Martti Luther sanoi, että koko kristityn elämän tulisi olla parannuksen tekemistä. Se tarkoittaa sitä, että syntinen lihamme on maanpäällisen elämän loppuun saakka vetämässä meitä syntiin ja altis kiusauksille. Se tarkoittaa sitä, että meidän olisi helppo tunnustaa synti Jumalalle ja itsellemme, sekä kääntyä siitä pois.
Esim. kuinka voi tehdä parannuksen:
- Tunnustan tekoni (silloin kun ne ovat oikeasti syntiä) Jumalalle.
- Tuomitsen ne vääriksi
- Pyydän ne anteeksi Jumalalta
- Uskon saaneeni anteeksi
- Rukoilen ettei minun tarvitsisi toiste langeta tähän
- Keskity Jeesukseen, ei syntiinlakeemisiini
Joskus synti saattaa olla niin kiinni että on vaikea uskoa etten lankeaisi siihen uudestaan. Kuitenkaan mitään pakkoa langeta syntiin ei ole. Kannattaa lähteä siitä, että ei halua koskaan enää langeta johonkin syntiin ja rukoilla sitä. Ja jos lankeaa, taas uudestaan uskoa että pysyy oikealla polulla.
Kun on tullut uskoon, parannuksen teon laatu ei ole pelastuksen mittari. Pelastuksen mittari on usko Jeesuksen ja tällöinkin ei mitata uskoa määrää vaan uskon kohdetta. Mutta uskovan ei kannata ajatella että vaelluksella ei ole merkitystä, vaan ajatella, että Jeesuksen omana haluan vaeltaa kuten Hän ja tuottaa Hänelle pikemminkin iloa kuin surua maanpäällisen vaellukseni aikana.
Vastaaja: Olli-Pekka Jalovaara