Apostoli Paavali ohjasi nuorta alkuseurakuntaa keskittymään Kristukseen. Paljolti hänen kirjoitustensa ansiosta historiallinen kristinusko on varjeltunut ajautumasta pois Jumalan armosta. Paavali korosti pelastumista yksin armosta ja yksin uskosta. Juutalaisena rabbina hän oli oikea mies soveltamaan juutalaisessa kulttuurissa syntynyttä uskoa pakanoiden keskuudessa. Omakohtaisten kokemustensa kautta hän myäs näki juutalaisen lakiuskonnollisuuden läpi ja osasi pitää kiinni evankeliumin puhtaudesta.
Siinä missä Vanha testamentti ennustaa Messiaan saapumisen, evankeliumit kuvaavat Hänen tulonsa ja Apostolien teot Hänen valtakuntansa leviämisen. Apostolien kirjeet selittävät miten tässä valtakunnassa eletään ja Ilmestyskirja kuvaa tuon valtakunnan näkyvän tulemisen.Paavali on monien mielestä kristillisen kirkon kannalta merkittävin apostolisten kirjeiden kirjoittajista. Hän sovelsi Jeesuksen opetuksia seurakunnan elämään ja käytäntöön. Toisin kuin joskus kuulee sanottavan, Paavali ei luonut jotakin omaa versiotaan kristinuskosta. Hän kirjoittaa useamman kerran opettavansa juuri sitä evankeliumia, jonka Herra hänelle ja muille opetuslapsille antoi (esim.1Kr 7:10,12,25; 11:23; 14:37).
Apostoli korosti Kristuksen jumaluutta, seurakunnan yhteyttä ja kristittyjen välistä rakkautta. Hän taisteli monia harhoja vastaan, jotka ovat sittemmin kohdanneet kaikkien aikojen seurakuntia aina uusissa vaatteissa. Hän veti rajaa mm. inhimilliseen filosofiaan (järkeisoppiin), juutalaiseen lakihenkisyyteen (judaismiin), ylikorostuneeseen mystiikkaan, asketismiin ja antinomismiin (lain käytän kieltämiseen) (esim. Kl 2,3). Paavalin merkitys ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden suunnanantajana on äärimmäisen tärkeä. Jumala varjeli hänen kauttaan seurakuntaansa ajautumasta opillisille soille ja pysymään pääasiassa, Kristuksen sisäisessä tuntemisessa. Paavalin pääajatuksen voisi kiteyttää esimerkiksi sanoihin: “Pelastus yksin armosta uskon kautta Kristukseen” (esim. Rm 1:16-17; 5:1; Gl 2:16). Siellä missä ajaudutaan etäälle ns. historiallisesta kristinuskosta, etäännytään aina myös Paavalin opetuksesta. Siellä missä etäännytään Paavalin opetuksesta, etäännytään Kristuksesta ja pelastavasta evankeliumista. “Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gl 1:8)Suosittelen mm. seuraavaa kirjaa tältä alueelta: Risto Santalan “Paavali ihmisenä ja opettajana” (Perussanoma 1995). Myös vaikkapa Iso Raamatun Tietosanakirjan Paavalia koskevassa artikkelissa on näppärä kooste apostolin elämästä ja merkityksestä.
Vastaaja: Jarmo Sormunen