Naisen huivi    / Huivi vai ei?

Vastaan tähän kysymykseen liittämällä tähän yhteyteen pienen pätkän kirjastani “Aikuiseen uskoon – Korintton seurakunnan kasvukipuja” (Uusi Tie 1998). Koska kysymäsi asia liittyy Korinttolaiskirjeessä isompaan asiakokonaisuuteen, kehotan vilkaisemaan vähän tätä kohtaa edeltävääkin teksiä, esimerkiksi Paavalin ajatuksia koko kristillisestä auktoriteettijärjestyksestä. 

Merkkinä naisilla: pää peittoon, 1Kr 11:5-6, 10, 13-15, “Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätännä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.””…Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.””…Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätännä? Eikä itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.”
 
Naisen tuli erityisesti seurakunnan keskellä ulkoisella olemuksellaan ilmaista olevansa miehensä auktoriteetin alla. Näin vaimo ilmaisi kunnioittavansa Jumalaa ja Hänen asettamaansa auktoriteettijärjestystä. Tämä tuli ilmaista erityisesti silloin, kun vaimo rukoili Jumalaa tai profetoi eli oli Jumalan kasvojen edessä. Jos hän ei näin tehnyt, hän häpäisi miehensä, jonka kunniaksi Paavali vaimoa kutsui. Puhuessaan pään peittämisestä apostoli ei erikseen mainitse, mikä tuo peite oli. Yksi tulkintatapa on nähdä hänen tarkoittaneen sillä pitkää tukkaa, joka tuohon aikaan oli naisilla hyvin yleinen. Hiukset pidettiin yleensä sidottuina. Se viesti kantajansa siveellisyyttä ja säädyllisyyttä. Jos nainen oli tehnyt aviorikoksen, hänen tuli päästää tukkansa valtoimeksi. Myös syvän surun kohdatessa hiukset päästettiin vapaaksi. Jos jotakuta epäiltiin prostituutiosta, hänet ajeltiin kaljuksi. Sanapari ’pää peittämätäönnä’ voidaan siis nähdä vanhatestamentillisena ilmauksena surun, menetyksen ja häpeän tähden irralleen päästetyistä hiuksista.
 
Monet tulkitsevatkin pään peittämisen pitkäksi sidotuksi tukaksi, joka ilmaisi naisen elävän Jumalan tahtomassa suhteessa mieheensä.Toisten mielestä Paavali kuitenkin tarkoittaa pään peitteellä huivia, liinaa tai muuta päähinettä. Tätä tulkintaa tukee se, että jakeessa kuusi apostoli puhuu ulkoisesta verhosta hiusten lisäksi. Se huntu, jolla naisen tuli peittää päänsä rukouksen ja profetoimisen ajaksi, täydensi sitä huntua, jonka luonto oli hänelle antanut. Ulkoisen hunnun käyttämättä jättämisen Paavali tulkitsi sanoutumiseksi irti Jumalan asettamasta auktoriteettijärjestyksestä. Korinttossa oli ilmeisesti merkkejä tämänsuuntaisesta kehityksestä.
 
Mitä Paavali tarkoitti kymmenennen jakeen huomiolla: Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden? Alkukielen sana exousia viittaa auktoriteettiin eikä alamaisuuteen. Tämän vaikeasti tulkittavan kohdan voi nähdä viittaavan siihen, että vaimon pään peittäminen ei suinkaan ollut häpeän vaan kunnian kysymys. Naisen ei tarvitsisi hävetä asemaansa miehen kunniana ja hänen auktoriteettinsa alla. Samalla sen voi nähdä viittaavan ihmisen, miehen ja naisen, todistajan tehtävään näkymättömän mailman edessä. Pään peittämisellä vaimo viesti enkeleille, niin hyville kuin pahoillekin, sitoutumistaan Jumalan järjestykseen. Apostoli ei näytä näistä asioista opettaessaan ottavan erikseen huomioon niitä naisia, jotka eivät ole aviossa. Syynä lienee kulttuuri, jonka keskellä elettiin. Naimaton, itsenäinen ja yksin elävä nainen oli poikkeuksellinen harvinaisuus. Jos nainen ei ollut aviossa, hän kuului isänsä tai veljensä huonekuntaan, ja siten heidän auktoriteettinsa alle.

Vastaaja: Jarmo Sormunen