Minua on jo pitkää vaivannut Ilmestyskirjassa (esim. 14:1), se että vain 144000 ihmistä on saanut otsaansa Isän leiman, vaikka kristittyjä ihmisiä on paljon enemmän.
Ymmärrän asian. niin, että kyseessä onjuutalaisen kansan osa, jotka Jumala varjelee lopun ajan kauhistuttavimpienkin vaiheiden läpi. Hän. merkitsee tämän joukon sinetillään: “Enkeli sanoi: “älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennen kuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan”. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista (Ilm 7:3-4).” Tekstissä nimenomaan sanotaan, että he ovat juutalaisia, eivät pakanakristittyjä.
Se miten kirjaimellisesti luku 144000 on otettava, on oma keskustelunaiheensa. Luvussa on joka tapauksessa paljon symboliikkaa. Se on jaollinen 12:lla (12×12000). Kaksitoista on Raamatussa sekä vanhan liiton patriarkkojen että uuden liiton apostolien luku. Tästä syystä monet ajattelevat, että tämä juutalaisten joukko edustaisi koko pelastuvaa Jumalan kansaa. Mutta mielestäni jokaisen juutalaisen sukukunnan huolellinen luetteleminen osoittaa, että he edustavat ennen kaikkea juutalaisia Jeesukseen uskovia. Ilmestyskirjan neljästoista luku kuvaa heitä lähes synnittömänä joukkona. Raamatun ilmoituksen valossa on mielestäni tulkittava niin, että heidän täydellisyytensä on Kristuksessa, ei heissä itsessään. Ymmärrän niin, että kristillinen seurakunta otetaan ylös ennen kaikkein vaikeinta aikaa, Ilmestyskirjan Vihan maljojen vuotamista. Juuri neljännentoista luvun alkupuolella kuvataan kahta sirppiä, jotka leikkaavat ensin maan elon taivaan aittoihin ja sitten loput Jumalan vihan viinikuurnaan. Elonkorjuusirppi kuvaa ymmärtääkseni seurakunnan ylösottoa ja viinikuurna vihan maljojen kuvaamaa tuomiota vääryyden vallassa elävää ihmiskuntaa kohtaan.
Vastaaja: Jarmo Sormunen