Perusteltu usko, turhaako?    / voimaton

Olet mielestäni vastannut itse kysymykseesi. Saamme pitää esillä Jumalan sanaa ja yrittää vastata kysymyksiin, joita kysytään. Mutta emme pysty väkisin kääntämään ketään kristityksi. Ihmisellä täytyy itsellään olla haku päällä. Voimme tulla kuulluksi vain sellaisissa kysymyksissä, joita toinen kysyy – emme niissä, jotka eivät häntä kiinnosta. Parasta mitä voimme lähimmäistemme pelastumiseksi tehdä, on rukoilla ja olla valmiina rakastamaan heitä Jeesukselle – niin sanoilla kuin teoillakin.

Kristillisen uskon perusteleminen on kyllä tarpeellista. Apostoli Paavali kehotti tietoisesti murtamaan sellaisia muureja, joita ihminen pystyttää paetakseen Jumalaa. Hän kirjoitti korinttolaisille 2Kr 10:5: ”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” Kristillisellä apologialla on oma tärkeä paikkansa vastattaessa inhimillisen järjen nostamiin kysymyksiin. Sillä pystytään osoittamaan kristillisen uskon olevan loogista, johdonmukaista – vaikkakin usein langenneen luonnollisen ymmärryksemme vastaista. Kaikkiin kysymyksiin on olemassa vastaus, joskin sen löytäminen edellyttää joskus vaivaa ja ennenkaikkea rehellisyyttä. Jumalan sana ei kuitenkaan kalpene todellisten faktojen edessä.
 
Kaikki mikä on eettisesti ja moraalisesti totta, on myös raamatullista ja kestää kerran Jumalan edessä tuomiolla. Kristillinen apologia ei kykene kuitenkaan muuttamaan ihmisen tahtoelämää. Jos ihminen ei tahdo uskoa Jeesuksen historiallisuutta ja ainutlaatuisuutta (jumaluutta), mitkään perustelut eivät saa häntä muuttamaan mieltään. Jos joku ei esimerkiksi tahdo uskoa Luojaan, hän kumoaa kaikki luomisuskoa puoltavat perustelut mielestään hyvin järjellisesti. Jos hän ei usko yliluonnollisen olevan mahdollista, hän selittää kaikki ihmeet rationalistisen maailmankuvansa mukaisesti. Koska ihmeet romahduttaisivat hänen maailmankuvansa, ne on selitettävä jollakin luonnollisella tavalla. Tällaisessa tilanteessa voi vain rukoilla, että Jumala avaisi pelastuksen tarpeen jollakin muulla tavalla, kuin järjellisten perusteiden muodossa. Esimerkiksi Jumalan yliluonnollisuuden kohtaaminen henkilökohtaisella tasolla avaa usein järkisyitä kaipaavankin kyselijän ottamaan vastaan niitä vastauksia, jotka Raamatusta nousevat.

Vastaaja: Jarmo Sormunen

Vastatessa kysymyksiin on hyvä pitää mielessä keskeiset asiat, jotka auttavat ihmisiä löytämään ja tulemaan uskoon. Keskeisiä asioita,joihin on hyvä keskustelui johtaa tai vähintään antaa tietoa ovat mielestäni:

1. Jeesus Kristus
   Uskon kohde ja Hänestä näemme millainen Jumala on. Hän osoitti Jumalan rakkauden meitä kohtaan ja sovitti syntimme.
2. Evankeliumin kokonaisuus
   Tähän liittyy synti (johon viittaistkin), sovitus, usko, pelastus ja taivas. Synnin osoittaminen on siitä hyvä, että sieltä löytyy motiivi miksi etsiä sovitusta.
3. Jumalan sana
   Jumalan sanan esiintuominen synnyttää uskoa ja lopulta uskon. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Rm. 10:17

Kun tuo esiin Jumalan sanaa ja kohdentaa katseen Kristukseen, ei mielestäni ole koskaan hävinnyt. Jumala valvoo sanaansa, että se saa aikaan sen mitä varten se on lähetetty. Jeesus taas on tie, totuus ja elämä – uskomme kohde. Puhuessa on hyvä hiljentyä ja odottaa mitä Jumala haluaa antaa minulle vastaukseksi. Odottaa kunnes on rauha siitä mitä vastaa. Usein huomaa, että odotuksen kautta Jumala antaakin selkeytetyn ymmärryksen asiasta. Odotukseen voi liittyä rukous kysytyn asian ja kysyjän puolesta. Joskus taas kun ei osaa vastata, hyvä vastaus on tyyliin: ”En tiedä, mutta palaan asiaan kunhan tiedän lisää” tai ”En tiedä tätä, mutta tähän liittyen …” ja sitten kohdistaa vastauksen Jeesukseen.

Vastaaja: Olli-Pekka Jalovaara