Vannomisesta 

“Kun teet lupauksen Jumalalle, niin. täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.” – Srn 5:3-4

1. Jeesus kohdisti sanansa kaikkea väärää vannomista vastaan. Silloin kun vannottiin jonkin muun kuin Jumalan kautta, oli kyse vannoskelemisesta. Tuollaisessa valassa vannomisen takuuksi etsitään jotakin arvokasta, vaikkakin vajavaista ja katoavaa, kuten esim. temppeli tai temppelin alttarin päälle tuodut uhrilahjat. Koska vannomisen ‘takuut’ eivät tuollaisissa valoissa ole absoluuttisia ja pyhiä, joutavat valatkin tiukan paikan tullen uudelleen harkintaan.Mt 5:33-37: “Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: ‘älä tee väärää valaa’ ja ‘Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut’. Mutta minä sanon teille: älkää vannoko lainkaan. älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. Kun myönnätte, sanokaa vain: ‘Kyllä’, kun kiellätte, sanokaa: ‘Ei.’ Enempi on pahasta.”Jk 5:12: “Ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan, älkää maan älkääkä minkään muunkaan kautta. Kun myönnätte, sanokaa vain: “Kyllä”, kun kiellätte, sanokaa: “Ei.” Muutoin teitä kohtaa tuomio.” Tällaisesta vannoskelemisesta minun tulisi kristittynä pidättäytyä. Vannomisen “takuiksi ” ei kelpaa sen enempää raha, kirkko, oma syntinen pää, äidin hauta kuin kivi ja kantokaan.
 
2. Raamatussa kuitenkin vannotaan usein Jumalan nimeen. Näin tekee niin Jumala itse sekä esim. apostolit kirjeissään. Silloin kun Jumala tai Hänen todistajansa vannoo, silloin tuskin vannotaan väärin. Muutama esimerkki:

• Hb 6:13: “Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut.”
• Hb 6:16-17: “Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätäksensä ei muutu.”Näiden jakeiden mukaan Jumala vannoi saadakseen Aabrahamin luottaamaan sanoihinsa. Vannominen tapahtui täysin Aabrahamin takia, ei Jumalan itsensä tähden. Hän ei tarvinnut tuota valaa.
• 2Tm 4:1-2: “Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. “Tässä lienee kyse siitä, miten vakavasti Timoteuksen tuli suhtautua kutsumukseensa. Paavali asetti hänet kuin pyhän Jumalan eteen ja ravisteli häntä tajuamaan kutsumuksensa pyhyyttä.
• Rm 1:9: “Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan…”
• 2Kr 1:23: “Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon…”
• Fl 1:8: “Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.”
• 1Ts 2:5: “Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme.”Näissäkin jakeissa lienee kyse eräänlaisesta vannomisesta. Paavali otti Jumalan todistajakseen siitä, että hän puhui totta.
• Ilm 10:5-6: “Enkeli, jonka näin seisovan meren ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi: “Aika on lopussa.” Myös enkelimaailmassa vannotaan, mutta vain Jumalan kautta.

 
3. Kun vannotaan Jumalan nimeen, tulisi lupaus ja vala myös pitää, koska Jumala on absoluuttisen pyhä. Hänen tähtensä myös valasta, jonka todistajaksi Hänet kutsutaan, tulee pyhä. Srn 5:3-4: “Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.”4Ms 30:3: “Jos joku tekee lupauksen Herralle tahi valalla vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön hän rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut.”
 
Tähän Jumalan absoluuttiseen pyhyyteen perustuu myös esimerkiksi avioliittolupauksen pyhyys – siinäkin on kyseessä vala, jonka todistajaksi Jumala kutsutaan. Jumalan kautta luvataan tahtoa rakastaa tuota toista. Avioliiton asettajan ja todistajan tähden avioliitto on sitova. Se ei ole kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, vaan myös vala Jumalan edessä ja Hänen nimessään. Tältä pohjalta ymmärrän kristityn voivan vannoa valan, kunhan tekee sen Jumalan tähden ja Hänen nimessään. Tämä tekee valasta myös erittäin vakavasti otettavan. Omatuntoni on sidottu siihen, vaikka muut eivät ottaisikaan sitä vakavasti. Mikäli en voi yhtyä sellaiseen, johon minun odotetaan Jumalan nimessä sitoutuvan, minun ei tulisi sellaiseen ryhtyä muutenkaan, saati vannoa sitä Jumalan kautta.

Vastaaja: Jarmo Sormunen