Sekvenssianalyysissä selvitellään geenien ja molekyylien yhteväisyyksiä ja saadaan lopputuloksena se onko jokin toisen eliön koodi lähellä toisen eliön koodia ja missä kohden.
Teen raa’an yleistyksen:
- Genomin ja molekyylien tutkiminen on kovaa tiedettä
- Esi-isä arvailu on tarinankerrontaa tai hypoteeseja. Genomin samankaltaisuus ei merkitse esi-isä suhdetta. Vaikka genomit ovat samanlaisia, niiden rakentaja ja tapa voi olla eri. Tämä voidaan todentaa IT maailmasta. Esim luokkakirjastoilla voidaan luoda samankaltaisia ohjelmistoja ilman että niillä olisi ns esi-isä suhde tai että toinen samankaltaisen ohjelmiston tulee olla kehitetty toisesta.
Mikä estää Jlaa käyttämästä eri nisäkkäisiin nisäkkään luokkakirjastoa, josta 1% modaamalla saadaan eri nisäkäs ja tällöin nämä kaksi 99% samaa genetiikka mutta eivät toistensa esi-isiä?
Tässä huomataan evoluutiota tukevissa artikkeleiden logiikassa perustavaa laatua oleva ongelma. Itse koeasetelma voi olla hyvä ja sen tutkiminen kovaa tiedettä, mutta sitä seuraava päätelmä logiikkoineen vajaa. Johdetaan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, joita itse tutkimustulos ei tue. Oikea tutkimusasetelma olisi ottaa eliöitä ja havaita niiden vähitellen kehittyvän ja muodostavan evolutiivisen puurakenteen. Näin ei kuitenkaan ole tehty ja en usko, että näin myöskään tapahtuu ja siksi tämä loppupäätelmä puurakenteesta ei ole tiedettä, vaan tarinankerrontaa.
Lopulta jokaisella rakennuksella on rakentajansa ja maailman ollessa kyseessä, se on Raamatun Jumala.