Kysyit niin haastavan kysymyksen, ettei nyt ole ainakaan toistaiseksi antaa kysymyksen hyvyyden ja syvyyden ansaitsemaa vastausta. Laitan tähän kuitenkin joitakin ajatuksia. Jos saan vastauksia joltakulta, joka oikeasti tuntee kirkkoisien ajatukset asiasta, laitan tänne uuden vastauksen. Lutherin ajatuksia on paljon, mutta esim. tunnustuskirjoja katsottaessa, hän ei juuri kosketa suoraan tätä aihetta kuin vain sen kautta, että pappina tulee olla mies ja hänellä olkoon korkeintaan yksi vaimo. Kun katselen tunnustuskirjojen kautta Lutherin ajatuksia, niin naisen puheoikeus ei ole oikeastaan mikään kysymys hänelle. Luther keskittyy evankeliumin ytimeen, lain ja armon suhteeseen ja moneen muuhun asiaan muttei tähän.
Ensin jakeet.
1. Kor. 14:34–35
31 Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. 32 Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; 33 sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, 34 olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. 35 Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
Tässä kohdassa Paavali puhuu seurakuntajärjestyksestä ja miten seurakunnassa kokouksen aikana toimitaan. Ilmeisesti Korinton seurakunnassa sanallisesti lahjakkaat naiset olivat olleet äänessä kokouksen aikana. Paavali haluaa kokouksien sujuvan järjestyksessä, jossa käytännössä yksi henkilö puhuu kerrallaan järjestyksessä. Järjestys on tässä keskeinen teema. Asia liittyy luomisen järjestykseen, ensin olivat Isä ja Poika Isän alamaisuudessa, sitten luotiin Aatami ja sitten vasta Eeva. Ihmisen osalta kyse ei ole arvojärjestyksestä vaan luomisjärjestyksestä. En usko, että tässä tulisi ongelmia jos olisi olemassa miehiä, jotka voivat sanan opettamisen ja johtamisen hoitaa seurakunnassa. Näin ei vain ole. Ei ole uskollisia miehiä opettamaan Jumalan sanaa, ei ole miehiä oikeiksi profeetoiksi, ei ole lähtemään lähetyskentille. Meillä täällä Suomessa on ollut naisia, jotka ovat kantaneet evankeliumin vastuuta paljon kun miehet, joille Jumala olisi tätä vastuuta ollut antamassa, ovat kuka missäkin!
1.Kor jae summaa luomisjärjestyksen: Jumala (Taivaan Isä) – Kristus – mies – vaimo
- Kor. 11: 3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
Kristus ei siis ole luotu, mutta luomisjärjestys on mielestäni sanana kuvaava kertomaan asian.
Ja 1. Tim. 2:1
8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; 9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, 10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. 11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; 12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. 13 Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; 14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
Tässä kohtaa Paavali kohdistaa katseensa siihen, että opettaminen (Jumalan sanaan perehtyminen ja sen auktoriteetilla opettaminen) on miehen tehtävä. Jumalan sanaan kuuluu auktoriteetti ja jos perheessä mies on perheen auktoriteetti (hyvässä mielessä, kantaa vastuun ja rakastaa vaimoa), niin olisi ristiriita siinä, että seurakunnassa auktoriteetti olisikin naisen. Edelleen asia liittyy luomisjärjestykseen ja kun sitä noudatetaan ei tarvitse riidellä siitä kuka vastaa ja mistä. Mies on luotu menemään ensimmäiseksi tuleen ja taistelukentälle, jota Jumalan Sanan julistaminen, opettaminen ja puolustaminen on.
On myös huomattava, että sama Paavali antaa eksplisiittisesti naiselle profetointioikeuden:
Kor. 11:5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
Valitettavasti miehet ovat paljolti langenneet tehtävistään pois ja Jumala on oikeasti nostanut naisia tilalle. Neuvostoliitossa taas miehet vietiin siperiaan, joten Karjalassa naiset ottivat vastuun ja kantoivat sen. Mielestäni hyvä niin. Sana silti pitää, mutta kun äärimmäiset tilanteet tulevat eteen, sitten on vain polvistuttava armollisen Jumalan eteen kysymään neuvoa.
Laitan pari linkkiä, mutta ei valitettavasti kirkkoisiltä, joita halusit 🙂 Katsotaan saanko jatkossa niitä paremmmin.
Mailis Janatuinen http://www.priscilla.fi/paavalin-opetus-naisesta.html
Anssi Simojoki https://www.luterilainen.net/se-sana-seisoo-vahvana-pappisvirka-ja-naispappeus-raamatullisten-perusteiden-selvittelya/