vastausn asked 4 vuotta ago
Pelastumisesta on jo hyvä vastaus tällä palstalla.
Kuitenkin kuulin puhuttavan täydellisestä pelastumisesta yksinkertaistaen seuraavasti:
Ensiksi halu parannuksentekoon, Jeesusuksen Kristuksen ottaminen vastaan syntien sovittajana, uskovan kaste ja Pyhän Hengen täyteys. Aikuiskasteenkin ymmärrän, mutta mitä tarkoittaa Pyhän Hengen täyteys. Jotkut näkevät esim. kielillä puhumisen välttämättämyyden täydelliseen pelastumiseen.
Onko näin?
vastausn answered 4 vuotta ago
Täydellinen pelastus on Kristuksessa. Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus (2Kr 5:17), siis pelastunut. Emme voi koskaan omilla tekemisillämme varmistaa pelastumistamme. Pyhän Hengen täyteys on täyttymistä Jumaluuden kolmannella persoonalla, Hänen rakkaudellaan ja rohkeudellaan. Hengellä täyttymisen merkki on Raamatun mukaan rohkeus ja halu todistaa Jeesuksesta.
Meistä tulee Jumalan lapsia ainoastaan tunnustamalla syntimme Jumalalle (tekemällä parannusta) ja uskomalla ne Jeesuksen nimessä anteeksi. Kaste, Pyhän Hengen täyteys tai kielillä puhuminen eivät tee pelastumistamme täydellisemmäksi. Niillä ei voi kukaan ikään kuin varmistaa sitä, pääseekö taivaaseen vai ei. Meiltä ei taivaan portilla kysytä, olemmeko kastetut tai täyttyneet Pyhällä Hengellä. Meiltä kysytään vain yhtä: uskommeko Jeesuksen sovittaneen kaikki syntimme? Puhuttaessa ns. armon järjestyksestä tarkoitetaan yleensä niitä asioita, jotka liittyvät vanhurskauttamiseen ihmisen puolelta. Näitä ovat synnintunto, syntien tunnustaminen ja niiden anteeksiuskominen Kristuksen veressä.
Pyhällä Hengellä täyttyminen liittyy pyhitykseen, eli siihen, miten Jumalan armo ja rakkaus saa tilaa meissä. Se liittyy elämän vanhurkauteen, ei uskon vanhurskauteen. Mitään Pyhän Hengen aikaansaamaa hedelmää tai Hänen synnyttämäänsä kokemista ei saa laittaa ikäänkuin täydellisen pelastumisen ehdoksi.
Kielillä puhuminen taas ei liity sen enempään pelastusoppiin kuin pyhitysoppiinkaan, vaan oppiin seurakunnasta. Jumala ei anna armolahjojaan palkkioksi hyvin suoritetusta palveluksesta vaan seurakuntansa rakennukseksi ja sulasta armostaan. Armolahjat eivät myöskään tee meistä millään tavalla parempia ja enemmän Jumalalle kelpaavampia ihmisiä. Ne annetaan armosta.
Emme voi myöskään kasteellamme varmistaa tai tehdä täydelliseksi pelastustamme. Kaste on Jumalan armoteko ja lahja, jossa Jumalaa lupaa pelastuksen ja osallisuuden Kristukseen. Mutta tietynlaista kastenäkemystä tai kastetapaa ei saa missään nimessä laittaa pelastavan uskon ehdoksi. Siellä missä näin tapahtuu, asetetaan peitteitä Kristuksen ristin armon eteen. Vain ristiltä läytyy pelastus ja pelastusvarmuus, ei mistään muualta. Meidän täydellinen pelastuksemme on Jeesuksen täydellisessä uhrissa, joka riittää jokaiselle.Itse iloitsen lapsikasteesta. Kristillinen seurakunta sai kirkkoisien mukaan (esim. Irenaeus ja Tertullianus) apostoleilta tavan kastaa pieniä lapsia. Raamatussa ei kielletä kastamasta lapsia vaan kehotetaan tuomaan heitä Jeesuksen luokse. Perhekuntakasteissa lapsia kastettiin jo ensimmästen kristillisten sukupolvien aikana. Lapsikaste on myös sopusoinnussa juutalaisen liittoajatuksen kanssa, jossa lapset tuotiin kahdeksan päivän iässä Jumalan liittoon. Mikäli liittoajatus olisi merkittävästi muuttunut uuden liiton kohdalla, Uudessa testamentissa pitäisi olla asiasta valtavan paljon jakeita. Lapsikasteen kohdalla suurin ongelma on opetuksen puute. Kastettuja ei opeteta tuntemaan sitä Jeesusta, jolle heidät on kasteessa luvattu. Mutta ongelmaa ei ratkaista lopettamalla kokonaan kastamasta lapsia vaan alkamalla opettaa kastettuja Raamatun mukaan.En näe mitään ongelmia aikuiskasteen kohdalla, jos ihmistä ei ole aiemmin kastettu. Mutta sensijaan on ns. uudestikastamiskäytäntö on enemmän kuin ongelmallinen. Siinähän kastettavan edellytetään mitätöivän aikaisemman kasteensa ja ikäänkuin sanovan, ettei se ollut mitään. Se on niiden Jumalan lupausten halveksimista, jotka kasteeseen on liitetty. Tällaisen kastenäkemyksen ja -käytännön opettaminen täydellisen pelastuksen ehtona menee reippaasti tekojen puolelle ja omavanhurskaan uskonnollisuuden piikkiin.
Vastaaja: Jarmo Sormunen