vastausn asked 1 vuosi ago
Puhutaanko raamatussa jotakin syömishäiriäistä? Syömishäiriähän alkaa aina siitä ettei ole tyytyväinen omaan vartaloonsa, mutta raamattu opettaa olemaan tyytyväinen itseensä sellaisena kun Jumala on luonut. Toisaalta koko yhteiskuntahan puhuu ulkonään muokkaamisen puolesta ja etsii ihmisistä ulkoisia epäkohtia. onko syntiä oksentaa ruokaa jos syömisestä tulee huono omatunto? Pitääkö raamatun kannalta ottaa syömishäiriö sairautena, persoonallisuushäiriönä vai jonain muuna kenties? Kiitos etukäteen vastauksesta, tämä on tärkeää.
vastausn answered 1 vuosi ago
Pyysin tähän kysymykseen vastauksen Kaija Penleyltä, jolla on omakohtaista kokemusta sekä syömishäiriöistä että Jumalan parantavasta työstä tällä alueella. Kaija vastasi näin: Raamatusta löytyy useita viittauksia syömiseen, ruumiiseen ja kehon hyvinvointiin, mutta suoraa viittausta syömishäiriöihin ei löydy. Syömishäiriö on sairaus, joka hallitsee elämää. Uskova anorektikko tai bulimikko ei koe sitä vapautta, jonka Jumala on meille valmistanut Jeesuksessa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen” (Gal. 5:1). Omin voimin ei syömishäiriön kahleista voi vapautua, mutta Jumalan voimassa on toivo ja parantuminen. ”Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sinua yksin minä ylistän” (Jeremia 17:14).
Raamatusta löytyy useita viittauksia syömiseen, ruumiiseen ja kehon hyvinvointiin. Paavali muistuttaa korinttolaisia, että heidän ruumiinsa on heissä olevan Pyhän Hengen temppeli. ”Tämän Hengen olette saaneet Jumalalta, ettekä te ole itsenne omat. Te olette kalliisti ostetut. Tuottakaa siis ruumiissanne Jumalalle kunniaa!” (1 Kor. 6:19-20). Daavid näkee itsensä osana Jumalan ihmeellistä luomistyötä ja ylistää Jumalaa: ”Sinä olet luonut minun sisimpäni, sinä punoit minut äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minun sieluni kyllä tietää” (Ps. 139:13-14).
Raamatussa syöminen liittyy tarpeeseen (esim. Mark. 8:2-3, ihmisillä oli nälkä ja Jeesus halusi ruokkia heidät) ja vieraanvaraisuuteen (esim. Matt. 9:10, Jeesus aterioi Matteuksen kotona). Syömättömyys (paasto) liittyy hengelliseen valmistautumiseen (esim. Matt. 4:1, Jeesus valmistautuu julkiseen työhönsä ja Apost. 9:9-19, Saul odottaa viestiä ja uutta tehtävää Jumalalta). Suoraa viittausta syömishäiriöihin sellaisina kuin me ne tunnemme (erityisesti anoreksia ja bulimia) ä ei Raamatusta löydy. Raamatun sanoma on kuitenkin selvä: kristityn elämän ja ratkaisujen päämääränä on aina Jumalan kunnia. ”Kun te siis syötte tai juotte tai teette mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1 Kor. 10:31).
Syntiä on mikä tahansa ajatus, sana tai teko, joka vie erilleen Jumalasta tai on Hänen tahtoaan vastaan. Jokainen kristitty tietää, että synti on osa elämää tässä maailmassa.Paavali kirjoittaa: äMinä en näet toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teenäTahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teenä (Room. 7:15-19). Syömishäiriöistä kärsivä pystyy varmasti samaistumaan näihin Paavalin sanoihin. Syöminen ja oksentaminen, tai jatkuva syömättämyys, orjuuttavat. Tahtoa olla vapaa syömishäiriän kahleista kyllä riittää, mutta voimaa ei itsessä ole. Kerta toisensa jälkeen tahdonvoima pettää, ja kierre alkaa uudestaan. Tunteet aaltoilevat: masennus, yksinäisyys, pettymys ja tyytymättömyys omaan kehoon ajavat tekoihin, jotka aiheuttavat lisää masennusta ja tyytymättömyyttä. Ilman Jeesusta toivottomuus valtaa elämän.Mutta Jumalan lapsi voi luottaa siihen, minkä tietää todeksi, sanoivat tunteet mitä tahansa. Jumala loi minut eikä Jumala tee virheitä; Jumala rakastaa minua varauksetta; Jumala antaa anteeksi ja parantaa. Jos tunteet ja tieto ovat ristiriidassa, uskova voi rukoilla, että Jumala tuo tunteet sopusointuun totuuden kanssa. Kun maailman valheet vääristävät tunteita, Jumalan lapsi voi seisoa vankasti sen varassa, minkä hän tietää todeksi.Jumalan lapsella on myös toivo ja lupaus. Sairas uskova voi evankeliumien sairaan naisen tavoin luottaa varauksetta Jeesuksen voimaan parantaa: ”Kunhan saan edes koskettaa hänen viittaansa, niin tulen terveeksi” (Mark. 5:28). ”Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sinua yksin minä ylistän”, rukoilee Jeremia (17:14), ja sairas uskova voi lähestyä Jumalaa yhtä rohkeasti, luottaen Jumalan voimaan, ei omaansa. ”Jumalalle on näet kaikki mahdollista” (Mark.10:27).
Vastaaja: Jarmo Sormunen