatte nyt vielä suuremman vihan kohtaamaan Israelia, kun rikotte sapatinpäivän.”
19. Niin pian kuin Jerusalemin porteissa oli ennen sapattia tullut pimeä, minä käskin sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatin jälkeen. Minä asetin palvelijoitani porteille valvomaan, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapattina.
20. Kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle, kerran ja toisenkin.
21. Minä varoitin heitä ja sanoin heille: ”Miksi te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos vielä kerran teette sen, minä käyn teihin käsiksi.” Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina.
22. Minä käskin leeviläisiä puhdistautumaan ja tulemaan vartioiksi porteille, että sapatinpäivä pyhitettäisiin. Muista minua, Jumalani, myös tämän tähden ja armahda minua suuressa laupeudessasi.

Seka-avioliitot

23. Siihen aikaan minä näin juutalaisia, jotka olivat naineet asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia vaimoja.
24. Heidän lapsistaan puolet puhuivat asdodinkieltä tai jonkin muun kansan kieltä, eivätkä osanneet puhua juudankieltä.
25. Minä moitin ja nuhtelin heitä. Muutamia heistä minä jopa löin ja revin heitä parrasta. Minä vannotin heitä Jumalan kautta: ”Älkää antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne.
26. Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Millään kansalla monien joukossa ei ollut hänen vertaistaan kuningasta. Hän oli Jumalalleen rakas, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Muukalaiset vaimot saattoivat silti hänetkin tekemään syntiä.
27. Onko meidän nyt kuultava teistä, että te olette tehneet kaiken tämän suuren pahan? Te olette olleet uskottomia meidän Jumalaamme kohtaan, kun olette naineet muukalaisia vaimoja?”
28. Yksi ylimmäisen papin Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy. Minä karkotin hänet luotani.
29. Muista heitä, Jumalani, sillä he ovat saastuttaneet pappeuden sekä pappeus- ja leeviläisliiton.
30. Niin minä puhdistin heidät kaikesta muukalaisuudesta. Minä järjestin virkatehtävät papeille ja leeviläisille, kullekin hänen toimensa mukaan,
31. niin myös halko-uhrilahjan määräaikoina ja uutislahjat. Jumalani, muista tämä minun hyväkseni.

____________________________________

1Kr 11:2-16

2. Minä kiitän teitä siitä, että muistatte minua kaikessa ja pitäydytte opetuksiini ja säädöksiini* sellaisina kuin olen ne teille antanut.
3. Minä tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mies on vaimon pää, ja Jumala on Kristuksen pää.
4. Jos miehellä rukoillessa tai profetoidessa on päähine päässään, hän häpäisee päänsä.
5. Mutta jos nainen on rukoillessaan tai profetoidessaan avopäin, hän häpäisee päänsä. Sehän on samaa kuin jos hänen tukkansa olisi leikattu.
6. Jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin. Mutta koska tukan leikkauttaminen tai ajattaminen on vaimolle häpeäksi, hänen tulee peittää päänsä.
7. Mies ei saa peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia. Vaimo taas on miehen kunnia.
8. Eihän mies ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä.
9. Miestä ei luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
10. Siksi vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuutensa merkki enkelien tähden.
11. Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12. Sillä kuten vaimo on alkuisin miehestä, niin myös mies on vaimon kautta. Mutta kaikki on Jumalasta.
13. Päätelkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa avopäin?
14. Eikö jo luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkä tukka, se on hänelle häpeäksi.
15. Jos taas vaimolla on pitkä tukka, se on hänelle kunniaksi. Hiuksethan on annettu hänelle hunnuksi.
16. Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, ettei meillä ole sellaista tapaa, eikä Jumalan seurakunnilla.

____________________________________

Ps 35:1-16

35. PSALMI

Rukous vihollisten uhatessa

1. Daavidin psalmi.
Herra, tuomitse ne, jotka kanssani riitelevät. Sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2. Ota pieni ja suuri kilpi, nouse avukseni.
3. Tempaa keihäs ja salpaa tie vainoojiani vastaan. Sano sielulleni: ”Minä olen sinun pelastajasi.”
4. Joutukoot häpeään ja pilkkaan ne, jotka väijyvät henkeäni. Peräytykööt, punastukoot ne, jotka aikovat minulle pahaa.
5. Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan.
6. Heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7. Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa eteeni, syyttä he ovat kaivaneet elämälleni [pyydyskuopan].
8. Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, suistukoon siihen surmakseen.
9. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustaan.
10. Koko olemukseni* sanoo: ”Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan häntä väkevämmästä, kurjan ja heikon häntä raatelevasta?”
11. Väärät todistajat astuvat esiin ja tutkivat minulta, mitä en tiedä.
12. He palkitsevat minulle hyvän pahalla ja saattavat sieluni yksinäiseksi ja hylätyksi.
13. Mutta kun joku heistä sairasti, minä pukeuduin surupukuun, vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14. Kuin he olisivat olleet ystäviäni, omia veljiäni, niin minä kuljin. Kuin äitiään sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15. He taas iloitsevat minun kompastuksestani, kokoontuvat ja yhtyvät minua vastaan, nuo lyöjät, joita en tunne. He herjaavat herkeämättä,
16. nuo konnat, jotka pilkkaavat minua ja kiristelevät minulle hampaitaan.

____________________________________

Snl 21:17-18

17. Riemujen rakastaja päätyy puutteen mieheksi, eikä rikastu se, joka rakastaa viiniä ja öljyä.
18. Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.

Scroll to Top