Israel    / Jorma K. Ahonen

Olemme keskellä taloudellisen, poliittisen ja uskonnollisen yhdentymisen kiihtyvää kehitystä. Koko maailma pienenee ja yhdentyy. Seuraava suurempi profeetallinen tapahtuma voi hyvinkin olla – Israelin levottomuuksien ja Palestiina-kysymyksen ohella – Antikristuksen (poliittisen johtajan ja hänen aatteensa) sekä Väärän profeetan (uskonnollisen johtajan ja lopunajallisen uskonnon) nousu maailman otsikoihin. Samanaikaisesti sotiminen kiihtyy. Jerusalemista tultaneen käymään vielä kova taistelu. Israel joutuu yhä enemmän kaikkien kansojen poliittisen ja lopulta sotilaallisen painostuksen kohteeksi (Sak 12 ; Ilm 9 ja 16).

Jeesuksen tulemuksen merkit ovat täyttyneet jo melkein kokonaan (Mt 24, Lk 21, Mk 13). Ennustukset eksytyksistä, sodista, nälästä, maanjäristyksistä, uskon marttyyreista, laittomuudesta, okkultismin vyörystä, Israelin kohtalosta ja maailmanlaajuisesta taloudellis-poliittis-uskonnollisesta yhdentymisestä ovat sekä toteutuneet ja vielä toteutuvat. Vauhti kiihtyy kaikilla näillä alueilla. Ainoa merkki, joka ei vielä ole täyttynyt, on lopunajallisen hirmuhallitsijan, Antikristuksen (2Ts 2:1-12) ja hänen kumppaninsa Väärän Profeetan nousu. Näiden kahden lopunajallisen pedon (Ilm 13) ilmestyessä kaikki nuo edellä mainitut merkit saavuttavat huippunsa.Jeesuksen paluun tarkkaa ajankohtaa ei kukaan ihminen tiedä. Niinpä on äärettömän vaikeaa sanoa varmuudella, missä vaiheessa nyt olemme. Tulkinta riippuu kovasti myös siitä kokonaisnäkemyksestä, jolla lähestymme Ilmestyskirjaa. Oma subjektiivinen käsitykseni on, että kristillisen seurakunnan ylösottaminen Kristusta vastaan (1Ts 4:13-18) viimeisen pasuunan soidessa sijoittuu nimenomaan Ilmestyskirjan seitsemännen pasuunan maanpäällisten seurausten vaiheisiin (eli neljännentoista luvun alkuun). Tämän valossa Kristuksen paluuseen näyttäisi olevan vielä aikaa ainakin 3,5 vuotta ja seurakunnan ylösottoonkin ainakin parisen vuotta.

Koska emme kuitenkaan tiedä Jumalan aikataulua, tämäkin aikamäärä on todennäköisesti väärä. Meidän tulee olla valmiita sekä siihen että Kristus voi tulla hyvinkin pian että siihen, että Hän viipyy vielä kymmeniäkin vuosia.Yksi merkittävä piirre lopunajassa on lisäksi kristillisessä maailmassa tapahtuva luopumus Jumalan sanasta ja totuudesta. Elämme juuri nyt hillitöntä luopumuksen aikaa länsimaisissa kirkoissa. Samanaikaisesti monilla ns. kolmannen maailman alueilla on suuria herätyksiä. Evankeliumia julistetaan juuri nyt kaikessa maailmasssa. Sitten kun Jumala näkee pakanoiden luvun täyttyneen, seurakunta otetaan kotiin.

Israelin rooli lopunajallisessa kehityksessä tulee yhä keskeisemmäksi. Kansakunta toisensa jälkeen vedetään tuota kansaa vastaan ja se joutuu yhä enemmän yksin. Palestiinalaisten itsenäisyyshanke saattaa hyvinkin mennä läpi ja Israel menettää Jerusalemin joksikin aikaa. Mutta lopulta juutalainen kansa on pakotettu kääntymään Jeesuksen puoleen ja iso osa kansasta pelastuu lopunajan myllerryksissä – myös Jerusalem palautuu juutalaisille.Meidän kristittyjen tulisi kertoa juutalaisille Jeesuksesta ja kehottaa heitä parannukseen, sillä heilläkään ei ole jotakin omaa pelastustietä. Ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa. Rohkaisevaa onkin kuulla, että Israelissa tulee ihmisiä uskoon kaiken aika ja yhä enemmän. Vaikka juutalaisia seurakuntia vainotaan, ne kasvavat. Kyse on ilmeisesti tässäkin kiihtyvästä kehityksestä. Herätys tulee Israelissa lisääntymään. Mikään lopunajallinen tapahtumaketju ei toteudu yhtäkkiä (paitsi Jeesuksen tuleminen), vaan kiihtyvällä vauhdilla.Jeesus vertaa tulemustaan edeltäviä aikoja odottavan äidin synnytyskipuihin (1Ts 5:3; Rm 8:22). Poltot kiihtyvät ja tulevat rajummiksi, kunnes on lähdettävä laitokselle. Koko maailman, erityisesti Israelin, synnytystuskat kasvavat kovaa vauhtia. Mutta niin kuin elävässä elämässä laskettu aika voi heittää paljonkin, Jeesuksen paluun suhteen on synnytyksen päivää mahdotonta varmuudella laskea.

Vastaaja: Jarmo Sormunen

[bctt tweet=”Jeesuksen tulemuksen merkit ovat täyttyneet jo melkein kokonaan (Mt 24, Lk 21, Mk 13).”]