kuolemantuomio 

Vanhassa testamentissa kuolemantuomio oli käytässä jo varhain. Itse asiassa se asetettiin jo paratiisissa Jumalan sanoessa: ”Sinä päivänä jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” Kyse ei ollut vain Jumalan tahdon rikkomisen seurauksista vaan siitä seuraavasta rangaistuksesta.

Myös Mooseksen laissa asetettiin kuolemanrangaistus äärimmäiseksi sanktioksi Jumalan tahdon noudattamisessa. Kuolemanrangaistuksen sai sapatin rikkomisesta (2Ms 35:29, Lasten uhraamisesta Molokille (3Ms 20:2), henkien manaajan puoleen kääntymisestä (3Ms 20:27 ”Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla; heidät kivitettäköön, he ovat verivelan alaiset.”), vanhempien kiroamisesta (3Ms 20:9), erilaisista aviorikoksista ja haureudesta (3Ms 20:10-21), pilkasta ((3Ms 24:14). Tuomio pantiin yleensä toimeen kivittämällä, mutta miekkaakin käytettiin , samoin kuin polttamista.
 
Uudessa testamentissa näemme Jeesuksen joutuneen väärin perustein kuolemantuomion kohteeksi. Juutalaiset eivät itse saaneet – roomalaisten painostuksesta – toteuttaa kuolemantuomiota, mutta he voivat kyllä langettaa sellaisen, erityisesti Jumalan pilkan ollessa kyseessä.Apostoli Paavali kirjoittaa (Rm 13:3-4): ”Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.” Esivallan äärimmäinen pelote on hengen riistämisen mahdollisuus – sitähän miekan kantaminen tarkoittaa. Tämä on yksi selvimmistä niistä Uuden testamentin kohdista, joita käytetään perusteluna sille, että kuolemanrangaistus on Raamatun mukaan perusteltavissa.
 
Joskus kuulee sanottavan, että kieltäähän Raamattu tappamisenkin esimerkiksi kymmenessä käskyssä. Siihen on syytä todeta, että esimerkiksi viides käsky koskee rajatusti siviilissä tappamista, ei vaikkapa sodassa surmaamista. Hepreankielessä on toistakymmentä tappamista ilmaisevaa teonsanaa ja viidennessä käskyssä käytetty sana tarkoittaa nimenomaan siviilissä murhaamista, ei sodassa tappamista. Jeesus käski antaa anteeksi niille, jotka meitä vihaavat ja jopa surmaavat. Siksi meidän ei tule yksilöinä kostaa vaan pikemminkin kääntää toinenkin poski. Mutta meillä on kutsumus puolustaa heikompaa ja juuri sitä yhteiskunnan tulisi miekallaankin toteuttaa, puolustaa heikon oikeuksia.

Vastaaja: Jarmo Sormunen