Raamattu ei vastaa suoraan tähän kysymykseen, mutta antaa riittävästi osviittaa. Eläimellä ei ole samassa mielessä sielua/henkeä kuin ihmisellä. Ihmisen henki on se osa meistä, joka on ikuinen ja jatkaa elämää Jumalan ikuisuudessa. Siksi on syytä ajatella, että lemmikeillämme ei ole ikuisuutta samassa merkityksessä kuin meillä. Joten tedennäkäisesti emme näe Sessiä tai Pepiä taivaassa.
Ihminen poikkeaa kaikista muista Jumalan luoduista olennoista siinä, että Jumala puhalsi ihmiseen ja niin hänestä tuli elävä sielu. 1Ms 2:7 “Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”. Saarnaaja kirjoittaa eläinten sielusta näin: Srn 3:21 “Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” Tämä käännös ei tee oikeutta alkutekstille, joka esimerkiksi useimmissa englannin kielisissä käännöksissä on käännetty näin: “Kuka tietää ihmisen hengestä, joka nousee ylös ja eläimen hengestä, joka menee alas maahan?” (“Who knows the spirit of the sons of men, which goes upward, and the spirit of the beast, which goes down to the earth?” New King James Version).
Vanhassa testamentissa puhutaan ihmisestä kaksijakoisesti, ruumiina ja sieluna. Uudessa testamentissa käytetään tarkempaa, kolminaista jakoa: ihminen on ruumis, sielu ja henki. Tuossa Saarnaajan kirjan jakeessa sielulla tarkoitettiin ennen muuta sitä osaa ihmisestä, josta Uudessa testamentissa käytetään sanaa henki. Vain ihmisellä on ikuinen Jumalan meihin puhaltama henki.
Vastaaja: Jarmo Sormunen