Tunnustuskirjat opettavat uskon syntymisestä näin: ”Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee” (Augsburgin tunnustus, V). Tämän mukaan usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta, kun ihminen kuulee (tai lukee) Jumalan sanan julistusta. Paavali kirjoittaa: Usko syntyy kuulemisesta. Usko on lahja. Se ei ole ihmisen teko vaan ikään kuin tyhjä käsi, jonka kautta Jumala lahjoittaa anteeksiantamuksen ja pelastuksen. Uskoessaan Kristukseen, ihminen on armosta pelastettu, Kristuksen tähden.
Usko sisältää moniakin elementtejä: totena pitäminen, luottamus, ikäväiminen, Jeesuksen vastaanottaminen omana Vapahtajana, Jeesuksen seuraaminen. Pelkkä totena pitäminen ei vielä ole ns. pelastavaa uskoa. Pelastavassa uskossa on kysymys siitä, että syntinen ihminen turvautuu Jeesuksen sovitustyöhän ja uskoo sen perusteella syntinsä anteeksi. Uskossa ei ole tärkeää uskon laatu, onko se heikkoa ja hapuilevaa vai millaista se on, vaan se on tärkeää, kehen usko kohdistuu. Ihminen voi päättää, lähteekö hän sanan kuuloon vai onko lähtemättä, mutta jos ihminen päättää lähteä sanan kuuloon, Pyhällä Hengellä on ”paremmat mahdollisuudet” synnyttää usko ihmisen sydämessä.Usko ei ole staattista, paikallaan pysyvää, vaan se on jatkuvasti liikkeessä. Usko on taistelevaa uskoa. Usko tarvitsee siksi jatkuvaa hoitamista kristittyjen yhteydessä, sanaa ja sakramentteja. Sana ja sakramentit vahvistavat uskoa, kun ne uskolla vastaanotetaan.
Vastaaja: Tapani Kaitainen