Ensimmäiseen kysymykseesi: Apostolisessa uskontunnustuksessa todella pitkään mainittiin ja ilmeisesti joissakin kirkoissa vieläkin luetaan tuo ”astui alas helvettiin”. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisessa käännöksessä luetaan ”astui alas tuonelaan”. On mukava todeta, että kirkossamme on jossakin uudistuksessa menty oikeaankin suuntaan. Raamattu sanoo Kristuksen todella käyneen tuonelassa – julistamassa ennen vedenpaisumusta eläneille hengille. 1Pt 3:18-20 ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman. syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.”
Sen sijaan helvetissä Kristuksen ei sanota Raamatun mukaan käyneen. Helvetissä ei vieläkään ole ketään, kenelle saarnata. Antikristus ja väärä profeetta tulevat olemaan ensimmäiset , jotka sinne heitetään (Ilm.19:20). Sen sijaan tuonelassa on tälläkin hetkellä paljon väkeä – sekä tuonelan tuonelassa että tuonelan paratiisissa. Kristus kävi nimenomaan tuolla tuonelan tuonelassa, joka on esitila ikuisesta kadotuksesta.
Kysymykseesi kumpi meidän käytössämme yleisimmin olevista käännöksistä on tässä kohdin oikea, on syytä vastata, notta vuoden 92-käännös. Kysymyksesi koski tuota kohtaa 1Kr 14:37-38. Paavali käsittelee tuossa yhteydessä Jumalan asettamaa auktoriteettijärjestystä, jonka hän on ilmaissut tarkemmin jakeessa 1Kr 11:3 ”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” Tätä periaatetta vastaan nouseminen oli itse Jumalaa vastaan nousemista. Siksi apostoli painotti sanojaan voimakkaimmalla mahdollisella tavalla. Siksi hän otti käyttään järeimmän mahdollisen aseen. Tämä oli Herran käsky, itsensä Jeesuksen hänelle antama ilmoitus.
Kysymys ei ollut ainoastaan naisen tai miehen asemasta, vaan koko kristilliseen jumalakuvaan ja luomiseen uskomisesta. Paavali näet perusteli kristillistä auktoriteettijärjestystä juuri jumalakuvalla ja luomisjärjestyksellä (1Kr 11:8-9). Herran käsky ei korosta ensi sijassa vaimojen vaitioloa, vaan sitä, että Jumalan auktoriteettijärjestystä tulee kunnioittaa. Alkuteksti puhuu tässä kohden paljon vakavammin painotuksin kuin monet käännökset: ”Jos joku ei tätä tunnusta, häntä ei tunnusteta.” Kyse ei ollut mielipiteistä tai ehdonvallan asiasta, vaan siitä, saiko Jumala olla Jumala. Jos joku ei voinut suostua tähän Jumalan auktoriteettijärjestykseen, häneen tuli suhtautua kuin ei-kristittyyn. Millään niin sanotulla Hengen ilmoituksellakaan ei saanut tehdä tyhjäksi Jumalan asettamaa järjestystä. Jos joku oli ’hengellinen’, oli hän sitten profeetta tai muilla hengellisillä lahjoilla varustettu, hän ymmärtäisi Pyhän Hengen kautta Paavalin opetuksen olevan Jumalan tahdon mukaista.
Vastaaja: Jarmo Sormunen