Kuinka käy niiden ihmisten, jotka ovat kuolleet ennen kuin Jeesus tuli maan päälle?

Raamatun mukaan jokainen syntiinlangenneen ihmiskunnan jäsen on luonnostaan matkalla kohti kadotusta. Ilman sovitusta kenelläkään ei ole toivoa – ei sen en eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”

Meidän tulisi viedä evankeliumi kaikkialle mahdollisimman nopeasti, jotta ihmiset eivät kuolisi ilman uskoa Jeesukseen. Raamatun ääressä vastuu niistä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, ei siten lopultakaan ole Jumalan, vaan kristittyjen, joiden tulisi kertoa heille ainoasta pelastusmahdollisuudesta – Jeesuksen täytetystä työstä.

Tuomioperusteita, joiden perusteella Jumalan tuomio on ehdottoman oikeudenmukainen, on monia: esim. Jumalan puhe luonnossa (Rm 1:19-20) ja jokaisen ihmisen omantunnon todistus (Rm 2:14-16). Armahdusperusteita sen sijaan ei ole kuin yksi ainoa – Jeesuksen sovitustyö ja siihen turvaaminen.

Vanhan liiton aikana Jumala kehotti juutalaisia Aabrahamin tavoin uskomaan lupaukseen tulevasta Messiaasta, täydellisestä uhrista, johon kaikki ilmestysmajan ja temppelin uhritkin viittasivat. Aabraham tuli uskoon samalla tavalla kuin mekin – uskomalla Lupaajaan ja Hänen lupauksen sanaansa. Uskoessamme Jeesukseen olemme “Aabrahamin lapsia” (Gl 3:7).

Juutalaisten tehtävä olisi ollut kertoa tästä tulevasta Messiaasta muillekin kansoille. Mutta juutalaiset eivät halunneet ottaa vastaan kärsivää Messiasta eivätkä myöskään toimia välimiehenä Jumalan ja muiden kansojen välillä.

Me, jotka elämme Jeesuksen syntymän jälkeen laitamme toivomme jo tulleeseen Messiaaseen, Kristukseen. Jos emme näin tee, joudumme kadotukseen.
Ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta eivätkä turvaudu Häneen, joutuvat Raamatun mukaan kadotukseen – siksihän Jumala niin voimakkaasti kehottaa kristillistä seurakuntaa viemään evankeliumi kaikkeen maailmaan (Mt 28:18-20). Kristillisen seurakunnan laiminlyönti on merkittävin syy siihen, että evankeliumia ei ole vielä kuultu kaikessa maailmassa.

Siksi meidän ensijainen huolenaiheemme ei tulisi olla se, millä perusteella Jumala heidät tuomitsee, vaan se, miksi emme ole jo kertoneet heille Jeesuksesta. Paavali kirjoittaa Rm 10:12-15: “Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”

Meidän tulisi viedä evankeliumi kaikkialle mahdollisimman nopeasti, jotta ihmiset eivät kuolisi ilman uskoa Jeesukseen. Raamatun ääressä vastuu niistä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, ei siten lopultakaan ole Jumalan, vaan kristittyjen, joiden tulisi kertoa heille ainoasta pelastusmahdollisuudesta – Jeesuksen täytetystä työstä.

Vastaaja: Jarmo Sormunen

Lisään vielä etsivän ihmisen näkökulman:

Jos joku ihminen missä tahansa alkaa etsimään Jumalaa, Jumala näkee tällaisen sydämen.

Jeesus sanoi: “Matt. 7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”.

Pelastus on Jumalan idea ja lähtöisin kokonaan Hänestä. Jumala johtaa tällaista ihmistä kohti Jeesuksen tuntemista. Evankelistan tai uskostaan avoimen ihmisen tuleekin rukoilla, että on kuuliainen Jumalan johdatukselle mennä tällaisten ihmisten luokse. Filippus oli kuuliainen Herran johdatukselle ja Jla johdatti hänet etsivän sydämen luokse.

Apt.6
26 Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: “Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”.
27 Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
28 ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
29 Niin Henki sanoi Filippukselle: “Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”.
30 Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: “Ymmärrätkö myös, mitä luet?”
31 Niin hän sanoi: “Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
32 Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: “Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
33 Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”
34 Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: “Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?”
35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: “Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

Huomaa tässä 39 jae “tempasi Herran Henki Filippuksen pois”. Kulkuvälineetkään eivät siis ole mikään ongelma silloin kun evankelista haluaa olla kuuliainen Jumalalle!
Etsijän näkökulma: Kannattaa siis etsiä Herraa asui missä tahansa ja minä aikakaudella tahansa.
Evankelistan näkökulma: Kannattaa rohkaistua ja rukoilla johdatusta sekä olla valmis lähtemään. Esimerkki Filippus: Ja hän nousi ja lähti.
Vastaaja: OP

Oikeudenmukaisuuden näkökulma:

Jumala on antanut todistuksen itsestään luomakunnassa. Kaikki ihmiset tietävät, että on olemassa Jumala.

Room.1

19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Jumala on antanut ihmiselle tiedon oikeasta ja väärästä omaantuntoon.

Room. 2

14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-

Jokainen ihminen, joka on elänyt maan päällä tietää siis, että on olemassa Jumala ja, että on tehnyt väärin. Tämän tulisi johtaa siihen, että ihminen etsisi Jumalan anteeksiantoa. Jos ihminen ottaa tämän todistuksen vastaan ja lähtee etsimään Jumalaa, Jumala antaa lisää todistusaineistoa sekä antaa ihmisen löytää itsensä. Kukaan ihmisistä ei ole jäänyt ilman todistusta Jumalasta. Jumala taas pitää sanansa, että etsivä löytää ja uskon, että pystyy sen tarvittaessa osoittamaan. Lisätodistusaineistoa on meidän aikanamme yllin kyllin: Raamattu, joka antaa meille varsinaisen todistuksen: Jeesuksen.
Ihmisen vastuulle jää etsiä Jumalaa ja anteeksiantoa eli tunnustaa pahat tekonsa ja pyytää anteeksi Jumalalta. Jumala auttaa ihmistä sitten kyllä eteenpäin löytämään Jeesuksen.

Apt.17

26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

Suurin ongelma kautta aikojen ei ole se, etteikö Jumala halua auttaa ja pelastaa, vaan se, ettei ihminen halua etsiä Häntä eikä kääntyä pois synnin teiltä: “ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;” (Room.3:11).

Room.3

10 “Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,

11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;

12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.